Syvälle sydämeen pistää, etten Rooman lennon tapaan hoksannut lennolle Sevillasta Barcelonaan valita maailmanpelastusrastia, jolla suostuu lennosta maksamaan puolitoista euroa enemmän, jotta lentoyhtiö voi istuttaa yhden puun täysin vilpittömästi sponsoroimaansa metsään kumotakseen ympäristöä saastuttavan matkustajan kasvihuonepäästöt. Sellaisia aiheuttamiani päästölukuja varausjärjestelmä esitteli, että minun ja luontoäidin välillä on kyllä nyt enemmän pahaa verta kuin hemofiilien vuosikokouksessa. Täten lupaan seuraavassa kuussa hurruuttaa ainoastaan junilla, jotka päästöissään jäävät kauas lentomatkailun taakse.
Ekuadorilaisella aika loistavia italialaisia ystäviä. Ei kuulemma ystävä ole tavattavissa Roomaan tullessani mutta lupasi hankkia yöpaikan joltakin omalta tutultaan. Halvalta näyttää alku. Vielä kun lähtemään pääsisi ennen kuin jotain yllättäviä laskuja postilaatikkoon saapuu. Tänään tulleiden papereiden mukaan vouti lupasi palauttaa verojakin hyvän miehen lisänä. Kyllä Suomen valtio on reilu. Alkaa ahdistaa edes kuunnella mitä muiden maiden ihmiset joutuvat tekemään tukiensa hyväksi. Kuin byrokratialottoa pelaisivat sillä erotuksella, että voitosta joutuu verot maksamaan.
Kova tyhjiö oleskelussa kaikkien urheilun mahdollistavien vaatekappaleiden lähdettyä matkaan. Mitäpä sitä tässä enää tekemistä. Yrittänyt kokeilla viimeisiä ruoka-aineksia mistä vielä en mitään ole tehnyt ja halvoista juoma-aineksista drinkkejä sekoitella. Riisiä kuubalaisittain keittobanaani liekitettynä huonossa huudossa olevalla kommuunipullon brandylla sokerikuorrutuksen tekemiseksi. Kassava kokeilussa seuraavaksi.
Vaikka kaiken jo luulin nähneeni Malagan baaririntamalla, vielä pääsi yllättämään pubi lähes kyyneliin minut liikuttamalla kuin oman Samponi nähnyt olisin. Pöydän alla keskeltä pöytää pöydänjalan virkaa hoiti lähes miehen mentävä putki, joka pöydän yläpuolella haarautui tiivistyneestä kosteudesta kimmeltäväksi teräksiseksi kaksihaaraiseksi oluthanaksi. Kiitin jo mielessäni onneani ollessani kreikkalaisten joukossa. Ihan kuin oikeassa (tai väärässä riippuen näkökulmasta) joukossa ison pöydän keskellä oleva itseannosteltava kaksihaarainen oluthana ei piiskoisi pöytäseuruetta hurmiossa keskinäiseen kilpailuun varsinkin vapun ollessa akateemisesti jo aloitettu, oli seinällä näyttöjä, jotka reaaliaikaisena näyttivät väliaikatietoja pöytien juomista olutlitroista johtavan pöydän numeron välkkyessä suurimpana ja kirkkaimpana.
Ei tässä muuta voi kuin fiilistellä viimeisistä hetkistä. Jo alkaa Espanja piisaata.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti