Viikko vierähti yliopistossa

Istun teatterin edessä portailla auringonpaisteessa. Järkyttävä kuumuus ilman varjoa. Kohta koneen näppäimet sulavat tai vähintäänkin kone kaatuu kuumuudessa - ellei sitten käyttäjä ennen sitä. Luennoilla en ymmärrä mitään. Digitaalisessa muodossa oleviin powerpointesityksiin ei pääse käsiksi ennen kuin on virallisesti ilmottautunut yliopistoon. No, pääsin vihdoinkin osallistumaan sille englannin kielioppikurssillekin. Syntakseista, morfologioista, virkkeistä ja lauseista puhuttiin. Vaikken ennen ollut asioita kuullutkaan olin ensimmäisen minuutin jälkeen paremmin asiassa mukana kuin espanjalaiset. Opetus oli espanjalaisittain lausutulla englannilla. Opettaja ihmetteli halukkuuttani osallistua mielummin kielioppitunnille kuin kirjallisuutta käsittäville kursseille. Asian itselleni olin perustellut kiinnostuksella kielioppia kohtaan ja todennäköisellä kyvyttömyydelläni kommunikoida klassisista kirjallisuusteoksista espanjaksi. Mainitsin asian opettajalle. Tunneille osallistuminen ei ole pakollista ja pelkkään helmikuussa järjestettävään kokeeseen on mahdollista mennä. Ajattelin kuitenkin katsoa mitä tulevilla tunneilla kerrotaan ja säilyykö asia kiinnostavan yliopistomaisena erilaisine lauserakenteineen vai siirrytäänkö opetuksessa harjoittelemaan ajaa-verbin taivutusmuotoja (mikä hyvinkin voi olla mahdollista).

Ajauduin pari päivää sitten kämpille lähtiessäni yhtäkkiä porukan mukaan, joka oli värväämässä ihmisiä rantaopiskelijajuhliin Torremolinokseen. Epäilyni juhlien mielekkyydestä oli ylitsevuotavainen ei yksistään kaukaisen sijainnin vuoksi vaan lähinnä taivaalta tulevan kaatosateen takia. Taivuin kuitenkin ilmaisen drinkin edessä ja etenin ilmaisen bussikuljetuksen lähtöpisteeseen. En ollut lainkaan yllättynyt ihmisiä ollessa tarpeeksi vain täyttämään puolet bussin takaosasta. En ollut myöskään lainkaan yllättynyt lähes enemmistön puolityhjän bussin matkustajista ollessa jo entuudestaan tuttuja. Ilmeisesti olemme ainoita, jotka eivät ole ymmärtäneet juhlimisen olevan etuoikeus, ei välttämättömyys. Tunnin ajon jälkeen kahdenkymmenen minuutin päässä olevaan Torremolinokseen, bussikuskia määräilevä juhlaorganisaattori totesi meidän olevan eksyksissä. Bussi pysähtyi jonkun baarin läheisyyteen, jotta miespuoliset henkilöt saattoivat tyhjentää ajon aikana täyttyneet rakkonsa hiekkarannalle. Bussiin palattuamme selvisi välittömästi, ettemme olleetkaan eksyksissä. Olimme ainoastaan luulleet olevamme eksyksissä pysähtyessämme tyhjän baarin eteen, jonka oletimme olevan juhlapaikaksi määrätty rantabaari. Mutta jotten liioittelisi, ei baari täysin tyhjä ollut: olihan sisällä toki humppamusiikkia kuunteleva vanhempi rouvashenkilö oletetun poikansa ja hänen perheensä kanssa. Pikaisella neuvottelulla dj:n kanssa ja baaritiskin valloittamisella ilmaisdrinkkiin oikeuttavat laput käsissämme vaihtui musiikki asteittain nuorekkaampaan suuntaan. Erikoismaininta rouvashenkilölle, jopa mummoksi saattaisin häntä kutsua, joka ei hievahtanutkaan lähteäkseen baarista pois koko sinä aikana kun siellä ilmaisdrinkkejä juoden olimme.

Ilmaisdrinkeillä jaksaa vain tiettyyn pisteeseen ja paukkauduimmekin piakkoin takaisin bussiin. Ovelaakin ovalampi juhlaorganisaattorimme oli soittanut läheiselle klubille ja neuvotellut seurueellemme ilmaisen sisäänpääsyn varakkaiden kolmekymppisten asuttamaan klubiin, jonne sisäänpääsy normaalisti maksaa kaksikymmentä imperiumin krediittiä. Musiikki oli varsin hyvää elektronista massamusiikkia vaikken kyennytkään sopeutumaan ympärilläni olevaan hifistelyyn. Keskityin vatkaamaan tanssijalkaa unohtamatta tarkkailla, ettei kukaan kolmesta korokkeelle nostetusta tanssitytöstä olisi tipahtanut ja tarvinnut välitöntä terveydenhuollon ammattilaisen ammattiapua. Paikka oli niin coolin viileä, ettei edes video-dj voinut seinillä pyörivää skeitti/surffaus-videota näyttää normaalein värein. Emmehän me nyt missään tavisten baarissa olleet. Tässä klubissa portsareillakin oli puvut.

Ilta oli varsin onnistunut. Omaa rahaani en kuluttanut edes yhtä sentin kolikkoa, vaikka ne niin ärsyttäviä pikkurahoja ovatkin, että mikäli niitä enemmän omistaisin heittäisin kadulle niitä heittäisin (kuten joku näytti jo tehneen). Sääli vain sitä, joka juhlan oli järjestänyt. Yön kestävä bussiajelutus tuskin ilmaista on ja meistä ei montaa euroa irronnut humppaklubille.

Nyt alkavat kaupatkin avautua ja pääsen käsiksi viimeiseen puuttuvaan ainesosaan, jota tarvitsen Riojalaisen riisin tekemiseen. Uusi keittokirjani on kerrassaan mahtava vaikka espanjan sijasta englanniksi onkin kirjoitettu. Eivät näytä espanjalaiset olevan kovin kiinnostuneita lukemaan omasta keittiöstään espanjaksi. Mikä lie, taitavat jo kaikki reseptit osata.