Ei ollut vääntökorkki ollenkaan niin viileä kuin televisiossa. Reikä vain tuli käteen eikä auennut siltikään. Kun muutkaan auki eivät saaneet turvauduin paidan helmaan. En tarkistanut mutta varmaan paidassakin nyt reikä. Kuin koko tapahtumasta jotakin olisi puuttunut avaamistapahtuman vain ollessa neitimäisen tylsä vääntöliike ilman macgyver-hengen sisäistä herättämistä pohtien, minkä huonekalun maalipinnan avaamalla vaurioittaisi tai millä työkalulla itsensä vaaraan saattaisi pullon auki saadakseen. Tätäkään ei kokeilematta tietää olisi voinut.
Lihapullista tuli räntäsateen masentavan tavallisia. Pidän uunissa tehdyistä enemmän. Ikionnellisen henkisesti vapaan hippikanan omega-munatkin unohtuivat massasta. En huomannut mitään vaikutusta mihinkään. Onko kyseessä vain munantuottajien salaliitto? Nyt kun huipputärkeät rasvahapot jäivät saamatta, pitää varmaan kähveltää kaapista kreikkalaisen suklaapatukoita, jotta edes päivittäiset vitamiinit ja hivenaineet elimistöön saa. Ennen on ihmisten elämän täytynyt olla köyhää ja kurjaa. Onneksi minä olen riittävästi informoitu tarpeistani.
Havaitsin täydellisen suklaajuoman valmistuvan hyväksyessä sen totuuden, ettei kyseessä ole oikeastaan juoma vaan ennemminkin kuumennettu suklaavanukas. Chilin lisäys ei saanut muiden hyväksyntää edes perustellessani jo atsteekkien sitä tehneen.
Sunnuntai on hyvä päivä juosta poikkevia reittejä ihmisten jättäessä Herran pelossa lepopäivänä kadut vähemmän pelokkaille. Olen varma, että kaikessa kettumaisuudessaan mäet ovat noustessa pitempiä kuin alaspäin mentäessä.
sunnuntai 30. maaliskuuta 2008
perjantai 28. maaliskuuta 2008
Yöllinen Malaga varmasti kauniimpi kuin pimeä ja luminen Suomi
Kamera pahalainen olisi pitänyt matkassa olla, kun juuri löytämääni lähi-Lidliin kävelin. Rinkkamatkailija rahaa kadulla keräsi. Ei mitään erikoista. Yleensä he vain myyvät omatekemiänsä koruja. Hän ei edes siihen vaivautunut. Luuli keksineensä kultasuonen: värikkään pullon suulle oli laittanut kolme päistään yhteen kiinnitettyä haarukkaa vaakatasossa pyörimään. En ilmeisesti ollut ainoa, joka ei ollut keksinnön loisteliaisuudesta vakuuttunut. Kaksi kymmenen sentin kolikkoa kupissa jäivät toiseksi sen suurkaupunkeja kiertävän sanomalehdillä päällystetyn miehen päiväansioille, joka kertoi jo viimeiset kolme vuotta eläneensä huoletonta elämää maailmaa kiertäen rahoittaensa elämänsä seisomalla sanomalehdestä valmistetun näköisenä liikkumatta maailman kaupunkien pääkaduilla odottaen eteensä tipahtavia kolikoita. Sellaisia lukuja päiväansioiksensa kertoi, että siinä Suomen työttömät, opiskelijoista puhumattakaan, jäivät toiseksi.
17 astetta positiivisia lämpöasteita. En kyennyt hahmottamaan alueen kukkulaisuutta kaikelta asfalttisuudelta, vaikka sitä se portaiden ja ylämäkien perusteella oli, Lidliin kävellessäni. Lämpö, keltainen pienpainenatriumlamppujen valo ja kukkivien puiden tuoksu pimeydessä yhdistettynä kaupungin keskustasta etääntyvään kulkusuuntaan muodostivat täydellisen olotilan. Tunnetta ei vaihtanut edes korviin taskusta johtuva Rage Against The Machinen musiikki, jolla hain vastapainoa koko päivän jatkuneeseen loopilla (suomen kielisen vastineen etsin periaatteesta jahka aikaa enemmän omistan) Chopinin Nocturnesien soimiseen. Yölliset näkymät kukkuloilta olivat sanoin kuvailemattomat (paitsi, että kyllä olisi ketuttanut asua siellä, sen verta kaukana keskusta näytti olevan). Kamera pahalainen. Miksei mukana ollut.
Olin saksalaista ruisleipää ostamaan lähtenyt. Toin mukana pakin olutta. Pakko oli. Ikinä ennen en ole avannut olutpulloa, jossa on vääntökorkki (twistoff-korkki tunnettakoon tästä edespäin tällä sanalla kunnioituksesta kotimaan kieltä kohtaan). Siellä pakkasessa ovat odottamassa. Aion imeä kaiken tunteen siitä hetkestä, kun korkin auki käännän (olisiko sittenkin pitänyt valita kääntökorkki). Juhlat muutamien minuuttien kuluttua alkavat ranskalaisten luona. Eteläeurooppalaiset ovat lyöneet vetoa keskenään siitä, kuka juo eniten. Tämän täytyy olla mielenkiintoista seurattavaa.
Täytyy muistaa pitää liiallinen juhlinta poissa viikoilta. Sen lisäksi, että se häiritsisi urheilua myös mikrobiologian verkkokurssi alkoi. Jo ehdin ensimmäisten joukossa esittelemään itseni ja uhoamaan lääketieteellisen opetuksen tietoteknisen tason olevan jostain, mihin edes eteläeurooppalainen aurinko ei paista ja lupasin pistää kaiken tarmoni pilottijakson aikana tämän asian korjaamiseksi antamalla rakentavia kehitysehdotuksia. Tuutorit olivat samaa mieltä ja toivoivat mielissään olevansa tuiskun ja pakkasen keskeltä paikallani lämpimällä aurinkorannalla.
Pahoittelen kaikesta paasauksesta ja tarkkuuden tavoittelusta huolimatta jääneitä kirjoitusvirheitä. Korjausehdotuksen kommentteihin. Juhla-aikataulu tänään kiireinen.
17 astetta positiivisia lämpöasteita. En kyennyt hahmottamaan alueen kukkulaisuutta kaikelta asfalttisuudelta, vaikka sitä se portaiden ja ylämäkien perusteella oli, Lidliin kävellessäni. Lämpö, keltainen pienpainenatriumlamppujen valo ja kukkivien puiden tuoksu pimeydessä yhdistettynä kaupungin keskustasta etääntyvään kulkusuuntaan muodostivat täydellisen olotilan. Tunnetta ei vaihtanut edes korviin taskusta johtuva Rage Against The Machinen musiikki, jolla hain vastapainoa koko päivän jatkuneeseen loopilla (suomen kielisen vastineen etsin periaatteesta jahka aikaa enemmän omistan) Chopinin Nocturnesien soimiseen. Yölliset näkymät kukkuloilta olivat sanoin kuvailemattomat (paitsi, että kyllä olisi ketuttanut asua siellä, sen verta kaukana keskusta näytti olevan). Kamera pahalainen. Miksei mukana ollut.
Olin saksalaista ruisleipää ostamaan lähtenyt. Toin mukana pakin olutta. Pakko oli. Ikinä ennen en ole avannut olutpulloa, jossa on vääntökorkki (twistoff-korkki tunnettakoon tästä edespäin tällä sanalla kunnioituksesta kotimaan kieltä kohtaan). Siellä pakkasessa ovat odottamassa. Aion imeä kaiken tunteen siitä hetkestä, kun korkin auki käännän (olisiko sittenkin pitänyt valita kääntökorkki). Juhlat muutamien minuuttien kuluttua alkavat ranskalaisten luona. Eteläeurooppalaiset ovat lyöneet vetoa keskenään siitä, kuka juo eniten. Tämän täytyy olla mielenkiintoista seurattavaa.
Täytyy muistaa pitää liiallinen juhlinta poissa viikoilta. Sen lisäksi, että se häiritsisi urheilua myös mikrobiologian verkkokurssi alkoi. Jo ehdin ensimmäisten joukossa esittelemään itseni ja uhoamaan lääketieteellisen opetuksen tietoteknisen tason olevan jostain, mihin edes eteläeurooppalainen aurinko ei paista ja lupasin pistää kaiken tarmoni pilottijakson aikana tämän asian korjaamiseksi antamalla rakentavia kehitysehdotuksia. Tuutorit olivat samaa mieltä ja toivoivat mielissään olevansa tuiskun ja pakkasen keskeltä paikallani lämpimällä aurinkorannalla.
Pahoittelen kaikesta paasauksesta ja tarkkuuden tavoittelusta huolimatta jääneitä kirjoitusvirheitä. Korjausehdotuksen kommentteihin. Juhla-aikataulu tänään kiireinen.
tiistai 25. maaliskuuta 2008
Home on myrkyllistä oli se juustossa tai ei
Tuoreista appelsiineista puristettu appelsiinikastike kanoille oli hyvä valinta. Mahdollisesti olisi makeutta vaatinut lisää. Sherryä ehkäpä? Kanat olivat hyvin marinoituneita appelsiineissa ja rusinat täytevalintana osuivat nappiin. Valitettavasti tavallistakin tavallisempi keittokinkku täytteenä kananrinnoissa ei niinkään. Tietysti tavallisten kuolevaisten ehdotus olisi ollut täyttää rinnat jonkinmoisella juustovalmisteella alkaen epämiellyttävästä sulatejuustosta päätyen lähes hengenvaaralliseen homejuustoon. Mutta kyllä sitten on naurussa pitelemistä ennen ambulanssin saapumista mykotoksiinien virratessa suonissa, kun joku puolipilvinen päivä se homejuusto kaikkien aiempien epäilyjen mukaan osoittautuu todellakin myrkylliseksi kaikkien muiden paitsi viisaimpien ja epäluuloisempien aflatoksiiniannoksen jäädessä suurimmilta osiltaan lautasen reunalle. Sitä päivää odotellessa kieltäydyn keittiömestarina toimiessani altistamasta makunystyröitäni tälle paholaisen jalkasilsasta jalostetulle hifistelytuotteelle.
Lojumistekijää mukavuusasteikolla kieltämättä laski se, että vihdoin rannalle suunnatessani olin mukaani ottanut mukavuuden takaavan alustan sijaan mukavuuden takaavia virvokkeita kylmälaukussa. Molemmat olisivat olleet tarpeellisia. Ranta-amatöörit olivat pakkautuneet yhteen keskittymään likaisen tekohiekasta tehdyn rannan keskelle kuin viimeisillä säästöillään ihmissalakuljettajilta hengenvaarallisen käpertymispaikan vuotavasta pikkupaatista ostaneet Kanarian saarille suuntaavat laittomat pakolaiset jättäen vähät ruohikkoalueet käyttööni. Kaikki oli tunnin verran täydellistä ennen tuulen yltymistä puhuriksi, joka vaikeutti jopa pystyssä pysymistä. Ainakin sain esimakua rantaelämästä keskellä talvea.
Pääsin etätyönä tehtävälle verkkokurssillekin mukaan. Täytyy varoa ylirasittumista. Tiedä mitä siitä seuraa, jos suin päin ilman lämmittelyä aivojumppaan säntää. Revähtävät vielä ja joutuvat sairaslomalle.
Lojumistekijää mukavuusasteikolla kieltämättä laski se, että vihdoin rannalle suunnatessani olin mukaani ottanut mukavuuden takaavan alustan sijaan mukavuuden takaavia virvokkeita kylmälaukussa. Molemmat olisivat olleet tarpeellisia. Ranta-amatöörit olivat pakkautuneet yhteen keskittymään likaisen tekohiekasta tehdyn rannan keskelle kuin viimeisillä säästöillään ihmissalakuljettajilta hengenvaarallisen käpertymispaikan vuotavasta pikkupaatista ostaneet Kanarian saarille suuntaavat laittomat pakolaiset jättäen vähät ruohikkoalueet käyttööni. Kaikki oli tunnin verran täydellistä ennen tuulen yltymistä puhuriksi, joka vaikeutti jopa pystyssä pysymistä. Ainakin sain esimakua rantaelämästä keskellä talvea.
Pääsin etätyönä tehtävälle verkkokurssillekin mukaan. Täytyy varoa ylirasittumista. Tiedä mitä siitä seuraa, jos suin päin ilman lämmittelyä aivojumppaan säntää. Revähtävät vielä ja joutuvat sairaslomalle.
lauantai 22. maaliskuuta 2008
Tehosekoittimesta meni tehot
Muutaman päivän ehdin etsiä täydellistä pirtelöä. Useiden kehitystuotteiden aikana ehdin todeta kreikkalaisen rasvaisen jogurtin olevan tarpeeton loistomaun luomiseksi korvaten sen halvimmalla tuiki tavallisella maustamattomalla rasvattomalla jogurtilla. Myös kokeilumielessä käytetystä puoli-ihraisesta iskukuumennetusta UHT-maidosta luovuin antaen tietä vähemmän pahalle rasvattomalle versiolle. Riippuen käytettyjen hedelmien makeudesta hunaja toi tarvittaessa odotettua makeutta.
K-koekeittiön kehitysosaston suurimpia lämpimurtoja pirtelökehityksessä oli oivallus lisätä tilanteesta riippuen joko ravintokuitupitoisia keksejä tai muroja juoman viskositeetin lisäämiseksi, mikä lisäsi sekä tuotteen makua että teki siitä miellyttävämmän kuluttaa. Murskatun jään lisääminen yhdessä voimakkaan sekoittamisen kanssa muutti juoman ilmavaksi ilmakuplien jäädessä pirtelöön nesteen lisääntyneen sisäisen kitkan ansiosta. Valitettavasti uskoessani löytäneeni henkilökohtaisesti täydellisen reseptin tälle vähemmän jalolle ja aliarvostetulle tuotteelle, tuhosin tehosekoittimen liian tehokkaalla sekoittamisella. Se siitä. Olivat ne hyviä niin kauan kuin niitä kesti.
Skimboardi vielä hankkimatta. Myös pienen pienelle linkkuveitselle on ollut tarvetta useammin kuin monesti matkalla. Yllättävää kuinka tarpellinen veitsi on aterioidessa.
Kännykkä tippui taskusta baarin lattialle takin roikkuessa naulakosta väärin päin. Kai siihen voisi yrittää soittaa jahka numeron saan selvitettyä muiden herätessä uniltaan. Ei sisältänyt vitaali-informaatiota. Menetys lähinnä henkinen. Onneksi vielä ratsastetaan viiden opintopisteen luomalla aallon harjalla.
K-koekeittiön kehitysosaston suurimpia lämpimurtoja pirtelökehityksessä oli oivallus lisätä tilanteesta riippuen joko ravintokuitupitoisia keksejä tai muroja juoman viskositeetin lisäämiseksi, mikä lisäsi sekä tuotteen makua että teki siitä miellyttävämmän kuluttaa. Murskatun jään lisääminen yhdessä voimakkaan sekoittamisen kanssa muutti juoman ilmavaksi ilmakuplien jäädessä pirtelöön nesteen lisääntyneen sisäisen kitkan ansiosta. Valitettavasti uskoessani löytäneeni henkilökohtaisesti täydellisen reseptin tälle vähemmän jalolle ja aliarvostetulle tuotteelle, tuhosin tehosekoittimen liian tehokkaalla sekoittamisella. Se siitä. Olivat ne hyviä niin kauan kuin niitä kesti.
Skimboardi vielä hankkimatta. Myös pienen pienelle linkkuveitselle on ollut tarvetta useammin kuin monesti matkalla. Yllättävää kuinka tarpellinen veitsi on aterioidessa.
Kännykkä tippui taskusta baarin lattialle takin roikkuessa naulakosta väärin päin. Kai siihen voisi yrittää soittaa jahka numeron saan selvitettyä muiden herätessä uniltaan. Ei sisältänyt vitaali-informaatiota. Menetys lähinnä henkinen. Onneksi vielä ratsastetaan viiden opintopisteen luomalla aallon harjalla.
keskiviikko 19. maaliskuuta 2008
Viisi (5) opintopistettä plakkarissa
Ja siinä se seisoo: Nutrición en pediatría, 5 créditos, APROBADO. Viisi pojoa! Eihän siinä mennyt kuin kolme kuukautta mutta ilmeisesti professori vihdoin oli viestinsä lukenut. Viisi pistettä puoleen vuoteen. Nyt ollaan taas suunnitelman mukaisessa opiskeluvauhdissa. Jahka ainoa kauppa, josta ruotsalaista siideriä olen Malagassa löytänyt aukeaa, kylmälaukun täytän ja suuntaan rannalle silläkin uhalla, että aurinko on jo pilveen mennyt ja taivas tarjoaa vain kylmyyttä ja meri viimaa. Jollakinhan se juoksun aiheuttama energiavaje täytyy korvata.
Kaikessa hurmoksessa ilmottauduin Mikrobiologian pilottiverkkokurssille. Tiedä sitten mahtuuko mukaan, mutta perustelin tämän teknologiakokeilun pääsevän oikeuksiinsa sitä tehtäessä etätyönä Etelä-Espanjan hiekkarannalta shortsit (pitkällisen tutkimuksen jälkeen suhu-s:n käytöstä nykykielessä päädyin kirjoittamaan tämän vaatekappaletta tarkoittavan sanan yhdistelmällä sh pelkän s-kirjaimen tai suhu-s:n sijaan, vaikka suomen kielessä yhtä äännettä tulisikin merkitä yhdellä kirjaimella, sillä katsoin tämän lainasanan olevan helpommin tunnistettavissa lainamuodossaan) jalassa kylmälaukun vieressä lojuen. Tämä pilottikokeilu luo valoa lääketieteen opetuksen teknologisoitumiselle, joka tällä hetkellä ainakin oman kokemukseni mukaan on Powerpoint-esityksiä lukuun ottamatta yhtä kivikautisella tasolla kuin opetus Espanjassa.
Voiko tästä elämä enää paremmaksi muuttua?
Kaikessa hurmoksessa ilmottauduin Mikrobiologian pilottiverkkokurssille. Tiedä sitten mahtuuko mukaan, mutta perustelin tämän teknologiakokeilun pääsevän oikeuksiinsa sitä tehtäessä etätyönä Etelä-Espanjan hiekkarannalta shortsit (pitkällisen tutkimuksen jälkeen suhu-s:n käytöstä nykykielessä päädyin kirjoittamaan tämän vaatekappaletta tarkoittavan sanan yhdistelmällä sh pelkän s-kirjaimen tai suhu-s:n sijaan, vaikka suomen kielessä yhtä äännettä tulisikin merkitä yhdellä kirjaimella, sillä katsoin tämän lainasanan olevan helpommin tunnistettavissa lainamuodossaan) jalassa kylmälaukun vieressä lojuen. Tämä pilottikokeilu luo valoa lääketieteen opetuksen teknologisoitumiselle, joka tällä hetkellä ainakin oman kokemukseni mukaan on Powerpoint-esityksiä lukuun ottamatta yhtä kivikautisella tasolla kuin opetus Espanjassa.
Voiko tästä elämä enää paremmaksi muuttua?
tiistai 18. maaliskuuta 2008
Raportti: Madrid
Jopas, kaikki yksityiskohdat pääsivät unohtumaan edellisestä blogiviestistä.
Madridissa oltiin viiden hengen voimin. Kuten odottaa saattoi, maailmanmatkaajat, itseäni ja seurueen ainoaa naispuolista henkilöä lukuun ottamatta, olivat varustautuneet jättimäisillä pyörillä vedettävillä matka-arkuilla, joiden sisältö aamuisin valmistautumiseen vaaditun ajan perusteella koostui sellaisesta määrästä viikonloppumatkalle elintärkeitä kosmetiikkatuotteita, että niillä epäilemättä olisi muuttanut yhden marketin lauantai-illan pihallisen Toyota Corollien kuskeja lippalakkipäisistä ammattikoululaisista pesun kestäviksi metroseksuaaleiksi.
Päivä 1.
Halpa hostellimme sijaitsi Madridin keskustassa. Sisään kirjautuessamme jouduin ristikuulusteluun, kuinka kehtaan matkustaa henkilökortilla, jonka voimassaoloaika oli loppunut jo vuosia sitten. Vakuutin oman henkilöllisyyteni olevan voimassa vielä pitkälle tulevaisuuten ja perustelin kortin voimassaolon alunperinkin olleen tietoturvasyistä vain pari vuotta siinä olevan turvasirun takia. Pohja-ajatus oli oikea ja tarpeeksi useita itsellenikin tuntemattomia tekniikka-aiheisia sanoja asettelemalla kriittisiin väleihin virkkeiden keskelle vakuutin reseptionistinkin löysentämään päätänsä kiristävää vannetta ja ojentamaan panttia vastaan avaimen. Mainittakoon hostellin tavallisten avainten sijasta käyttäneen espanjalaisittain hämmästyttävän teknisiltä vaikuttaneita elektronisia avaimia, jotka tyylitietoiset saattoivat kiinnittää ranteisiinsa rannekellon paikalle ajan sijasta huoneen numeroa osoittamaan. Tämän innovaation olisi ymmärtänyt jossain toisessa maassa, jossa helposti juhlamielentilassa saattaisi päästä unohtumaan majoittamansa huoneen numero mutta hostellissa, joka ilmiselvästi oli sääntöjen ja ohjeistuksien määrän perusteella liittynyt espanjan sisäiseen baskiterrorismin vastaiseen sotaan säilyttämällä oman rauhansa kieltämällä ainakin teoriassa jopa tiloihinsa päihtyneenä saapumisen huoneissa suoritettavasta nesteytyksestä puhumattakaan, ei katoamisvarman avaimen tarjoaminen kovin kummoiselta idealta hetkellistä 80-luvun retrofiiliksen herättämistä lukuun ottamatta vaikuttanut. Päivä kulutettiin ahdistumalla kylmästä nähtävyyksiä katsellen ja ilta vietettiin onnistuneesti astumatta yhteenkään röyhkeän hintaiseen klubiin.
Päivä 2.
Sunnuntaipäivän vietin ekuadorilaisen kanssa, kuulemma, Euroopan suurinta kirpputoria, El Rastroa, kierrellen. Tavaraa ja ihmisiä oli niin paljon, että tavallisesti kirpputorille astuessa tavaroiden tarpeellisuudesta kertova ja impulssiostosten hillitsemisestä huolehtivan aivotoiminnan lakkautuminen meni tapahtumassa virikkeiden ylivaltaisuudessa epäkuntoon eikä mihinkään pystynyt keskittymään tarpeeksi kauan ehtiäkseen kaivaa taskusta tarvittavat rahat enemmän tai vähemmän tarpeellisen/laillisen/viihdyttävän tavaran hankkimiseen. Kaikkea kuviteltavissa olevaa olisi ollut tarjolla. Kuvitella en kyennyt, keskityin katsomiseen. Italialaisten ja kreikkalaisten kiertäessä yhtä maailman parhaiksi tituleerattua museoa keskityin itse kasvitieteellisen puutarhan kiertämiseen. Kasvit ovat kivoja.
Illalla jalkapallohullut maksoivat itsensä kipeiksi paikallisten tusinaseurojen kamppaillessa areenan kuninkuudesta. Kyseessä todellakin olivat siis paikalliset pikkuseurat. Vaikka muiden urheilemisen katseleminen ei pätkääkään kiinnosta, olisin pelkästä kulttuurisesta kiinnostuksesta ollut valmis puolen sataa valuuttayksikköä maksamaan mahtiseurojen pelaamisesta ja jalkapallomanian näkemisestä. Pubissa sen sijaan oli paikallisväestön seurassa yksikkönä olutlasi. Ei mitään mullistavaa ja ihmeellistä. Erikoista oli kuitenkin sen valkohapsisen Taru Sormusten Herrasta –saagan Gandalfin näköisen herran tapaaminen yöllisen Madridin vanhuksille terveydenhuollon säästöt mielessä pitäen rakennetun leikkipuiston reunalla.
Herra oli kovassa keskustelussa saksalaisten turistien kanssa. Hiipiessäni kuvaa ottamaan huomasin, ettei keskustelua valkohapsen osalta käyty sanoin vaan maahan piirtämällä ja lehtiöön. Suomeakin herra pienoisia kirjoitusvirheitä lukuun ottamatta osasi muutaman sanan verran. Hieman epäily hiipi mieleeni miehen kutsuessa meidät kotiinsa teelle, sillä olin huomioinut poliisin hidastavan autoansa hänen kohdallaan kuin olisivat ennenkin herran kohdanneet. Vaikka valkoparran varsin miellyttävässä asunnossa, jossa omaksi ilokseni ja muiden kummastukseksi ei kenkiä sisällä pidetty, oli myös herran vähemmän puhelias mutta yhtä lailla ystävällinen alun perin vietnamilainen puoliso, en voinut olla katsomatta lähintä poistumisreittiä ja miettimättä millä muilla tavoin hän meidät hengettömimmiksi tehdä voisi kuin pöydällä olleella kivenmurikalla ja mihin hän meidän kilon paloiksi leikatut ruumiimme kätkisi.
Olen yksinkertainen ja toimintapainotteinen ihminen ja mielummin käytän aamulla 15 minuuttia suihkussa käymiseen kuin keskusteluun siitä, tulisiko reput jättää majoituspaikkaan vai ottaa mahdollisen sään muutoksen varalta mukaan. En myöskään näe vaivan arvoiseksi demokraattista väittelyä kadulla siitä, kulkeeko hieman lyhyempi reitti reittipisteeseen B oikean vai vasemman kautta vaan mielummin kulutan aikani johonkin hyödylliseksi näkemääni toimeen, johon myös lepäämisen lasken. Täten oli ymmärrettävää jo pelkän myöhäisen kellonajan perusteella ajatusteni vaeltaminen jonnekkin muualle kuin tämän äärimmäisen tuotteliaan kotifilosofin pienellä käsialalla geometrisiin kuvioihin kirjoitettujen ajatusten äärille. Tuotteliaankin ajattelijan korkeasfääriset ajatuskuviot elämän tarkoituksesta ja filosofian merkityksestä yhteiskunnalle eivät johdattele meitä kohti ilmiöiden nonfiguratiivisuutta eivätkä paranna asianosaisiin kohdistuvia ongelmia sen enempää kuin ne opettavat meitä sisäistämään hyvinvoivan yhteiskunnan rinnalle muodostuneita epäkohtia tai panostavat filosofiseen interaktiivisuuteen ajattelematta peräänkuulutettua lakonisuutta.
Herran loppumaton kirjoitustulva sisälsi toinen toisiaan seuraavia sanoja muodostamatta sen erikoisempaa merkitystä yhteen liitettyinä minulle kuin edeltävä puppulausegeneraattorilla tuotettu virke suurimmalle osalle meistä. Ainoa keskivertoa lähentelevä keskustelu syntyi rouvan kanssa aterioidessamme hänen tekemäänsä salaattia syömäpuikoilla rouvan kertoessa miehen tuovan joka ilta kotiin matkailijoita lukemaan ja keskustelemaan kirjoituksistaan. Asunto varmastikin olisi ollut ilman rouvan toppuuttelua kattoon asti täynnä täyteen raapustettuja papereita kuin syrjäytyneen kissanaisen asunto kissoja ilman naapurien alituisia valitussoittoja kunnan eläinlääkärille. Rouva oli lähtöömme asti syventyneenä ristisanatehtäviin keskittäen huomionsa keskusteluun vain hetkittäin herran sitä vaatiessa unohdettuaan jonkun elintärkeän nimen tai tapahtuman.
Käteen jäi hämmennys ja pieni selkäpiitä karmiva tunne, joka palasi taas seuraavana päivänä nähdessäni saman miehen toisaalla poliisien keskellä puistossa virkavallan kysellessä häneltä kysymyksiä jonkin vallinneen hämmingin pohjalta. Ehkä he olivat löytäneet pihalle haudatut luurangot?
Päivä 3.
Edellisen aamun perinteisen hirveästä hostelliaamiaisesta viisastuneesta olin tuonut omat tarvikkeeni leivän päälle. Ensimmäisenkin aamun selvisin vain ajatuksella siitä, että mikäli aamiaiseni olisi yhtään halvempi ollut, olisin saanut hyvitystä vuodepaikkani hinnasta. Ilman niitä tuskin olisin kestänyt toista aamua ilmaiselta rangaistukselta tuntunutta valkoista paahtoleipää, maissihiutaleita ja marmeladia.
Mikä tunne. Lähemmäs luontoa tuskin tulen Espanjassa pääsemään kuin käymässäni puistossa. Jättimäinen puisto oli juuri sellainen kuin puistolta yleensä odotan. Myös madridilaiset olivat puiston erinomaisuuden havainneet ja vallanneet sen ruohoalueet oikeaoppisesti lojumiseen ja mitääntekemättömyyteen. Hyvin kulutettua aikaa.
Picasso-museossa vierailtiin. Juuri kyseiseen museoon halunneiksi muut juoksivat museon läpi hoitoa saamattomien ADHD-lasten vauhdilla. Odottivat sentään kärsivällisesti huoneiden välillä.
Hyvä reissu. Nyt kehtaan sanoa käyneeni Madridissa.
Kuvia ladattu albumiin.
Madridissa oltiin viiden hengen voimin. Kuten odottaa saattoi, maailmanmatkaajat, itseäni ja seurueen ainoaa naispuolista henkilöä lukuun ottamatta, olivat varustautuneet jättimäisillä pyörillä vedettävillä matka-arkuilla, joiden sisältö aamuisin valmistautumiseen vaaditun ajan perusteella koostui sellaisesta määrästä viikonloppumatkalle elintärkeitä kosmetiikkatuotteita, että niillä epäilemättä olisi muuttanut yhden marketin lauantai-illan pihallisen Toyota Corollien kuskeja lippalakkipäisistä ammattikoululaisista pesun kestäviksi metroseksuaaleiksi.
Päivä 1.
Halpa hostellimme sijaitsi Madridin keskustassa. Sisään kirjautuessamme jouduin ristikuulusteluun, kuinka kehtaan matkustaa henkilökortilla, jonka voimassaoloaika oli loppunut jo vuosia sitten. Vakuutin oman henkilöllisyyteni olevan voimassa vielä pitkälle tulevaisuuten ja perustelin kortin voimassaolon alunperinkin olleen tietoturvasyistä vain pari vuotta siinä olevan turvasirun takia. Pohja-ajatus oli oikea ja tarpeeksi useita itsellenikin tuntemattomia tekniikka-aiheisia sanoja asettelemalla kriittisiin väleihin virkkeiden keskelle vakuutin reseptionistinkin löysentämään päätänsä kiristävää vannetta ja ojentamaan panttia vastaan avaimen. Mainittakoon hostellin tavallisten avainten sijasta käyttäneen espanjalaisittain hämmästyttävän teknisiltä vaikuttaneita elektronisia avaimia, jotka tyylitietoiset saattoivat kiinnittää ranteisiinsa rannekellon paikalle ajan sijasta huoneen numeroa osoittamaan. Tämän innovaation olisi ymmärtänyt jossain toisessa maassa, jossa helposti juhlamielentilassa saattaisi päästä unohtumaan majoittamansa huoneen numero mutta hostellissa, joka ilmiselvästi oli sääntöjen ja ohjeistuksien määrän perusteella liittynyt espanjan sisäiseen baskiterrorismin vastaiseen sotaan säilyttämällä oman rauhansa kieltämällä ainakin teoriassa jopa tiloihinsa päihtyneenä saapumisen huoneissa suoritettavasta nesteytyksestä puhumattakaan, ei katoamisvarman avaimen tarjoaminen kovin kummoiselta idealta hetkellistä 80-luvun retrofiiliksen herättämistä lukuun ottamatta vaikuttanut. Päivä kulutettiin ahdistumalla kylmästä nähtävyyksiä katsellen ja ilta vietettiin onnistuneesti astumatta yhteenkään röyhkeän hintaiseen klubiin.
Päivä 2.
Sunnuntaipäivän vietin ekuadorilaisen kanssa, kuulemma, Euroopan suurinta kirpputoria, El Rastroa, kierrellen. Tavaraa ja ihmisiä oli niin paljon, että tavallisesti kirpputorille astuessa tavaroiden tarpeellisuudesta kertova ja impulssiostosten hillitsemisestä huolehtivan aivotoiminnan lakkautuminen meni tapahtumassa virikkeiden ylivaltaisuudessa epäkuntoon eikä mihinkään pystynyt keskittymään tarpeeksi kauan ehtiäkseen kaivaa taskusta tarvittavat rahat enemmän tai vähemmän tarpeellisen/laillisen/viihdyttävän tavaran hankkimiseen. Kaikkea kuviteltavissa olevaa olisi ollut tarjolla. Kuvitella en kyennyt, keskityin katsomiseen. Italialaisten ja kreikkalaisten kiertäessä yhtä maailman parhaiksi tituleerattua museoa keskityin itse kasvitieteellisen puutarhan kiertämiseen. Kasvit ovat kivoja.
Illalla jalkapallohullut maksoivat itsensä kipeiksi paikallisten tusinaseurojen kamppaillessa areenan kuninkuudesta. Kyseessä todellakin olivat siis paikalliset pikkuseurat. Vaikka muiden urheilemisen katseleminen ei pätkääkään kiinnosta, olisin pelkästä kulttuurisesta kiinnostuksesta ollut valmis puolen sataa valuuttayksikköä maksamaan mahtiseurojen pelaamisesta ja jalkapallomanian näkemisestä. Pubissa sen sijaan oli paikallisväestön seurassa yksikkönä olutlasi. Ei mitään mullistavaa ja ihmeellistä. Erikoista oli kuitenkin sen valkohapsisen Taru Sormusten Herrasta –saagan Gandalfin näköisen herran tapaaminen yöllisen Madridin vanhuksille terveydenhuollon säästöt mielessä pitäen rakennetun leikkipuiston reunalla.
Herra oli kovassa keskustelussa saksalaisten turistien kanssa. Hiipiessäni kuvaa ottamaan huomasin, ettei keskustelua valkohapsen osalta käyty sanoin vaan maahan piirtämällä ja lehtiöön. Suomeakin herra pienoisia kirjoitusvirheitä lukuun ottamatta osasi muutaman sanan verran. Hieman epäily hiipi mieleeni miehen kutsuessa meidät kotiinsa teelle, sillä olin huomioinut poliisin hidastavan autoansa hänen kohdallaan kuin olisivat ennenkin herran kohdanneet. Vaikka valkoparran varsin miellyttävässä asunnossa, jossa omaksi ilokseni ja muiden kummastukseksi ei kenkiä sisällä pidetty, oli myös herran vähemmän puhelias mutta yhtä lailla ystävällinen alun perin vietnamilainen puoliso, en voinut olla katsomatta lähintä poistumisreittiä ja miettimättä millä muilla tavoin hän meidät hengettömimmiksi tehdä voisi kuin pöydällä olleella kivenmurikalla ja mihin hän meidän kilon paloiksi leikatut ruumiimme kätkisi.
Olen yksinkertainen ja toimintapainotteinen ihminen ja mielummin käytän aamulla 15 minuuttia suihkussa käymiseen kuin keskusteluun siitä, tulisiko reput jättää majoituspaikkaan vai ottaa mahdollisen sään muutoksen varalta mukaan. En myöskään näe vaivan arvoiseksi demokraattista väittelyä kadulla siitä, kulkeeko hieman lyhyempi reitti reittipisteeseen B oikean vai vasemman kautta vaan mielummin kulutan aikani johonkin hyödylliseksi näkemääni toimeen, johon myös lepäämisen lasken. Täten oli ymmärrettävää jo pelkän myöhäisen kellonajan perusteella ajatusteni vaeltaminen jonnekkin muualle kuin tämän äärimmäisen tuotteliaan kotifilosofin pienellä käsialalla geometrisiin kuvioihin kirjoitettujen ajatusten äärille. Tuotteliaankin ajattelijan korkeasfääriset ajatuskuviot elämän tarkoituksesta ja filosofian merkityksestä yhteiskunnalle eivät johdattele meitä kohti ilmiöiden nonfiguratiivisuutta eivätkä paranna asianosaisiin kohdistuvia ongelmia sen enempää kuin ne opettavat meitä sisäistämään hyvinvoivan yhteiskunnan rinnalle muodostuneita epäkohtia tai panostavat filosofiseen interaktiivisuuteen ajattelematta peräänkuulutettua lakonisuutta.
Herran loppumaton kirjoitustulva sisälsi toinen toisiaan seuraavia sanoja muodostamatta sen erikoisempaa merkitystä yhteen liitettyinä minulle kuin edeltävä puppulausegeneraattorilla tuotettu virke suurimmalle osalle meistä. Ainoa keskivertoa lähentelevä keskustelu syntyi rouvan kanssa aterioidessamme hänen tekemäänsä salaattia syömäpuikoilla rouvan kertoessa miehen tuovan joka ilta kotiin matkailijoita lukemaan ja keskustelemaan kirjoituksistaan. Asunto varmastikin olisi ollut ilman rouvan toppuuttelua kattoon asti täynnä täyteen raapustettuja papereita kuin syrjäytyneen kissanaisen asunto kissoja ilman naapurien alituisia valitussoittoja kunnan eläinlääkärille. Rouva oli lähtöömme asti syventyneenä ristisanatehtäviin keskittäen huomionsa keskusteluun vain hetkittäin herran sitä vaatiessa unohdettuaan jonkun elintärkeän nimen tai tapahtuman.
Käteen jäi hämmennys ja pieni selkäpiitä karmiva tunne, joka palasi taas seuraavana päivänä nähdessäni saman miehen toisaalla poliisien keskellä puistossa virkavallan kysellessä häneltä kysymyksiä jonkin vallinneen hämmingin pohjalta. Ehkä he olivat löytäneet pihalle haudatut luurangot?
Päivä 3.
Edellisen aamun perinteisen hirveästä hostelliaamiaisesta viisastuneesta olin tuonut omat tarvikkeeni leivän päälle. Ensimmäisenkin aamun selvisin vain ajatuksella siitä, että mikäli aamiaiseni olisi yhtään halvempi ollut, olisin saanut hyvitystä vuodepaikkani hinnasta. Ilman niitä tuskin olisin kestänyt toista aamua ilmaiselta rangaistukselta tuntunutta valkoista paahtoleipää, maissihiutaleita ja marmeladia.
Mikä tunne. Lähemmäs luontoa tuskin tulen Espanjassa pääsemään kuin käymässäni puistossa. Jättimäinen puisto oli juuri sellainen kuin puistolta yleensä odotan. Myös madridilaiset olivat puiston erinomaisuuden havainneet ja vallanneet sen ruohoalueet oikeaoppisesti lojumiseen ja mitääntekemättömyyteen. Hyvin kulutettua aikaa.
Picasso-museossa vierailtiin. Juuri kyseiseen museoon halunneiksi muut juoksivat museon läpi hoitoa saamattomien ADHD-lasten vauhdilla. Odottivat sentään kärsivällisesti huoneiden välillä.
Hyvä reissu. Nyt kehtaan sanoa käyneeni Madridissa.
Kuvia ladattu albumiin.
Madridissa käytiin
Madridissa oli kylmä. Täällä on lämmintä. Oma koti kullan kallis, Malaga vähintään lentolipun.
tiistai 11. maaliskuuta 2008
Yhtenä päivänä pörröisenä metsässä, toisena verisenä tiskillä
Kävin lihakaupassa. En taaskaan ymmärtänyt mitään. Vieressä asioinut rouvashenkilö käänsi kauppiaan puheen ymmärrettäväksi palikkaespanjaksi. Ymmärrystäni vaille jäänyt virke oli kysymys lihan paloiksi pistämisestä. Myönnyttyäni lihakirves kävi ja epäilemättä vielä viikonloppuna iloisena nurmella pomppinut tilaamani söpö jänis muuttui verisestä lihapötkylästä verisiksi lihapaloiksi. Harkitsin taas lihan syömisen järkevyyttä kauppiaan pidellessä kauhuelokuvaversiota Pupu Tupunan päästä kysyen laitetaanko sekin pakettiin. Kieltäydin nappisilmien tuijotuksen alla. Pakettiin meni kuitenkin pieni muovipussi, joka ulkonäön perusteella sisälsi viattoman luontokappaleen suonissa virranneen hapensiirtonesteen. Se meni roskiin vatsaontelosta löytyneiden sisäelinten kanssa irrottaessani lihaa luista ruokalajini ollessa sopimaton luisille lihoilla. Rankkaa tavaraa henkilölle, jonka perkaamat kalatkin voi luultavasti laskea kumman käden tahansa kolmella ensimmäisellä sormella. Vielä kun oman possunsa pääsisi teurastamaan, niin saisi motivaatiota maailman parantamiseen kasvissyönnin muodossa.
Juhlan numeroarvot olivat vääriä. Virallisten valvojien mukaan osanottajia oli 65. Valituksia virallisille valvojille oli tullut 46. Luultavasti samalta henkilöltä. Vuokraemäntä kävi sunnuntaiaamuna pimpottelemassa ovelle vihaisena. Hänen asunnossaan ei saa järjestää juhlia. Emmehän me kuulemma järjestäisi juhlia vanhempiemmekaan asunnoissa. Mikä oli itse ongelmana, jäi hieman hämärän peittoon. Ilmeisesti pelko ja huoli oli emännällä sakosta, jota hän kynsiä pureskellen odotti (mitä ei tietystikään ole tulossa, kun ei jo juhlapäivänä tullut). Pasmat menivät sekaisin ilmoittaessani ainoana hereillä olleena luonnollisestikin maksavamme sakot, mikäli sellaisia tulisi. Ei ilmeisestikään ollut vastaus jota oli varttonut. Asuntokin oli jo aikapäiviä sitten siivottu. Ei edes siitä voinut ovelta kuikkien valittaa.
Ilmeisesti viikonloppuna Madridiin. Huvipuistohammasta kolottaa jo. Se on siinä olut- ja teehampaan vieressä. Tuskin maltan odottaa.
Juhlan numeroarvot olivat vääriä. Virallisten valvojien mukaan osanottajia oli 65. Valituksia virallisille valvojille oli tullut 46. Luultavasti samalta henkilöltä. Vuokraemäntä kävi sunnuntaiaamuna pimpottelemassa ovelle vihaisena. Hänen asunnossaan ei saa järjestää juhlia. Emmehän me kuulemma järjestäisi juhlia vanhempiemmekaan asunnoissa. Mikä oli itse ongelmana, jäi hieman hämärän peittoon. Ilmeisesti pelko ja huoli oli emännällä sakosta, jota hän kynsiä pureskellen odotti (mitä ei tietystikään ole tulossa, kun ei jo juhlapäivänä tullut). Pasmat menivät sekaisin ilmoittaessani ainoana hereillä olleena luonnollisestikin maksavamme sakot, mikäli sellaisia tulisi. Ei ilmeisestikään ollut vastaus jota oli varttonut. Asuntokin oli jo aikapäiviä sitten siivottu. Ei edes siitä voinut ovelta kuikkien valittaa.
Ilmeisesti viikonloppuna Madridiin. Huvipuistohammasta kolottaa jo. Se on siinä olut- ja teehampaan vieressä. Tuskin maltan odottaa.
lauantai 8. maaliskuuta 2008
Neonpuku laski osanottajamääräksi 51
Hyvät pilleet. Paukujyviä aamiaiseksi. Asunto odotetussa kondiksessa. Kaksi asunnon täysmiehityksestä vielä nukkuu. Kyllähän se hyvien juhlien merkki on näillä seuduin, poliisien saapuessa uloslähtökäskyä antamaan. Näin jälkeenpäin kuultuna, poliisit eivät asuntoon saa astua ilman kirjallista oikeuden määräystä, mutta ei sen puutuminen mikään auktoriteetin puutteen selitys ole. Liekkö syy kansassa, joka omassa auktoriteetin kunnioituksen puutteessaan on saanut itse poliisitkin uskomaan omaan voimattomuuteensa vai missä, mutta paikalliset alimman tason kyläpoliisit ovat kyllä selkärangattominta sakkia mitä kuuna olen nähnyt. Alakerran harmaahapsen tullessa sanomaan olisi asunto tyhjentynyt alta aikayksikön mutta kuuden paikallispoliisin saapuminen ovelle koputtelemaan ei kovinkaan nopeaa ulostautumisvirtaa luonut.
Kuudesta, ilmeisesti, virkavallan edustajasta johtajalta vaikuttanut kommunikoi vihaisena asioista ovelta. Lopuista viidestä nainen seisoskeli tilanteen hölmöydestä tympääntyneenä taka-alalla neljän itseäni tuskin vanhemman pojanklopin naurattaessa juhlista lähteviä tyttöjä. Ovella ollut yritti antaa pahaa silmää naureskelijoille ilman hetkellistä hiljentymistä suurempaa vaikutusta taka-alalla olleen virkapuvun jatkaessa ihmettelyään kolmen yksikön saapumisen tarpeellisuudesta tilannetta selvittämään.
Ei herättänyt ovella olijassa minkäänlaista vastustelua kieltäytyessäni näyttämästä henkilöllisyystodistusta perustellen unohtaneeni juuri passini yliopistolle (!). Ilmeisen voimattoman neonpuvun ainoaksi voimakeinoksi jäi kamerani kaappaaminen, taas kerran yrittäessäni puolihuomaamattomasti kuvia ottaa, ja sen palauttamisen lupaaminen jahka saisin ihmiset ulos lähtemään (tässä vaiheessa kotimaassa vanhempi konstaapeli Karhunen olisi astunut sisään ja tuskin ääntään korottamatta chucknorrismaisella maailmanomistaja-asenteella ilmoittanut juhlien tulleen päätökseensä tyhjentäen koko asunnon omistajia lukuun ottamatta nopeammin kuin kupillinen olohuoneen pöydälle kaatunutta keltaista juomaa ehtisi valua lattialle).
Ajan kanssa ja Neonpuvun koputtelun avustamana ihmismassa valui ulos ja lopulta vakiosuunnitelman mukaisesti kohti illanviettopubejansa. Normi-ilta.
Kyllähän tuolla näyttäisi olevan pakastin vielä pullollaan juomia tulevia iltoja varten. Kaipa tuota nousta pitäisi ja siivoamaan ryhtyä. Urheilukaan suju. Toissapäivänä yritin flunssasta luullessani parantuneeni mutta huonoin tuloksin. Ja kuulemma se sydänlihastulehduskin on sellainen pahalainen, ettei sitä ehdoin tahdoin hankkia kannata. Uskoo ken tahtoo. Suomireggae soimaan ja kippoja keräämään. Ei se sotku itsestään häviä vaikka jotkut niin uskovat.
Kuudesta, ilmeisesti, virkavallan edustajasta johtajalta vaikuttanut kommunikoi vihaisena asioista ovelta. Lopuista viidestä nainen seisoskeli tilanteen hölmöydestä tympääntyneenä taka-alalla neljän itseäni tuskin vanhemman pojanklopin naurattaessa juhlista lähteviä tyttöjä. Ovella ollut yritti antaa pahaa silmää naureskelijoille ilman hetkellistä hiljentymistä suurempaa vaikutusta taka-alalla olleen virkapuvun jatkaessa ihmettelyään kolmen yksikön saapumisen tarpeellisuudesta tilannetta selvittämään.
Ei herättänyt ovella olijassa minkäänlaista vastustelua kieltäytyessäni näyttämästä henkilöllisyystodistusta perustellen unohtaneeni juuri passini yliopistolle (!). Ilmeisen voimattoman neonpuvun ainoaksi voimakeinoksi jäi kamerani kaappaaminen, taas kerran yrittäessäni puolihuomaamattomasti kuvia ottaa, ja sen palauttamisen lupaaminen jahka saisin ihmiset ulos lähtemään (tässä vaiheessa kotimaassa vanhempi konstaapeli Karhunen olisi astunut sisään ja tuskin ääntään korottamatta chucknorrismaisella maailmanomistaja-asenteella ilmoittanut juhlien tulleen päätökseensä tyhjentäen koko asunnon omistajia lukuun ottamatta nopeammin kuin kupillinen olohuoneen pöydälle kaatunutta keltaista juomaa ehtisi valua lattialle).
Ajan kanssa ja Neonpuvun koputtelun avustamana ihmismassa valui ulos ja lopulta vakiosuunnitelman mukaisesti kohti illanviettopubejansa. Normi-ilta.
Kyllähän tuolla näyttäisi olevan pakastin vielä pullollaan juomia tulevia iltoja varten. Kaipa tuota nousta pitäisi ja siivoamaan ryhtyä. Urheilukaan suju. Toissapäivänä yritin flunssasta luullessani parantuneeni mutta huonoin tuloksin. Ja kuulemma se sydänlihastulehduskin on sellainen pahalainen, ettei sitä ehdoin tahdoin hankkia kannata. Uskoo ken tahtoo. Suomireggae soimaan ja kippoja keräämään. Ei se sotku itsestään häviä vaikka jotkut niin uskovat.
perjantai 7. maaliskuuta 2008
"Koskaan ei voi olla liikaa juomaa", ohjeistin
Se vaan on kuin elämästä puuttuisi jotain, kun ei ole minkäänlaista alituista pikkumiestä aivojen takaosassa pajavasaralla takomassa muistutukseksi siitä, että kyseisenkin hetken voisi käyttää tulevaan akateemiseen suoritukseen valmentautumalla ja näin varmistamalla tilaisuuden ottaa paineita vielä seuraavasta ja yhä seuraavasta opintotilaisuudesta suoriutumisesta. Ei vain ole tullut opeteltua siihen, että vapaa-ajan voi käyttää lentoyhtiöiden sivuilla surffailuun ja pohtimiseen, mihinkä maahan sitä seuraavaksi lähtisi. Nyt puolen vuoden jälkeen alkaa jo tottua mutta samalla vaanii epäily siitä, ettei opiskelu enää suju aivojen pölytyttyä tarpeeksi. Mutta nyt kun ei vaihtoehtoja ole, samapa tuo on sitten tehdä sitä fiestaa.
Kreikkalainen ei käsittänyt kuinka kaupasta tullessamme naishenkilö, ekuadorilainen, oli juuri ottanut käsistäni yhden täyden juomakassin ja kantoi osuutensa muiden tavoin. Ei auttanut kenenkään selittely tasa-arvosta ja 21. vuosisadalla olemisesta, hän ei vain ymmärtänyt kuinka nainen joutuu raatamaan juomavarastojen kannossa. Mutta ei kelvannut takinkääntökään. Heti kun aloin myöntelemään naisten toden totta kuuluvan jo geneettiseltä perimältäänkin keittiöön lähemmäs hellaa sallivien pienempien jalkateriensä tähden, molemmat alkoivat protestoida. Tulivatpahan ainakin juomat vahingoittumatta perille.
Nyt on virvokkeita, naposteltavia ja muovikuppeja. Toivottavasti ihmisiäkin tulee. Täytyy myöntää, että itseni omavaltaisesti juomakonsultiksi nimettyäni, saatoin varautua juomavarastojen osalta skandinaaviseen ja saksan kieliseen osanottajajoukkoon todennäköisen eteläeurooppalaisen juhlakansan sijaan. Onneksi se on kuin rahaa pankkiin pistäisi, kun itseensä sijoittaa. Tuskin ne mahdolliset ylimääräjuomat hukkaan menevät.
Muut halusivat informoida naapureita. Protestoin vedoten paksuihin kylmiin kiviseiniin ja poliisin kykyyn keskeyttää juhlat, mikäli liikaa häiriötä aiheutuu. Muistutin Espanjassa olemisesta ja rauhallisesti ottamisesta. Ja luulisi alakerran emännän hyväntuulisuuden säilyvän yhden illan juuri pussillisen vuokrarahaa saatuaan.
Voiko tästä muuta kuin onnistunut ilta tulla? Vieraileva tähtikin lupasi palkaksi majoituspaikasta huomenna vessan siivota. Hieno maa tämä Espanja. Harmi vain, että sisällä on kylmempää kuin ulkona...
Kreikkalainen ei käsittänyt kuinka kaupasta tullessamme naishenkilö, ekuadorilainen, oli juuri ottanut käsistäni yhden täyden juomakassin ja kantoi osuutensa muiden tavoin. Ei auttanut kenenkään selittely tasa-arvosta ja 21. vuosisadalla olemisesta, hän ei vain ymmärtänyt kuinka nainen joutuu raatamaan juomavarastojen kannossa. Mutta ei kelvannut takinkääntökään. Heti kun aloin myöntelemään naisten toden totta kuuluvan jo geneettiseltä perimältäänkin keittiöön lähemmäs hellaa sallivien pienempien jalkateriensä tähden, molemmat alkoivat protestoida. Tulivatpahan ainakin juomat vahingoittumatta perille.
Nyt on virvokkeita, naposteltavia ja muovikuppeja. Toivottavasti ihmisiäkin tulee. Täytyy myöntää, että itseni omavaltaisesti juomakonsultiksi nimettyäni, saatoin varautua juomavarastojen osalta skandinaaviseen ja saksan kieliseen osanottajajoukkoon todennäköisen eteläeurooppalaisen juhlakansan sijaan. Onneksi se on kuin rahaa pankkiin pistäisi, kun itseensä sijoittaa. Tuskin ne mahdolliset ylimääräjuomat hukkaan menevät.
Muut halusivat informoida naapureita. Protestoin vedoten paksuihin kylmiin kiviseiniin ja poliisin kykyyn keskeyttää juhlat, mikäli liikaa häiriötä aiheutuu. Muistutin Espanjassa olemisesta ja rauhallisesti ottamisesta. Ja luulisi alakerran emännän hyväntuulisuuden säilyvän yhden illan juuri pussillisen vuokrarahaa saatuaan.
Voiko tästä muuta kuin onnistunut ilta tulla? Vieraileva tähtikin lupasi palkaksi majoituspaikasta huomenna vessan siivota. Hieno maa tämä Espanja. Harmi vain, että sisällä on kylmempää kuin ulkona...
keskiviikko 5. maaliskuuta 2008
Normipäivä
Ei mitään järkeä kuinka vähän järkeä koulussa on. Tulipa taas ainakin molemmat ilmaislehdet luettua.
Olin jo varaamassa eilen illalla halpoja Ryanairin lippuja Saksaan mutta valitettavasti webbisivu ei toiminut. Tänään se ei enää ollut niin valitettavaa huomatessani mailissani Saksan majoitukseni ilmoittaneen olevansa kyseisenä ajankohtana eri maassa. Ei se mitään. Näillä näkymin Ku Klux Klanin huppumiesten valloittaessa koko maan parin viikon päästä pääsiäisenä, menen Madridiin vielä pääosin tuntemattoman joukon kanssa. Erityisesti haluamme ekuadorilaisen kanssa käydä Madridin läheisessä huvipuistossa. Ei voi kovin kehno paikka olla, jos liput maksavat kolmekymmentä euroa. Ainakin nettisivujen mukaan Tykkimäki ja Särkänniemen possujuna jäävät pahasti jalkoihin. Lähemmäs suuren maailman huvipuistolaitteita tuskin lähiaikoina tulen pääsemään. Ja onhan vielä itse kaupunkikin aika lailla näkemättä.
Sipulikeittoa tehty. Nuha ei enää hirveä. Viikonloppua odotellessa. Täällä kekkerit. Kreikkalainen on kova poika organisoimaan.
Olin jo varaamassa eilen illalla halpoja Ryanairin lippuja Saksaan mutta valitettavasti webbisivu ei toiminut. Tänään se ei enää ollut niin valitettavaa huomatessani mailissani Saksan majoitukseni ilmoittaneen olevansa kyseisenä ajankohtana eri maassa. Ei se mitään. Näillä näkymin Ku Klux Klanin huppumiesten valloittaessa koko maan parin viikon päästä pääsiäisenä, menen Madridiin vielä pääosin tuntemattoman joukon kanssa. Erityisesti haluamme ekuadorilaisen kanssa käydä Madridin läheisessä huvipuistossa. Ei voi kovin kehno paikka olla, jos liput maksavat kolmekymmentä euroa. Ainakin nettisivujen mukaan Tykkimäki ja Särkänniemen possujuna jäävät pahasti jalkoihin. Lähemmäs suuren maailman huvipuistolaitteita tuskin lähiaikoina tulen pääsemään. Ja onhan vielä itse kaupunkikin aika lailla näkemättä.
Sipulikeittoa tehty. Nuha ei enää hirveä. Viikonloppua odotellessa. Täällä kekkerit. Kreikkalainen on kova poika organisoimaan.
maanantai 3. maaliskuuta 2008
Rondan suunnalla
Meitä oli kymmenen. Yhdeksän uutta erasmusoppilasta. Paljon ranskan kielisiä, muutama kreikkalainen, irlantilainen ja kanadalainen. Kärsivät alottelijoina yleisestä ja ärsyttävästä, vaikkeikaan niin vaarallisesta vaivasta, hätäilystä. Täysin käsittämättömästi kaikkien piti olla aamulla torstaina ennen yhdeksää lentokentän autovuokraamossa. En tiedä näyttelivätkö vai olivatko oikeasti yllättyneitä huomatessaan, ettei Tonin autovuokraamon Toni ollutkaan aamulla paikalla. Kova oli itku ja hammasten kiristys selvitessä Tonin tulevan vasta viitsiessään. Itse olin asettautunut ulkopuolisen tarkkailijan rooliin ja jätin hätäilyn muille vaikutusmahdollisuuksieni ja kiinnostukseni asioiden kulkuun lähennellessä mitätöntä päätösten matkan kulusta tapahtuessa ranskaksi. Kylmälaukku kävi. Kello 9.20. Ensimmäinen jääkylmä matkabisse. Kaikki hyvän roadtripin muodostamiseen vaadittavat osaset olivat koossa.
Kuten etukäteen osasinkin jo epäillä, tällä kansallisuuskokoelmalla nähtiin enemmän nähtävyyksiä kuin edellisten matkojen saksalaisseurueella mutta pidettiin heikkolaatuisempia illanistujaisia. Toisaalta molemmat asiat ovat tulkinnanvaraisia. Tämä kivinen maasto, jossa on kuvattu niin Starship Troopersia kuin Star Warsiakin, oli jotain mitä ennen en ollut nähnyt. Hienoja maisemia. Kivi on kuitenkin loppupeleissä kivi katsoi sitä vasemmalta tai oikealta. Kiistellä voi myös oliko hyvä vai huono asia, jos seurueen kuluttamat virvoitusjuomamäärät olivat kymmenesosan nautintoainepainotteisemman kulttuurin edustajien kulutuksesta. Aikaa kulutettiin jopa hostellin keittiössä kokatun ruuan äärellä ruokapöydässä. Tomaattipasta tuntui virkistävältä uutuudelta ainaisten kebabbien sijaan, joita näissä tilanteissa on tapana nauttia, mikäli päivittäistä viittä tuhatta kaloria ei jo oluesta ole saanut.
Ronda oli kerrassaan kaunis kaupunki. Muistutti Granadaa. Valkoisia taloja ja pieniä katuja. Ja voi pojat, että sillä alueella on paljon korkeuseroja. Yhtä vuorta ja kukkulaa niin kaupungit ja kylät kuin pellotkin. Mahtoi välillä syödä miestä sen ranskalaisen kohdalla, jolla oli korkean paikan kammo. Jonnekin vuorellekin kiivettiin. Asiasta en etukäteen ollut ollut tietoinen mutta nahkakenkäni osoittautuivat kaikessa tukevuudessaan ja paksupohjaisuudessaan toimiviksi kuin tyylikkäät vaelluskengät konsanaan oikaistessani löysäilyyn kyllästyneenä ylös pitkin vuoren rinnettä.
Kaikki kylät olivat pieniä ja kuin suoraan elokuvista. Hostellikin sijaitsi pienessä sadan ihmisen tuppukylässä. Englantilainen isäntä oli kahden ystävänsä kanssa ostanut talon käteisellä edelliseltä omistajalta. Myyjä oli varoitellut, ettei tälläisessä paikassa hostelli ympärivuotisesti pyöriä voi. Jostain syystä espanjalaiset eivät vain suostu ymmärtämään asiakaskunnan etsivät majoituksensa netistä kuten sivistyneissä länsimaissa tapana on. Hyvin meni hostellilla eikä vähiten isännän ansiosta. Epäilyni iltojen juhlatunnelman laimeudesta hävisi tuulen mukana selvitessä omistajan itsensä asuvan samaisessa hostellissa. Hyvät karkelot isäntä pystyyn pisti molempina viettäminämme iltoina ja silti oli itse aamulla ensimmäisenä pystyssä. Sanoi jujun olevan kokemuksessa, vaikka myönsikin joskus juhlinnan käyvän työstä.
Hyvä matka, vaikka jäikin vaivaamaan, etten päässyt englantilaishenkeä tuntemaan Gribraltarilla, vaikka ison kiven ohi ajoimmekin. Yksi autossa olleista oli luullut voivansa päästä sisään jollakin oman maansa paikallisella pahvilipukkeella henkilöllisyystodistuksen sijaan eivätkä muut enää tämän jälkeen halunneet edes kävelymatkaa Gibraltarille suorittaa koko matkan vallinneen yleisen hätäilyn ja valheellisen aikataulukeskeisyyden tähden.
Hirveä flunssa. Kyllähän tämä oli tiedossa. Aina se iskee valvomisen jälkeen. Rikos ja rangaistus. Pakko se oli vielä lauantainakin pubikierrokselle kämppisten kanssa lähteä, vaikka juuri oltiin tultu matkalta. Eilen en jaksanut liikkua lainkaan. En jaksanut edes lähteä katsomaan elokuviin Johnny Deppiä laulamassa espanjaksi musikaalissa (vai ovatkohan ymmärtäneet jättää laulut duppaamatta). Keskityin koko päivän helposti sulateltaviin ADHD-nuorille suunaattuihin liukuhihnaelokuviin, joiden jatkuva viriketykitys tuottaa tasaisen viihdyttävää sunnuntaioloa ilman aivoja rasittavaa ajattelutyötä monisanaisten dialogien tai pakahduttavan monimutkaisten juonikuvioiden muodossa.
Tein kuskusta ensimmäistä kertaa. Ei se nyt niin ihmeellistä ollut, vaikka vaihtelu virkistikin.
Kuvia ladattu albumiin.
Kuten etukäteen osasinkin jo epäillä, tällä kansallisuuskokoelmalla nähtiin enemmän nähtävyyksiä kuin edellisten matkojen saksalaisseurueella mutta pidettiin heikkolaatuisempia illanistujaisia. Toisaalta molemmat asiat ovat tulkinnanvaraisia. Tämä kivinen maasto, jossa on kuvattu niin Starship Troopersia kuin Star Warsiakin, oli jotain mitä ennen en ollut nähnyt. Hienoja maisemia. Kivi on kuitenkin loppupeleissä kivi katsoi sitä vasemmalta tai oikealta. Kiistellä voi myös oliko hyvä vai huono asia, jos seurueen kuluttamat virvoitusjuomamäärät olivat kymmenesosan nautintoainepainotteisemman kulttuurin edustajien kulutuksesta. Aikaa kulutettiin jopa hostellin keittiössä kokatun ruuan äärellä ruokapöydässä. Tomaattipasta tuntui virkistävältä uutuudelta ainaisten kebabbien sijaan, joita näissä tilanteissa on tapana nauttia, mikäli päivittäistä viittä tuhatta kaloria ei jo oluesta ole saanut.
Ronda oli kerrassaan kaunis kaupunki. Muistutti Granadaa. Valkoisia taloja ja pieniä katuja. Ja voi pojat, että sillä alueella on paljon korkeuseroja. Yhtä vuorta ja kukkulaa niin kaupungit ja kylät kuin pellotkin. Mahtoi välillä syödä miestä sen ranskalaisen kohdalla, jolla oli korkean paikan kammo. Jonnekin vuorellekin kiivettiin. Asiasta en etukäteen ollut ollut tietoinen mutta nahkakenkäni osoittautuivat kaikessa tukevuudessaan ja paksupohjaisuudessaan toimiviksi kuin tyylikkäät vaelluskengät konsanaan oikaistessani löysäilyyn kyllästyneenä ylös pitkin vuoren rinnettä.
Kaikki kylät olivat pieniä ja kuin suoraan elokuvista. Hostellikin sijaitsi pienessä sadan ihmisen tuppukylässä. Englantilainen isäntä oli kahden ystävänsä kanssa ostanut talon käteisellä edelliseltä omistajalta. Myyjä oli varoitellut, ettei tälläisessä paikassa hostelli ympärivuotisesti pyöriä voi. Jostain syystä espanjalaiset eivät vain suostu ymmärtämään asiakaskunnan etsivät majoituksensa netistä kuten sivistyneissä länsimaissa tapana on. Hyvin meni hostellilla eikä vähiten isännän ansiosta. Epäilyni iltojen juhlatunnelman laimeudesta hävisi tuulen mukana selvitessä omistajan itsensä asuvan samaisessa hostellissa. Hyvät karkelot isäntä pystyyn pisti molempina viettäminämme iltoina ja silti oli itse aamulla ensimmäisenä pystyssä. Sanoi jujun olevan kokemuksessa, vaikka myönsikin joskus juhlinnan käyvän työstä.
Hyvä matka, vaikka jäikin vaivaamaan, etten päässyt englantilaishenkeä tuntemaan Gribraltarilla, vaikka ison kiven ohi ajoimmekin. Yksi autossa olleista oli luullut voivansa päästä sisään jollakin oman maansa paikallisella pahvilipukkeella henkilöllisyystodistuksen sijaan eivätkä muut enää tämän jälkeen halunneet edes kävelymatkaa Gibraltarille suorittaa koko matkan vallinneen yleisen hätäilyn ja valheellisen aikataulukeskeisyyden tähden.
Hirveä flunssa. Kyllähän tämä oli tiedossa. Aina se iskee valvomisen jälkeen. Rikos ja rangaistus. Pakko se oli vielä lauantainakin pubikierrokselle kämppisten kanssa lähteä, vaikka juuri oltiin tultu matkalta. Eilen en jaksanut liikkua lainkaan. En jaksanut edes lähteä katsomaan elokuviin Johnny Deppiä laulamassa espanjaksi musikaalissa (vai ovatkohan ymmärtäneet jättää laulut duppaamatta). Keskityin koko päivän helposti sulateltaviin ADHD-nuorille suunaattuihin liukuhihnaelokuviin, joiden jatkuva viriketykitys tuottaa tasaisen viihdyttävää sunnuntaioloa ilman aivoja rasittavaa ajattelutyötä monisanaisten dialogien tai pakahduttavan monimutkaisten juonikuvioiden muodossa.
Tein kuskusta ensimmäistä kertaa. Ei se nyt niin ihmeellistä ollut, vaikka vaihtelu virkistikin.
Kuvia ladattu albumiin.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)