Mitä sitä turhaan ahertamaan

Tyhjästä on paha nyhjäistä mutta ilmeisesti sitä koulun määrää vielä pystyi vähentämään. Nyt se ainoa kurssi, mikä edes hieman innosti käymään koulussa loppui. Se hieno kurssi, minkä läpäisemiseen ei vaadittu tenttiä. Läpäisystä tosin en sen tarkemmin tiedä. Hukkasin professorin sähköpostiosoitteenkin kysyäkseni. Kaikki muutenkin näin, ilmeisesti, tenttikauden alussa ovat kovasti kyselleet montako tenttiä aion suorittaa ja kovastikko opiskelen. Yleinen vaiva tuntuu olevan aivojen kyvyttömyys käsitellä lyhyitä vastauksia kuten "En yhtään" tai "En".

Olisihan siellä se bioetiikka, minkä kokeen mahdollisesti suomen kielellä pystyisi läpipääsyrajaa hipoen läpäisemään osoittamalla verbaalista lahjakkuutta ja mielikuvistusta yleissivistykseen yhdistettynä, vaikka ei luennoilla olisikaan ollut tai materiaaleja lukenut. Tässä tapauksessa materialittomuuden ja yleisen ymmärtämättömyyden yhdistäminen ei kuitenkaan voi tuottaa muuta kuin turhautumista täysin hyvän ja loputtomalta tuntuvan ylimääräisen ajan käyttämisestä paperin kulmaan piirtelyyn, kun sen olisi voinut käyttää myös jo vakiintuneeseen lähes päivittäiseen juoksulenkkiin tai vasta mukaan uudestaan otettuun kuntosalikäyntiin.

Appelsiinit ovat halpoja ja isoja. Teiden varsilta en vielä ole uskaltanut syödä. Tonnikala ja suolakurkut yhdistyvät loistavaksi makuelämykseksi. Lidl on edelleen espanjalaisen hidas ja halpa. Alakerran vuokraemäntä, tai hänen joku sukulainen, on tervehtinyt monesti iloisesti. Ei tainnutkaan puhetyylistään huolimatta vihata minua.

Mikäpä tässä ollessa. Tuntuu tuo aika ilman minunkin panostani kuluvan. Ainakaan ei ole kylmä.