Olen selkä

Voi alakerran vihtahousu sentään kun on kylymä! Ei kun mitä minä menin kirjoittamaan? Nyt taisi kyllä tulla näppäinten naputtelu automaattisesti suoraan selkäytimen valitusosiosta viimeisen muutaman viikon aikana viimaan ja pakkaseen sekä niistä valittamiseen tottumisen tähden. Täällä ei ole sen enempää kylmä kuin Suomessakaan tällä hetkellä, mikäli sattuu kaiken ulkona olemisensa viettämään nukkuen peittoihin ja paksuihin talvivaatteisiin käärittynä pienessä transportaatiomoduulissa vilulta suojattuna, jonkun muun hoitaessa kuskin tehtäviä varmistaen, ettei vauhti missään vaiheessa laske alle kriittisen nopeuden häiriten kyyditettävän lepoa. Että terveisiä vaan kaikille niille, jotka eivät vielä itse lukea osaa tai muutenkaan tästä maailmasta sen kummempia tiedä (ei se itse kärryjen lykkiminen tai kylmä rassannut vaan se henkinen rasitus siitä tiedosta, että lämpimämpiäkin maita on useita ja minä en ollut niissä yhdessäkään).

Toista se on nyt. Sää on tismalleen samanlainen kuin Suomessa kesällä. Aurinko paistaa ja lämmintä on. Tiedä vaikka kohta rannalle lähteä voisi. Lisää pökköä pesään, viimeisetkin öljyvarannot tulille vaan ja kivihiilet perään! Jos tällaisia kelejä on tulevinakin talvikuukausina luvassa, hiiteen tulevaisuuden sukupolvet sanon minä. Vielä ei vilu ja kylmä ole luista ja ytimistä hätistetty. Antaa tulla vaan, kyllä minä lämpöä valittamatta kestän.

Positiivisten yllätysten takaa löytyy kuitenkin sama ja vanha, tutun turvallinen Malaga: kaupustelijat lentokentällä valmiina viemään rahasi astuessasi ulos suljetulta alueelta, kiroilevat bussikuskit ja kylkeen kiilaavat autoilijat, roskaavat ihmiset, tuskastuttavan hitaat ja elämiinsä kyllästyneet tarjoilijat sekä nuo kauppiaat pahalaiset, jotka takuuvarmasti nurkan takaa kurkkien odottavat turistien näköisiä ihmisiä laittaakseen turvaovensa säppeen kesken parhaimman kauppa-ajan, ettei kukaan vain keskellä päivää mitään ostettua saisi.

Seitsemäs tammikuuta kello 18.19. Merkintä muistioon. On se Espanja hieno maa.