Ei edes sen vertaa ole viitsinyt tapahtua, että jotakin kirjoittamisen arvoista olisi.
Juoksemassa käynyt. Jalkoja kolottaa. Kolotus loppuu parinkymmenen minuutin juoksun jälkeen.
Spinningissä käynyt. Hikeä pukkaa. Taitaa johtua vain ilmastoinnista. Ei erityisemmin väsytä jälkeenpäin. Ainakin nivelet saavat lepoa.
Ruokaa tehnyt. Jogurttipohjaiset kastikkeet ovat ruokakriitikon suosiossa pitkän tomaattivetoisen kauden jälkeen.
Ranskalainen repi pelihousujansa asunnon siivottomuudesta. Kuulemma vain hän siivoaa. En jaksanut edes osallistua kommentointiin. Teetti työtä padota voittamaton argumentointini sisääni. Valitettavana faktanahan on, ettei muilla ole hajuakaan kodinhoidosta siitä ruuanlaitosta nyt puhumattakaan. Ilmeisesti suuressa maailmassa kodinhoitajat kuuluvat jokaisen uuden vuokra-asunnon kalustukseen ja äidit (isät nyt eivät kykene edes vettä pohjaan keittämään, kun eivät levyä päälle saa) eivät uskalla lapsiansa ohjeistaa kasvatustyön ohessa peläten heidän muuttuvan liian itsenäisiksi ennen kolmannettakymmenettä syntymäpäiväänsä. Tosin ranskassa äidit ovat varmaan liian trendikkäitä liatakseen itsejään rahvaiden töissä. Eiväthän ne aurinkolasit päässä edes näkisi milloin liha on pannulla kypsää. Kehotin vain ranskalaista aloittamaan siisteyden itsestään. Siellä ne pannut ja lautaset yhä pöydällä lojuvat pesukoneen vieressä kasan kasvaessa päivä päivältä. Samapa tuo. Minun takamustani asia kutittaa yhtä paljon kuin Lapin hyttyset Espanjan lämmössä. Espanja paaduttaa. Asia loppuunkäsitelty. Kuntosali odottaa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
1 kommentti:
Hopsan! Kannattaisiko kuitenkin siivota? Olen kuullut, mutten aiemmin uskonut, että ripuli on paha tauti. Nyt olen sen kokenut. Viisi päivää tilanteessa, ettei mikään pysy sisällä. WC:ssä pönttö täyttyi hetkessä ääriään myöten. Ja mikä pahinta, sisuksissa lilluva vesi pyrki ulos ilman, että itsellä oli siihen mitään sanomista. Yöt oli kamalimpia. Tai oikeastaan ne heräämiset.
Kaikissa asioissa on hyvät puolensa. Parasta tietenkin on, että tauti meni ohi. En meinannut uskoa, kun terveydenhoitaja vakuutteli, että odottele rauhassa viikko, kyllä se siitä. Ajattelin, ettei hän halua minua vaivoikseen. Todellisuudessa oli tainnut törmätä tautiin aiemminkin.
Toinen hyvä puoli on se, että taudin kynsissä ei tee mieli laittaa mitään suuhunsa. Ei edes juomaa. Tipaton tammikuu käynnistyi ilman, että tuli pohtineeksi, onko alkoholista kieltäytymisessä mitään järkeä. Tammikuu on jatkunut ja näyttää siltä, että selviän ilman alkoholia, mitä aina silloin tällöin olen epäillyt.
Hyväksi puoleksi voi myös laskea, ainakin silloin, jos haluaa laihtua, että tauti keventää elopainoa. Laihduin kolme kiloa viidessä päivässä. Toistaiseksi siitä on tullut kilo takaisin.
Mistä taudin sain? Ei tietoa. Terveydenhoitaja kysyi, olinko ollut ulkomailla. Siispä varo siellä ulkomailla. Sottaisessa huushollissanne voi piillä ripulivirus. Olet lääkärioppilas ja tiedät ehkä tämän. Mutta ne kämppäkaverisi eivät ehkä tiedä. Kerro varoittavana esimerkkinä: Jos eivät nyt siivoa, joutuvat pesemään petivaatteitaan joka päivä seuraavan viikon ajan ja väliaikoina istumaan pöntöllä miettien milloin lähtevät tiputukseen. Tartuntavaaran vuoksi kukaan ohikulkeva ei halua tulla metriä lähemmäksi. Äitikin saattaa tulla mieleen, muttei ole voimia soitella.
Tsemppiä. Ain laulain työtäs tee. Tämä koskee myös siivousta.
Anne
Lähetä kommentti