Sen nimi oli Josefina ja se oli onnellinen jänis

Tiedä kuinka itseään tarpeeksi kiittäisi. Tunteet ovat pinnassa. Samaan aikaan kun padassa porisi puolestatoista tunnista viimeistä viittä minuuttiaan neljästä lihakaupasta etsitty alueen pupujussintuottajan tämän päivän viimeinen tarjolla ollut, varanneen ostajan noutamatta jättämä, kaniini lihojen jo lähes itsestään luista irrotessa ovelle saapui minut korvaava italialainen taskustaan tarjoten, italialaisessa veressä perimässä olevaan mafiamaiseen tapaan, päiväkaupalla myöhässä setelitukkoa, jota koskaan en näkeväni uskonut, korvaten minulle maksamani huoneen takuuvuokran. Täten olen vapaa poistumaan kaupungista koska tahdon. Kaikki asiat hoidettu.

Kaikki se hampaiden kiristys ja lähes fyysinen kipu henkisesti liian kalliita raaka-aineita ostaessa hävisi mielestä pinjansiemenien, manteleiden, punaviinin ja suklaan yhdistyessä osatekijöitään suuremmaksi summaksi pupujussin annettuaan henkensä minun kulinaristisen hienostoelämykseni vuoksi. Ja mikä hienostoelämys se olikaan. Sitä halvan punaviinin, jota yhä harjaantumattomat makunystyräni eivät kalliimmasta paljoa erottamaan pystyneet runsasta tanniinin määrä lukuun ottamatta, ääressä nautitusta yhdistetystä kaniiniaamiainenlounaspäivällisestä huokuvaa aatelismaista hienostosivistyneisyyttä ei vähentänyt edes barbaarimainen, ruokalajin huomioon ottaen oikeutettu, käsin syöminen. Vieläkään tätä kirjoittaessani Chopinin Nocturnien soidessa taustalla punaviinin ja 85 prosenttisen suklaan ollessa vierelläni en ole varma, etteikö sukunimeeni liittyisi aatelismainen etuliite ”Von”. Täytynee varmistaa asia väestörekisteristä.

Järkeilin kahdeksan kuukautta olevan oikeutettu aikamäärä halpojen alennuksesta ostettujen rakkoja aiheuttavien kenkien eroon hankkiutumisesta, vaikkei niissä vielä ainuttakaan sateessa sukkien kastuessa paholaisen päähän pistolta tuntuvaa reikää ollutkaan. Varpaat kiittänevät matkalla. Liian pienien kenkien sijaan sijoitin tällä kertaa liian suurin. Muutaman kilometrin koekävelyn perusteella nämä uudet jalkimet kaikessa eteläiseen elämään soveltuvassa keveydessään tulevat palvelemaan vielä monta talvea ollessaan juuri ekstrasukille soveltuvan kookkaat. Kahdet parit alennuskenkiä odottavat enää virallista ja vakavaa haudan lepoon laskemistaan ja mahdollisten ystävällisten naapurustopummien käyttöönottoa, joilla kaikella kunnioituksella tuntuu olevan vaatetuksensa suhteen enemmän valinnanvaraa kuin keskiverrolla tahtomattaan sota-alueelle joutuneella pakolaisella.

Autuaan turistielämän johdosta syntyneet palovammat ovat antamassa periksi. Nyt kykeni jo nukkumaan molemmilla kyljillä. Olkoon tämä opetuksena liiallisesta päivän paistattelusta, jos rinkkaa kantaa aikoo. Muuten voi matkalla tulle yhtä aikaa kantajaa, ihotautispesialistia ja äitiä ikävä.

Aurinkohatuttomasta päästä kärsii olkapäät

Nyt tuskissa. Viimeisen lauantain piknik-paikaksi kelpuutin vain kauempana sijainneen rannan. Juosten matka oli aina tuntunut huomattavasti kävelyä lyhyemmältä. Nyt sattuu jalkoihin. Koska talvella ei aurinkoa liikaa voi saada suojautuminen oli minimissään. Nyt on ihosyöpä kehitteillä.

En hoksaa mitä ihmiset rantaelämässä näkevät. Kuolettavan tylsää. Ainoastaan sillä ajatuksella jaksoin, että minun paahtuessani rannalla, jossain päin maailmaa joku kärsii räntäsateesta. Suurin jännityselementti oli muovipussissa kivien kanssa Ahdin ulottuville merivedessä jäähtymään laitetun virvoitusjuomapullon seuraaminen ja pantterimaisella jäntevyydellä ylös hyppääminen rantaveteen syöksyen pullon ujuttautuessa pussistaan pois. Ahti nolla, piknikillä olijat yksi. Vesi ei täyttänyt espanjalaisia lämpötilaodotuksia eikä suomalaisia puhtausnormeja. En uinut.

Eipä tässä ihmeellisempiä. Viikon päästä viideltä lähtee bussi.

Kymmenen päivää ja vähenee

Olipa espanjalaiseksi erikoinen baari-ilta. Pubissa vessajonossa seisoskelin jonkun tönäistessä vahingossa. Vähän ajan päästä edessä oleva kääntyi alkaen selittää ranskaksi. Kehotin vaihtamaan kieltä. Ilmoitti olevansa valmis lähtemään ulos selvittämään tönimistä. Hieroin silmiäni ja nipistin itseäni varmistaakseni, etten todellakaan näe hänen yllään Karjalan lippistä, verkkahousuja, lenkkareita ja toden totta olen yhä edelleen Espanjassa. Huomautin olevani väärä henkilö ja joutuneeni itsekin täysin standardin baaritungoksen tasapainoa horjuttavan vaikutuksen kohteeksi. Selitys ilmeisesti kelpasi edessä olijan lähtiessä jonosta patongin ja viininsä pariin.

Mutta eipä aikaakaan, kun samassa jonossa vielä seistessäni portsari, tai oikeastaan ovimies portsarin ollessa täysin erilaista toimenkuvaa kuvaileva sana, ilmestyy keskustelemaan mitä se tämmöinen töniminen on, mitä täällä joku pitkätukkahippi harrastaa? Vakuutin olevani väärä henkilö ja annoin samat perustelut kuin Pierrellekin. Ovimies paljasti joutuneeni nimettömän ja perättömän ilmiannon kohteeksi. Asia tuntui olevan ratkaistu ja vessakin vapautui.

Kova oli puhe ja väittely ranskaksi oven ulkopuolella ja sen seesteisen täynnä olevien baarien vessoissa vallitsevan tunnelman lopulta rikkoi jatkuva kolkuttelu oveen. Ulos astuessani ovimies saapui luokseni kohteliaasti kehottaen seuraamaan ulkopuolelle. En pysynyt jutun juonessa mukana luullessani selvittäneen oikeakielisesti olleeni viinihulluudesta kärsivän ranskalaisen vainoharhojen kohde. Ulkopuolella hän komensi toista ovimiestä pitämään ulko-ovea suljettuna käskien, tai oikeastaan vilpittömästi suositellen, minun lähteä juoksujalkaa pois.

En vieläkään päässyt mutkikkaasti etenevään juoneen mukaan. Olin jo henkisesti valmistautunut leikkimään suomalaista valomerkin jälkeistä seuraleikkiä sillä perusteella, että jos ison kaverin jujutsu-ottelussa reilun pelin säännöillä selättää kyllä saman kokoisen ranskalaisen (tai ehkäpä marokkolainen) epämiellyttävillä teoilla siltaan vääntää. Ovimiehen omituisen hätäilyn syy selvisi hänen perustellessaan suositustaan takavasemmalle poistumisesta laskemalla vihaisten ranskan kielisten määräksi kymmenen. Selvittely jatkui huutamalla todetessani kello kolmen olevan täydellinen aika hävitä, mikäli aamulla meinasi herätä allekirjoituksia yliopistolta hakemaan.

Ei selvinnyt tarinan ydin. Täytyy kysellä kämppiksiltä jahka täältä yliopistolta lähden. Nämä käsikirjoitukset tulevat yleensä massatuotantona samasta hikipajasta, joten ei vaatine kummoisia yliluonnollisia kykyjä arvata kaiken takana olleen nainen. Ilmeisesti niillä ei ole oikeutta valita seuraansa.

Muissa uutisissa:

Jonkun rikollisneron oli poliisi ottanut huostaansa hänen yritettyään Malagassa myydä varastamiansa autostereoita henkilölle, jonka autosta hän ne oli juuri varastanut.

Todistus täällä olostani saatu. Opintopisteiden lähettämisen kotimaahan pitäisi olla kunnossa.

Täytyy varmaan varata roomasta hostelli. Ei ole kuulunut yhteyshenkilöstä mitään.

Ainoastaan bussilippu Sevillaan puuttuu. Varaan sen päivälle kolme, ajalle ilta neljä.

Ei täällä voi vaputtautua

Monta viikkoa ollut jo vappufiilis. Taitaa mennä täysin hukkaan näillä seuduin vaikka lomaa tavalliseen tapaan pitävätkin viikonloppua pidentäen ja työpäivistä pihistellen. Puuttuvat haalarit, munkit, sima, skumppa, ne Kekkosen aikaiset taistolaisuuslaulut, joiden sanomasta mitään en tiedä mutta vetäviä kipaleita ovat, akateemisuus, ihmiset ja piknikit liian kylmässä. Eiköhän se vappu täällä jotenkin jeesusteluun liitetty ole kuten kaikki muutkin juhlat.

Sitä varmaan valmistelivat Jehovan todistajatkin, jotka kävivät liian aikaisin aamulla ovella pilkkaamassa kielitaitoani ollessani kykenemätön vastaamaan mitä mieltä olin juuri Raamatusta luetusta jakeesta. Oikea vastaus olisi ilmeisesti ollut myönteleminen kirjan tekstin järkevyydestä. Pahoittelin, ettei sanastoni kattanut näin aloittelijavaiheessa raamatullista muinaisespanjaa. Yrittivät ehdottaa suomen kielen olevan sukua ruotsille aivan kuten norjakin on lähettääkseen paikallisen klubin ruotsalaisvahvistuksen uusintakäynnille tarvikkeet lokalisoituna henkilökohtaisiin tarpeisiini. Kieltäydyin. Toivottivat hyvää päivän jatkoa ja kääntyivät ympäri kopuuttaakseen naapurin ovea.

Interrail-lippu tuli erittäin hyödyllisen Euroopan kartan kanssa hyvintärkeäihminen-kuriiripostissa asianmukaisin ylisuuren kuoren päälle isketyin tärkeyttä osoittavin teatraalisin leimoin. Kymmenes päivä astuu voimaan.

Jo on tämä kaupunki vanha juttu. Olisi maiseman vaihdos paikallaan. Ehtisihän tuota vielä esimatkustella jos viitsisi. En taida viitsiä.

Valtio ottaa, valtio antaa

Syvälle sydämeen pistää, etten Rooman lennon tapaan hoksannut lennolle Sevillasta Barcelonaan valita maailmanpelastusrastia, jolla suostuu lennosta maksamaan puolitoista euroa enemmän, jotta lentoyhtiö voi istuttaa yhden puun täysin vilpittömästi sponsoroimaansa metsään kumotakseen ympäristöä saastuttavan matkustajan kasvihuonepäästöt. Sellaisia aiheuttamiani päästölukuja varausjärjestelmä esitteli, että minun ja luontoäidin välillä on kyllä nyt enemmän pahaa verta kuin hemofiilien vuosikokouksessa. Täten lupaan seuraavassa kuussa hurruuttaa ainoastaan junilla, jotka päästöissään jäävät kauas lentomatkailun taakse.

Ekuadorilaisella aika loistavia italialaisia ystäviä. Ei kuulemma ystävä ole tavattavissa Roomaan tullessani mutta lupasi hankkia yöpaikan joltakin omalta tutultaan. Halvalta näyttää alku. Vielä kun lähtemään pääsisi ennen kuin jotain yllättäviä laskuja postilaatikkoon saapuu. Tänään tulleiden papereiden mukaan vouti lupasi palauttaa verojakin hyvän miehen lisänä. Kyllä Suomen valtio on reilu. Alkaa ahdistaa edes kuunnella mitä muiden maiden ihmiset joutuvat tekemään tukiensa hyväksi. Kuin byrokratialottoa pelaisivat sillä erotuksella, että voitosta joutuu verot maksamaan.

Kova tyhjiö oleskelussa kaikkien urheilun mahdollistavien vaatekappaleiden lähdettyä matkaan. Mitäpä sitä tässä enää tekemistä. Yrittänyt kokeilla viimeisiä ruoka-aineksia mistä vielä en mitään ole tehnyt ja halvoista juoma-aineksista drinkkejä sekoitella. Riisiä kuubalaisittain keittobanaani liekitettynä huonossa huudossa olevalla kommuunipullon brandylla sokerikuorrutuksen tekemiseksi. Kassava kokeilussa seuraavaksi.

Vaikka kaiken jo luulin nähneeni Malagan baaririntamalla, vielä pääsi yllättämään pubi lähes kyyneliin minut liikuttamalla kuin oman Samponi nähnyt olisin. Pöydän alla keskeltä pöytää pöydänjalan virkaa hoiti lähes miehen mentävä putki, joka pöydän yläpuolella haarautui tiivistyneestä kosteudesta kimmeltäväksi teräksiseksi kaksihaaraiseksi oluthanaksi. Kiitin jo mielessäni onneani ollessani kreikkalaisten joukossa. Ihan kuin oikeassa (tai väärässä riippuen näkökulmasta) joukossa ison pöydän keskellä oleva itseannosteltava kaksihaarainen oluthana ei piiskoisi pöytäseuruetta hurmiossa keskinäiseen kilpailuun varsinkin vapun ollessa akateemisesti jo aloitettu, oli seinällä näyttöjä, jotka reaaliaikaisena näyttivät väliaikatietoja pöytien juomista olutlitroista johtavan pöydän numeron välkkyessä suurimpana ja kirkkaimpana.

Ei tässä muuta voi kuin fiilistellä viimeisistä hetkistä. Jo alkaa Espanja piisaata.

Katala, katalampi, postinlajittelija

77 eeberiä maksoi pistää rinkkaa keventäneet kaksi pakettia matkaan. Ensimmäistä paketointiyritystä eivät hyväksyneet. Sormien mentävä aukko paketoinnissa yhdistettynä espanjalaisiin postissa työskenteleviin varkaisiin, ryöväreihin ja muihin synnynnäisesti pahoihin sekä epärehellisiin postityöntekijöihin eivät kuulemma olleet hyvä yhdistelmä. Vaihtorahat sentään sain oikein takaisin. Laskin. Toivotaan paketettien saavuttavan kohteensa. Jos vielä ne urheiluvaatteet ja muutamat kirjat sisältäisivät, aina parempi.

Paketeista puheen ollen. Missä ovat minun keksini? Kaikille muille posti tuonut kalliissa postipaketissa tuhansien kilometrien päässä valmistettuja keksejä tahi makeisia. Jättäkäämme huomioimatta kotitekoisen ruuan kivettämisen järkevyys kaksiviikkoisella matkalla vierailta mailta Espanjaan, ajatus on tärkeintä. Ei edes keksiaiheista postikorttia kehotuksella käydä läheisestä leipomosta ostamassa vastapaistettuja leivoksia postipaketin ja postimerkin hinnan erotuksella. Nyt se on myöhäistä. Olettaen tilatun Interrail-lipun tulevan luvatusti postiin. Muutenkin suunnitelmista puuttuu enää lento Sevillasta Barcelonaan. Majoitus hyvällä lykyllä Roomaan asti tarjolla. Asia vaatii lisäselvityksiä. Kännykän puute saattaa hankaloittaa elämää vielä Espanjassa oleskellessa. Joko halpa kännykkä tai kello täytyy kuitenkin ostaa. Vielä ehtii pohtia. Kohta voi alkaa hätäillä miksei koordinaattori vastaa sähköpostiin viimeistelypapereiden allekirjoittamista varten. Tietysti lupautunut vuokralainen voisi vielä jättää maanantaille sovitun maksamisen väliin aiheuttaen henkistä tuskaa sormien välistä valuvien setelien takia.

Koepakkaus osoitti rinkan olevan jossain puolitäyden kohdalla. Miellyttävän keveä. Uskon vaatteita olevan juuri täydellinen määrä kanto-ominaisuuksia ajatellen ja epäkylmän ruumiillisen tilan saavuttamiseksi viileässä, pimeässä ja keskiaikaisessa Itä-Euroopassa. Melkein jännäkakka tulee housuun sen verran tässä on vötkylöintiä jo harrastanut ilman hätää ja hämminkiä. Käyttäkäämme jäljellä oleva aika kekkeröintiin. Varastot niin täyteen, ettei vähään aikaan juhlatunnelmiin virittäytyminen kiinnosta. Parempi se täällä lämpimässä on suorittaa.

elbicho

Ei se ole bändäri. Vielä aamullakin vakuutettuaan jollekin bändin jäsenelle tulevansa Madridin konserttiin jatkamaan fanipohja-bändi-suhteiden syventämistä kielsi olevansa bändäri. Ekuadorilainen on vain asialleen omistautunut fani. Kieltää ei kuitenkaan voinut juhlien onnistumista. Vain makkarat tikun päästä puuttuivat kotoisen suomifestarifiiliksen luomiseksi nuotion äärellä kurotellessa espanjalaisten ympäröimänä lämpömittarin osoittaessa vuoristossa Torredelcampossa huolestuttavan pieniä lukemia. Ihmisiä, ruokakojuja, pimeyttä ja palelua, espanjalaisia bändejä sekä jopa paikalliset piippuun vetännyt puuduttava kolmen tunnin keikka pääesiintyjältä, jonka musiikki kieltämättä ei ole aivan keihäästä mutta jonka biisit vain kaikessa espanjalaisuudessaan alkoivat kuulostaa samalta.

Bändäri tai ei, vip-alueelle asteltiin. Kaikki kunnia artisteille musiikin laatuun katsomatta, mutta jos ruokaa tarjotaan eivätkä artistit ymmärrä hyvän päälle jonkun se täytyy ruuat syödä ja juomat juoda jottei järjestäjä tuntisi tehneensä huonoa työtä antimien tarjoamisessa. Mainiot kekkerit jatkuivat hotellilla jameissa. Lattialla nukkumisen jatkaminen ei koskaan ollut tuntunut paremmalta idealta ekuadorilaisen lopulta päättäessä evakuoida kaksihenkisen tiimimme aamulla kymmeneltä kadulle mahdollisesti johonkin aikaan ehkä lähtevää bussia odottelemaan. Liian kauaa ei tarvinnut odotella joidenkin muusikoiden pysähtyessä kohdalle tarjoten kyytiä Malagaan. Asiasta oli kuulemma ollut illalla puhetta. Muutenkin olin tyytyväinen suorittamaan kommunikointitasoon. Kuski ilmoitti pitäneensä minua koko illan espanjalaisena, joka vain läpällä esitti ulkomaalaista. Hyvät pilleet.

Mutta ei tälläistä muualla kuin Espanjassa voisi tehdä. Ei tulisi mieleenkään kotona pakata reppuun paita, juomia ja leipää lähtien bussilla ilman aikataulutietoja Muhokselle päin toivoen paikallisen Teboilin olevan vielä tullessa auki hätävaraoluiden ostoon informaationa ainoastaan huhu, joka väitti jossakin päin kunnan metsiä paikallisen pottuviinatehtaan perunankuorikasan laella olevan muita juhlatuulelle sattuneita kuuntelemassa taskulämpimät oluet kylmästä tunnottomissa sormissa yhtyettä, josta ikinä et ole kuullutkaan. Jopa paikallisista mora- ja kiljufestareista liikkuu enemmän varmistettua tietoa kuin pikkukylän ulkopuolella olleesta koko kylän kevätjuhlasta.

Harkitsen vakavasti lihan himoista luopumista ja kasvisruokavalioon siirtymistä. En voinut olla ajattelematta huoltoaseman vessassa olleita arabian ja ranskan kielisten jalkojen pesun käsienpesualtaassa kieltävien kylttien merkitystä syödessäni kinkkusämpylää, jonka ilmakuivattu kinkku oli juuri veistetty ihraisesta ja jalohomeisesta possun kankusta minun makuelämykseni varmistamiseksi. Yritin puolihuomaamattomasti kiskoa liikoja laardeja kinkkusiivusta irti pitäen mielessä leivän olevan ilmainen jalkapuolen rumpalin tarjoamana. Nyt tarvitaan tarpeellisten tavaroiden inventaario, rinkan tarkastaminen ja raikasta sekä ravitsevaa kasvisruokaa. Hyvin valmisteltu, puoliksi myöhästytty.

Ei webbiä, sähköä eikä kaasua

Toissa aamuna oli yllätys internetin toimimattomuus. Selvisi yrittäessä soittaa yhtiöön puhelinlinjankin sanoessa olevansa toimimaton. Olivat katkaisseet kommunikaatioyhteyden ulkomaailmaan. Entinen kämppis oli tehnyt källit lähtiessään asunnosta yhteys nimissään ja kieltäytyessä luovuttamasta meille henkilötietojansa yhteyden uudelle henkilölle siirtämistä varten. Puhelinyhtiökään ei kovasti yrittänyt auttaa kieltäytyessään tekemästä vaihtoa, ellei lähtijän passin numero ole tiedossa. No tulipa taas joku syy lähteä yliopistolle verkkokurssia tehdessä ja pohtiessa, mille päivälle tilaan Interrail-lipun alkavaksi.

Tänään sen sijaan oli yllätys, että meillä ylipäätänsä oli vielä sähköä saatavilla pistorasioista. Olivat kuulemma vuokraemännälle ilmoittaneet katkaisevansa sähköt maksamattomien sähkölaskujen takia. Ei siinä mitään, mutta emme koskaan saaneet sähkölaskua todennäköisesti johtuen siitä, että laatikossa ovat sekaisin meidän, kaikkien niiden, jotka asunnossa joskus ovat joskus asuneet ja vuokraemännän sukulaisen postit, jotka hän kerran kuukaudessa käy keräämässä. No eipä tuolle sähkölle muutenkaan niin hirveästi käyttöä ole. Kaasuakaan ei ole ollut reiluun viikkoon, joten sähköä ei tarvitse edes sen sytyttämiseen.

Eilen illastettiin. Hyvää ruokaa ja huonoa juomaa hyvässä seurassa. Puolet kreikkalaisista kieltäytyi syömästä ruokaani, koska siinä oli sipulia. Sitten vielä kehtasivat ehdottaa minun olevan ruokavammainen ruokarajoitukseni kohdistuessa oliivien naama mutrulla syömiseen (jonka kieltämättä suoritin antaumuksella ja kaiken voimani peliin laittaen ilmaistakseni mielipiteeni yliarvostetuista oliiveista).

Kai tuota vaan siitä täytyy lähtä, että jonnekin kahdeksannen päivän kohdalle lennon Roomaan varaa ja siitä improvisoimaan lähtee, jos nyt niitä lentoja saatavilla vielä on kun vihdoin varaamaan alkaa päätän.

Mieliala kohenee valittamalla

Oli edellisen kerran valittaminen selvästi johtanut marketissa jatkoselvityksiin sillä tällä kertaa valittaessani kuitin allekirjoittamisesta vedoten moniin espanjalaisiin pankkiaiheisiin sanoihin, joiden suomennoksiakaan en ymmärrä, nyrpein naamoin suostuivat allekirjoittamatta olemiseeni. Jos heillä on aikaa tehdä asiat hankalasti, on minullakin. Takanani jonottavat ihmiset eivät ainakaan minun kaupassani asioidakseen jonota.

Kävin katsomassa kehnon espanjalaisen elokuvan. Tekstitykset tulivat tarpeeseen. Olisi jäänyt pahasti muuten ymmärtämättä. Taisivat olla eteläespanjalaisia.

Kehveli! Sain selville muiden vaihto-oppilaiden olleen kirurgian osastoharjoittelussa. Kuukauden sairaalassakiertelystä 11 pistettä. Eikä vaihto-oppilasstatuksen omistavilta vaadittu mitään muuta kuin läsnäolo. Ei edelleenkään, että opetuksella tai pisteillä mitään olisin tehnyt mutta harrastus se sekin.

Mutta tärkeämpiin uutisiin. Harkinnassa on nyt poistua kaupungista lopullisesti toukokuun alussa ennen vuokranmaksupäivää. Mikäli siihen mennessä olen jonkun itseäni tuuraamaan asuntoon saanut, ei ongelmia. Mikäli en, vuokraemäntä ottakoon vuokrani etukäteen annetusta pantista sen jääden tappiokseni ja kämppikset keksikööt omat keinonsa kiivetä urinaalista ennen seuraavaa vuokranmaksupäivää.

Suunnitelman seuraava vaihe on lähes valmis: Sevillaan suomivahvistuksille tulkiksi sieltä jatkaen 22 päivän Interrail-lipulla Suomea kohden mahdollisesti Itä-Euroopassa poiketen.

Lisäys klo 21.17:
Hyvä Suomi, hyvä Hyypiä! Sami Hyypiä teki maalin (jalkapallo ei enempää kiinnosta mutta vähän kuin maajoukkue pelaisi kun suomalainen on kentällä).

Tyhmästä päästä kärsii koko ruumis

Ei se rahallinen menetys mutta henkinen tuska, kun ei edes ketään muuta kuin itseään voinut syyttää eikä asialle mitään ollut tehtävissä toisin kuin sillä Lääkärilehdessä olleella lääkärillä, jota kyrsi vakuutusyhtiöiden potilaspapereiden alituinen ja tarpeeton vaatiminen vakuutuspäätösten tekemiseksi niin paljon, että hän vaihtoi asiakirjojensa kieleksi arabian lain jättäessä määrittelemättä kirjaamiskielen. Oma ratkaisuni oli välittömästi kämpille palattuani itsensä rankaiseminen 50 minuutin ylämäkijuoksun suorittamisella. Viiden ensimmäisen minuutin jälkeen vitutus suuntautui lennolta myöhästymisestä siihen kurjaan tieinsinööriin, joka oli päättänyt tien rakentaa juuri ylämäkeen suuntautuvaksi. Harvoin harjoitustilanteessa tapahtuu, mutta sen verta tuskaista oli, että kävellä täytyi tietyn pisteen jälkeen. Potutustason lasku oli valitettavasti vain väliaikainen. Näin parin päivän jälkeen alkaa jo kyrsiminen olla epämiellyttävän muiston tasolle. Eipähän ainakaan toista kertaa tule myöhästyttyä.

Filmifestivaali menossa. Aikataululukutaito ilmeisesti heikoissa kantimissa elokuvan näytöksen ollessa jossain ihan muualla kuin olin olettanut. Onneksi on vielä haluamani elokuva pari päivää tarjolla.

Muutenkin tuntuu olevan suuren maailman meininkiä näillä festivaaleilla. Poliiseja kuin pipoa edustusautojen tuodessa, ilmeisesti, kuuluisuuksia punaisen maton päähän. Niitä kahtasataa teini-ikäistä tyttöä eivät kuitenkaan mitkään tusinajulkimot kiinnostaneet vaan ainoastaan se aito ja alkuperäinen valkoiseen smokkiin pukeutunut tyyppi, jonka nimestä tai ammatista minulla ei ole mitään tietoa vaikka toista niistä kysyinkin. Kova oli aina kiljunta, jonkun ollessa varma nähneensä vilaukselta oletetun idolinsa.

Aivan kuten lukemassani Tom Clancyn nimellä myydyssä haamukirjoittajilla kirjoitetussa kahdella eurolla ostetussa kioskipokkarissa, huomenna kaikki on paremmin.

Helevetin helevetti!

Irlanti tuolla, minä täällä. Kommentteja ei saatavilla tällä hetkellä.

Kohta lomalle lomalta

Vaikka yliopistolla ei mitään tapahdu eikä siellä olosta hyötyä ole, ei se riitä syyksi kotiin jäämiseen. Kaksi asiaa sen sijaan oikeutta: juokseminen ja ranta. Koska tänään oli vain täpärästi kaksikymmentä lämpöastetta, mikä - ilman tuultakin - on täysin riittämätön rannalla lojumiseen ikiroudan piillessä syvällä sisimmässä liiallisen kylmässä elämisen jälkeen, jäljelle jäi juokseminen. En vielä ole päättänyt onko kahdesta pahasta pienempi epämiellyttävän aikaisin kouluun herääminen vai lähes yhtä epämiellyttävän aikaisin herääminen usein aikaisin heräämisen epämiellyttävältä tuntuvan juoksulenkin suorittamiseksi. Epämiellyttävää tai ei, toinen on valittava. Eikä kumpikaan valinta myöskään oikeuta jättämään väliin illalle varattuja liikunta-aktiviteetteja. Paitsi, jos rantakelit yllättäen ilmestyvät.

Ranskalainen vaihtoi sukupuolta. Tytöllä oli parempia kavereita. Tilalle ilmestyi poika. Pelkään asuntoonmuutajan valtaväestöön integroitumisen puolesta. Hän ei ole vaihto-oppilas eikä puhu espanjaa. Tämä johtaa erottumiseen asunnon natiiveista sekä kielen että asenteen osalta. Kyseisessä tapauksessa kieliopistossa muiden ranskalaisten kanssa opiskeleva henkilö ei edes yliopistossa vielä ole kotimaassaan aloittanut, mikä herättää vakavia epäilyksiä hänen koulutuksestaan ja kokemuksestaan juhlan vieton saralla. Eristäytyminen muiden kieltä osaamattomien ranskalaisten pariin ranskalaiskaupunginosaan patonkikaupan perustamista suunnittelemaan on vakava riski. Silmämääräisen painoindeksin määrityksen ja jääkaapin sisällön perusteella hän kuitenkin on potenttiaalinen oluen kuluttaja, mikä mahdollistaa integroitumisongelman ratkaisemisen asunnon kaikkien osakkaiden osallistuessa joku vapaa ilta hätäistuntoon pohtimaan elämän tarkoitusta ja Espanjan sisäpolitiikkaa suhteessa Baskimaan itsenäistymispyrkimyksiin.

Päivällisenä oli sahramipastaa ja jälkiruokana helekutin pahoja mansikoita. Hyviltä näyttävät mutta direktiivikokoiset geenimansikat vain ovat kamalia.

Pian Dubliniin. Sitä ennen pitäisi huomenna kirjoittaa verkkokurssille raskaudesta ja viruksista. Lääkärin suositus: molempia kannattaa välttää. Ainakin yhtä aikaa.