Toimettomuus on helpompaa ei-kylmässä

Ei edes sen vertaa ole viitsinyt tapahtua, että jotakin kirjoittamisen arvoista olisi.

Juoksemassa käynyt. Jalkoja kolottaa. Kolotus loppuu parinkymmenen minuutin juoksun jälkeen.

Spinningissä käynyt. Hikeä pukkaa. Taitaa johtua vain ilmastoinnista. Ei erityisemmin väsytä jälkeenpäin. Ainakin nivelet saavat lepoa.

Ruokaa tehnyt. Jogurttipohjaiset kastikkeet ovat ruokakriitikon suosiossa pitkän tomaattivetoisen kauden jälkeen.

Ranskalainen repi pelihousujansa asunnon siivottomuudesta. Kuulemma vain hän siivoaa. En jaksanut edes osallistua kommentointiin. Teetti työtä padota voittamaton argumentointini sisääni. Valitettavana faktanahan on, ettei muilla ole hajuakaan kodinhoidosta siitä ruuanlaitosta nyt puhumattakaan. Ilmeisesti suuressa maailmassa kodinhoitajat kuuluvat jokaisen uuden vuokra-asunnon kalustukseen ja äidit (isät nyt eivät kykene edes vettä pohjaan keittämään, kun eivät levyä päälle saa) eivät uskalla lapsiansa ohjeistaa kasvatustyön ohessa peläten heidän muuttuvan liian itsenäisiksi ennen kolmannettakymmenettä syntymäpäiväänsä. Tosin ranskassa äidit ovat varmaan liian trendikkäitä liatakseen itsejään rahvaiden töissä. Eiväthän ne aurinkolasit päässä edes näkisi milloin liha on pannulla kypsää. Kehotin vain ranskalaista aloittamaan siisteyden itsestään. Siellä ne pannut ja lautaset yhä pöydällä lojuvat pesukoneen vieressä kasan kasvaessa päivä päivältä. Samapa tuo. Minun takamustani asia kutittaa yhtä paljon kuin Lapin hyttyset Espanjan lämmössä. Espanja paaduttaa. Asia loppuunkäsitelty. Kuntosali odottaa.

Tilanneraportti 200524012008

Hyvät olivat kekkerit. Nyt on pakollinen lepopäivä. Olen vankina omassa asunnossani. Avaimet hukkasin - asunnon sisälle. Varmaan olivat yöllä jääneet jonnekkin sukkien lähettyville. Sukkien hävitessä avaimet varmaan menivät mukana. Kirotut olkoon vähäosaiset puujalkaiset merirosvot ja eläkepäiviään etelän lämpöön viettämään tulleet humaltuneet kotitontut, tai ketkä/mitkä niitä sukkia nyt vievätkään, avaimeni haluan takaisin. Ken tietää, ehkä ne yön aikana ilmestyvät takaisin kuten kadonneilla tavaroilla niin useasti tapana on.

Täytyy myöntää toimettumuuden tällä kyseisellä ajan hetkellä t, missä t = 24.1.2008 klo 20.05, olevan kovin rasittavaa näin puolen vuoden laiskottelun jälkeen jälkeen. Lienevätkö aivoni enää kykeneväisiä prosessoimaan ja muistamaan tieteellistä informaatiota aivojen ratayhteyksien rapistuttua käytön vähyydestä? Nyt kun tarkemmin ajattelee, koputtaessa kuuluu ontto ääni ja kevyemmältäkin pää tuntuu.

Kuntosalilla sentään unohtaa aivojen tarpeellisuuden ja oman toimettumuutensa. Nyt ei sinnekään voi mennä. Sama naputella tätä. Vaikkei mitään erityistä naputeltavaa ole avainten odottelun lisäksi. Ja siltikin vielä kirjoitan. Yhä. Pitäisi ymmärtää lopettaa kun on vielä voitolla. Mutta elämä on, espanjalaista.

Irlantilainen päivässä pitää baarin pystyssä

Soitin pari päivää sitten kaverille. Oli käymässä Cordobassa. Istui irlantilaisessa pubissa, joka melusta päätellen oli tupaten täynnä. Eilen lähdimme italialaisen kanssa tylsistyneinä yksille oluille. Ainoa avoinna ollut ihmisiä sisältänyt paikka oli irkkupubi. Irkkupubien esiintymistiheys Espanjassa tuntuu olevan samaa luokkaa McDonald'sien kanssa. Irlantilais-espanjalaisten sisustusten perusteella kaikki pubit tuntuvat kuuluvan samaan huonon sisustamisen ketjuun. Hanoistakaan harvoin kolmea erilaista olutta enempää löytyy, joista yksi on se pakollinen Guinness, joka tieteellisen silmämääräisen tarkastelun perusteella ei ainakaan espanjalaisille tunnu maistuvan seinillä riippuvista plakaateista huolimatta, jotka kehottavat Guinnessin päivittäiseen nauttimiseen kokemuspohjaisten terveyttä edistävien vaikutusten perusteella. Ulkomaalaisetkaan harvoin kääntyvät kalliimman, vaikkakin usein kotimaan hintapuun mukaan halvemman, oluen puoleen, koska espanjalaisia halpoja jääkylmiä lähes amerikkalaiseen vetisyyteen pystyviä oluita on pulloissa tarjolla (välikevennys Monty Pythonista: -Why is American beer like making love in a canoe? -'Cause it's fucking close to water!).

Välttää tulee kuitenkin irlantilaiseen paikallisjuottolaan pyrkivän pubin maineesta irtautuneita hyvillä paikoilla sijaitsevia yksistään turisteille suunnattuja irkkupubeja, joiden tavaramerkkeinä kalliin espanjalaisen oluen lisäksi ovat samat urheilulähetykset, joita turistit olisivat voineet kotonansakin katsoa, tosin ilman Espanjan tuomaa lisäeksotiikkaa tutun joukkueen kannustamisesta ulkomailla.

Lihaksia ja luita kolottaa. Liekkö liikaurheilusta vai orastavasta nuhabakteerista johtuvaa. Sanomalehti käski kyllä heti normaalia nuhaakin epäiltäessä lähteä tohtorin puheille. Turhaa hifistelyä sanon minä (vaikka mikä minä hifistelystä olen puhumaan, lihapullatkin liekitin viinilasi kädessä). Ilman kristallipalloakin voi sanoa taskusta löytyvän lääkärikäynnin jälkeen antibioottikuuri. Eikä se lepo tylsistymiseen auta. Kuten suomalaiseksi itsensä vieraille esittelevä australialainen hienoisella takeltelulla sanoo, kuolema kuittaa univelat.

Kyllä lepo maittaa

Jo on kehveli. Ellen ihan väärässä ole, ensi viikolla alkaa kolmen viikon loma lukukauden muuttuessa. Vähän syö loman merkitystä, jos ei ole ollut mitään syytä käydä koulssa tässä kuussa. Positiivisena puolena huomasin tekstin, joka kertoi arvosanat annettavan lukukauden päättyessä, joten peukut pystyyn viiden opintopisteen puolesta. Ensi lukukauden englannin kielinen William Shakespeare -kurssi näytti myös mielenkiintoiselta mutta nyt kun tarkemmin katselen, sehän menee päällekkäin lääketieteellisen kurssin kanssa, jonka suorittamiseen tarvitaan vain läsnäolo. Jos tuota yrittäisi ensi lukukaudella opiskella, ihan vain harrastuksen vuoksi.

Ranta oli auringonpaisteen myötä täynnä ihmisiä. Testasin vaihteen vuoksi juosten intervalliharjoittelua. Oli mahtavaa ja hirveää yhtä aikaa muttei mitenkään hirveän mahtavaa. Kyllä tuota voi uudestaankin kokeilla.

Näillä hinnoilla ei edes opiskelijabudjetilla sydämeen satu vaikka alkoholia ruuanlaittoon käyttääkin. Kanasta tuli oikeastikin sherryn makuista ja ruskea sokeri joukkoon oli loistovalinta. Vielä kaupassa sherryltä vaikuttanut brandy-pullo odottaa keittiössä yhä liekittämistä. Taitaa tulla pihviviikko. Grilli pöydässäkin vielä koeajamatta. Harvoinpa sitä sisällä saa grillata - ainakaan ilman paheksuntaa.

Verta ja suolenpätkiä - tai sitten ei

Pam! Autoilijan töötti kävi jarrujalkaa nopeammin ja skootteristi lensi äänimerkin siivittämänä teräsmiesasennossa tielle. Onneksi ymmärsi naamallansa jarruttaa alastuloa, jottei pahemmin käynyt. Telemark-alastuloa ei näkynyt mutta lisäpisteitä ymmärryksestä etukäteen suojata pää kypärällä, jotta sillä olisi turvallisempi vaimentaa alastuloa. Vähän aikaa päätti tiellä mahallansa pahaa happea puhallella ulos ennen kuin sivustakatsojien kielloista huolimatta onnettomuudesta järkyttyneenä nousi ylös toista jalkaansa varoen ja vakuutellen olevansa kunnossa sekä hyvin elossa.

Eiköhän järkytys ja yksi rikkoontunut skootteri ensi kerralla riitä muistutukseksi siitä, että kun siihen risteykseen ajetaan näkemättä oikealta tulevia käytetään sitä äänimerkkiä ilmoittamaan tulosta risteykseen, jotta muut osaavat väistää. Mahtoi olla joku landepaukku kaupunkikierroksella, kun ei edes liikennekäyttäytymisen kirjoittamattomia perussääntöjä tiennyt. No oppia ikä kaikki. Tässä tapauksessa jäi vielä elämääkin millä sitä ikää kerryttää.

Turvallisuuden ja etenkin työturvallisuuden ollessa lehdissä puheenaiheena, itse lähtisin antamaan viikon innovaatiopalkinnon parhaasta työajan ja -tehon parantamisesta rakennusmiehille, jotka käyttivät tikkaita rakennustelineen päältä yltääkseen korkeammalle. Liekkö tuo ihan ohjekirjasta poimittu vinkki?

Vähemmän yllättäviä omituisuuksia ovat telineiltä ja korjattavista seinistä tippuvat rakennusroskat ja työkalut. Tosin kyllä se hieman yllättää, kun kirjastossa sisällä kattoa korjaavilta työmiehiltä tipahtaa ruuvimeisseli viereen. Ei enää riittänyt ihmetystä edes korjausmiehelle, joka pahvin päällä keskellä kuntosalia kiireisempään aikaan illasta hitsasi penkkipunnerruspenkkiä kuntoon penkin oltua poissa toiminnasta vasta puolitoista kuukautta. Ymmärsi ammattimies sentään pyytää kuntosalinpitäjältä vettä pahvin syttyessä palamaan. Siinä se sitten juomapullosta ruiskutteli hitsaussaumaan vettä ihmisten ympärillä kouluttaessa rautaa.

Mitä sitä turhaan ahertamaan

Tyhjästä on paha nyhjäistä mutta ilmeisesti sitä koulun määrää vielä pystyi vähentämään. Nyt se ainoa kurssi, mikä edes hieman innosti käymään koulussa loppui. Se hieno kurssi, minkä läpäisemiseen ei vaadittu tenttiä. Läpäisystä tosin en sen tarkemmin tiedä. Hukkasin professorin sähköpostiosoitteenkin kysyäkseni. Kaikki muutenkin näin, ilmeisesti, tenttikauden alussa ovat kovasti kyselleet montako tenttiä aion suorittaa ja kovastikko opiskelen. Yleinen vaiva tuntuu olevan aivojen kyvyttömyys käsitellä lyhyitä vastauksia kuten "En yhtään" tai "En".

Olisihan siellä se bioetiikka, minkä kokeen mahdollisesti suomen kielellä pystyisi läpipääsyrajaa hipoen läpäisemään osoittamalla verbaalista lahjakkuutta ja mielikuvistusta yleissivistykseen yhdistettynä, vaikka ei luennoilla olisikaan ollut tai materiaaleja lukenut. Tässä tapauksessa materialittomuuden ja yleisen ymmärtämättömyyden yhdistäminen ei kuitenkaan voi tuottaa muuta kuin turhautumista täysin hyvän ja loputtomalta tuntuvan ylimääräisen ajan käyttämisestä paperin kulmaan piirtelyyn, kun sen olisi voinut käyttää myös jo vakiintuneeseen lähes päivittäiseen juoksulenkkiin tai vasta mukaan uudestaan otettuun kuntosalikäyntiin.

Appelsiinit ovat halpoja ja isoja. Teiden varsilta en vielä ole uskaltanut syödä. Tonnikala ja suolakurkut yhdistyvät loistavaksi makuelämykseksi. Lidl on edelleen espanjalaisen hidas ja halpa. Alakerran vuokraemäntä, tai hänen joku sukulainen, on tervehtinyt monesti iloisesti. Ei tainnutkaan puhetyylistään huolimatta vihata minua.

Mikäpä tässä ollessa. Tuntuu tuo aika ilman minunkin panostani kuluvan. Ainakaan ei ole kylmä.

Tätä se Espanjassa on

Tämä on ihan keihäästä. Lähdin reilusti ajoissa, jotta ehtisin yliopistolta etsiä, missä se practicas-paikka on. Siellä se bussi matkustajia täynnä ja toinen mokoma jonossa ulkopuolella bussipysäkillä puoli tuntia odotteli. Ihmiset alkoivat jo ihmetellä miksei ihmisiä päästetä enempää bussiin, kun sisään astui joku johtajalta vaikuttava. Siinä vähän aikaa bussikuskin kanssa papereita selasivat, kunnes päälliköltä vaikuttava ohjasi kaikki takana olevaan tyhjään bussiin. Sinne jäivät papereita täyttämään uuden bussin lähtiessä pysäkiltä. Ei paljon enää lämmittänyt puoli tuntia myöhässä mennä täpötäydestä yliopistosairaalan nenä- ja kurkkutautien osastolta kyselemään onko heillä mitään tietoa käytännönharjoittelusta ja missähän se tapahtuu ja että eihän haittaa jos tulee vasta puoli tuntia osoitetun ajan jälkeen. Tästä epäproduktiivisuudesta ei pääse enää alaspäin kuin lopettamalla yliopistolla pyörähtämisen.

Ei ole muuta tekemistä ollut kuin juoksemassa käyminen. Sinne lähden nytkin. Sentään jotakin tekemistä, kun jalkoja täytyy muistaa rytmikkäästi liikuttaa toinen toisensa perään. Vaikkei sitä juoksuakaan kuulemma saisi harrastaa. Liian korkealla sykkeellä juokseminen on syntiä. Se aiheuttaa syyliä jalkapohjiin ja saa varpaat tippumaan.

Muutos tammikuun seitsemännen muistion merkintään. On se Espanja ihan ok maa – paitsi liikennejärjestelyiltään.

Sivistys virtaa jo suonissa

Luulin jo vuodenvaihteen muuttaneen käytäntöä marketissa ja heidän luopuneen ihmisten rikollistamisesta kaupan ovella ja siirtyneen selän takana pitkätukkahippien ja likaisten alkoholin väärinkäyttäjien kyttäämiseen kuten muissakin kaupoissa mutta ei. Jotakin ongelmia vain laukkujensinetöijän ja lukollisten kaappien kanssa yhtenä päivänä. Yhtä tasa-arvoisen rikollisia siellä kaikki edelleenkin tullessa ollaan. Espanjassa asiakaspalvelu osataan.

Aloitin viininmaistelun. Ostin viinilasin, pienen pullon punaviiniä ja tein vihreitä papuja Dijon-sinapissa ja Serrano-kinkussa. Ruoka on erinomaista. Viinin väri on viinimäisen punainen eikä tuoksustakaan punaviiniä kummempaa hajua erotu. Maistoin sentään hedelmäisyyden ja jälkimausta jotain öljyistä. Pullon etiketti ei ilmaise omia mielipiteitänsä, joten vahvasti uskon olevani oikeassa. Ilmeisesti tässä saa sanoa mitä haluaa (vaikkakin idiooteille tarkoitettu viininmaisteluopas verkossa kehotti hätätilanteissa kehumaan kaikkia punaviinejä rikkaiksi ja hedelmäisiksi ja valkoviinejä ihanan kevyiksi)?

Join tieteellisesti terveelliseksi osoitetun määrän viiniä yhden ja kahden lasillisen väliltä. Nyt sydän tyytyväisenä verisuonien hoidosta pumppaa. Kyllä tuon pienen pullon lopun vielä kämppiksille juotettua sai mutta entä kun viinilajia saa vain täysikokoisissa pulloissa? Mitä lopulle pullosta? Taitaa edessä olla paljon viinipohjaisia ruokalajeja: pastaa punaviinitomaattikastikkeessa, kanaa valkoviinivihanneksilla, valkoviiniperunoita punaviinivasikkapaistoksella...

Olen selkä

Voi alakerran vihtahousu sentään kun on kylymä! Ei kun mitä minä menin kirjoittamaan? Nyt taisi kyllä tulla näppäinten naputtelu automaattisesti suoraan selkäytimen valitusosiosta viimeisen muutaman viikon aikana viimaan ja pakkaseen sekä niistä valittamiseen tottumisen tähden. Täällä ei ole sen enempää kylmä kuin Suomessakaan tällä hetkellä, mikäli sattuu kaiken ulkona olemisensa viettämään nukkuen peittoihin ja paksuihin talvivaatteisiin käärittynä pienessä transportaatiomoduulissa vilulta suojattuna, jonkun muun hoitaessa kuskin tehtäviä varmistaen, ettei vauhti missään vaiheessa laske alle kriittisen nopeuden häiriten kyyditettävän lepoa. Että terveisiä vaan kaikille niille, jotka eivät vielä itse lukea osaa tai muutenkaan tästä maailmasta sen kummempia tiedä (ei se itse kärryjen lykkiminen tai kylmä rassannut vaan se henkinen rasitus siitä tiedosta, että lämpimämpiäkin maita on useita ja minä en ollut niissä yhdessäkään).

Toista se on nyt. Sää on tismalleen samanlainen kuin Suomessa kesällä. Aurinko paistaa ja lämmintä on. Tiedä vaikka kohta rannalle lähteä voisi. Lisää pökköä pesään, viimeisetkin öljyvarannot tulille vaan ja kivihiilet perään! Jos tällaisia kelejä on tulevinakin talvikuukausina luvassa, hiiteen tulevaisuuden sukupolvet sanon minä. Vielä ei vilu ja kylmä ole luista ja ytimistä hätistetty. Antaa tulla vaan, kyllä minä lämpöä valittamatta kestän.

Positiivisten yllätysten takaa löytyy kuitenkin sama ja vanha, tutun turvallinen Malaga: kaupustelijat lentokentällä valmiina viemään rahasi astuessasi ulos suljetulta alueelta, kiroilevat bussikuskit ja kylkeen kiilaavat autoilijat, roskaavat ihmiset, tuskastuttavan hitaat ja elämiinsä kyllästyneet tarjoilijat sekä nuo kauppiaat pahalaiset, jotka takuuvarmasti nurkan takaa kurkkien odottavat turistien näköisiä ihmisiä laittaakseen turvaovensa säppeen kesken parhaimman kauppa-ajan, ettei kukaan vain keskellä päivää mitään ostettua saisi.

Seitsemäs tammikuuta kello 18.19. Merkintä muistioon. On se Espanja hieno maa.