Sen nimi oli Josefina ja se oli onnellinen jänis

Tiedä kuinka itseään tarpeeksi kiittäisi. Tunteet ovat pinnassa. Samaan aikaan kun padassa porisi puolestatoista tunnista viimeistä viittä minuuttiaan neljästä lihakaupasta etsitty alueen pupujussintuottajan tämän päivän viimeinen tarjolla ollut, varanneen ostajan noutamatta jättämä, kaniini lihojen jo lähes itsestään luista irrotessa ovelle saapui minut korvaava italialainen taskustaan tarjoten, italialaisessa veressä perimässä olevaan mafiamaiseen tapaan, päiväkaupalla myöhässä setelitukkoa, jota koskaan en näkeväni uskonut, korvaten minulle maksamani huoneen takuuvuokran. Täten olen vapaa poistumaan kaupungista koska tahdon. Kaikki asiat hoidettu.

Kaikki se hampaiden kiristys ja lähes fyysinen kipu henkisesti liian kalliita raaka-aineita ostaessa hävisi mielestä pinjansiemenien, manteleiden, punaviinin ja suklaan yhdistyessä osatekijöitään suuremmaksi summaksi pupujussin annettuaan henkensä minun kulinaristisen hienostoelämykseni vuoksi. Ja mikä hienostoelämys se olikaan. Sitä halvan punaviinin, jota yhä harjaantumattomat makunystyräni eivät kalliimmasta paljoa erottamaan pystyneet runsasta tanniinin määrä lukuun ottamatta, ääressä nautitusta yhdistetystä kaniiniaamiainenlounaspäivällisestä huokuvaa aatelismaista hienostosivistyneisyyttä ei vähentänyt edes barbaarimainen, ruokalajin huomioon ottaen oikeutettu, käsin syöminen. Vieläkään tätä kirjoittaessani Chopinin Nocturnien soidessa taustalla punaviinin ja 85 prosenttisen suklaan ollessa vierelläni en ole varma, etteikö sukunimeeni liittyisi aatelismainen etuliite ”Von”. Täytynee varmistaa asia väestörekisteristä.

Järkeilin kahdeksan kuukautta olevan oikeutettu aikamäärä halpojen alennuksesta ostettujen rakkoja aiheuttavien kenkien eroon hankkiutumisesta, vaikkei niissä vielä ainuttakaan sateessa sukkien kastuessa paholaisen päähän pistolta tuntuvaa reikää ollutkaan. Varpaat kiittänevät matkalla. Liian pienien kenkien sijaan sijoitin tällä kertaa liian suurin. Muutaman kilometrin koekävelyn perusteella nämä uudet jalkimet kaikessa eteläiseen elämään soveltuvassa keveydessään tulevat palvelemaan vielä monta talvea ollessaan juuri ekstrasukille soveltuvan kookkaat. Kahdet parit alennuskenkiä odottavat enää virallista ja vakavaa haudan lepoon laskemistaan ja mahdollisten ystävällisten naapurustopummien käyttöönottoa, joilla kaikella kunnioituksella tuntuu olevan vaatetuksensa suhteen enemmän valinnanvaraa kuin keskiverrolla tahtomattaan sota-alueelle joutuneella pakolaisella.

Autuaan turistielämän johdosta syntyneet palovammat ovat antamassa periksi. Nyt kykeni jo nukkumaan molemmilla kyljillä. Olkoon tämä opetuksena liiallisesta päivän paistattelusta, jos rinkkaa kantaa aikoo. Muuten voi matkalla tulle yhtä aikaa kantajaa, ihotautispesialistia ja äitiä ikävä.