Kävin aamulla muutaman tunnin kävelyllä. Matkalla oli taas jokin linnoituksen tapainen, jossa oli hienoja näyttelyjä. Toinen oli 86 negritos -niminen, jossa pienet söpöt pehmolelun näköiset olennot tekivät ja joutuivat vähemmän söpöjen tilanteiden kohteiksi. Toisessa näyttelyssä paikalliset pyhimykset oli esitetty 80-luvun muodin mukaan sekä punkkareina että miami vice -henkisissä asusteissa. Taustalla soineen klassisen musiikin päästyään kliimaksiinsa valot sammuivat ja uv-lamput syttyivät valaisten maalauksissa käytettyä uv-reaktiivista maalia. Kerrassaan hieno näyttely kaiken kaikkiaan, vaikka meinasinkin ensimmäisen valojen sammutuskokemukseni kohdalla alkaa kirota, mikä tätä maata vaivaa sähköjen kanssa.
Kävin biitsilläkin. En jaksanut tuntia pidempään lukea kirjaa potilaan tutkimisesta. Itsensä paahtaminenkin alkoi kyllästyttää. Ranta oli täynnä toinen toistaan ruskettuneempia hahmoja, jotka eivät tuntuneet tietävän, ettei itsensä loputon paahtaminen ole hyväksi. Eivät olleet tainneet nähdä sitä mainosta, missä makkara nukahtaa rannalle auringon alle heräten vasta ollessaan ylikypsä. No kyllähän sen huomasi ulkonäöstäkin, ketkä pitivät auringonotosta vähän liikaa. Onneksi minä olen tullut valistamaan täkäläisiä liiallisesta auringonpalvonnasta.
Pidensin varaustani Malagalaisessa Ilains Apt -hostellissa maanantaista keskiviikkoon. Netistä en ole löytänyt kuin yhden ilmoituksen, jossa etsitään kaveria asuntoon Malagan keskustaan. Ajattelin lähettää mailia. Useammalle ihmiselle tarkotettuja asuntoja keskustasta kyllä löytyy. Nyt jos vaan olisi jo tässä vaiheessa yhteys muihin vaihtareihin. No, toivottavasti asuntoja on vielä ensi viikon alussa. Tosin taitaa olla, että tavallisilla yliopistolaisilla koulu alkaa vasta syyskuun lopussa, joten asuntoja saataa ehkä ollakin.
Mitähän tuota huomenna tekisi? Kaikki jo nähty. Paitsi Cadizin camera obscura. Luulin meneväni sinne mutta maksettuani ja kiivettyäni huomasinkin olevani väärässä tornissa. The end.
keskiviikko 29. elokuuta 2007
Cadizissa
Miksei kukaan kertonut yksin matkustelun voivan olla välillä aika keihäästä? Saavuin Cadiziin kahdentoista aikaan bussilla. Tunnelma nousi heti Jerezin jälkeen huomatessani bussin ikkunasta koko kaupungin olevan ihastuttavan vanhan näköistä kapeine katuineen ja lukemattomine kauppoineen. Eivätkä kaupat edes ole niitä samoja naisten merkkiliikkeitä, missä vaatteiden keskihinta on viidenkympin tienoilla vielä 70 prosentin alennuksenkin jälkeen, vaan joukkoon mahtuu myös mitä erilaisimpia ruokatarvikkeita myyviä pienliikkeitä ja suurempia paikallismarketteja.
Ihastus hävisi pian lähdettyäni rinkka selässä käymään läpi kahden matkaoppaan hostelleja, sekä vastaan tulleita, joskos jostakin olisi löytynyt yhdelle henkilölle huone. Netti ei Cadizin hostellien kanssa hirveästi kyennyt etukäteen auttamaan eikä Jerezin netittömyys auttanut tippaakaan. Yhdessäkään hostellissa ei kyetty tarjoamaan yksiöitä, ainoastaan kahden hengen huoneita. Kolmen tunnin kiertelyn jälkeen ketutus oli melkoinen. Toisaalta, eipähän paikallsia pummejakaan ulkona nukkuminen tuntunut häiritsevän. Lopulta alistuin hampaita kiristellen ottamaan kahden hengen huoneen keskustan pensionista 40 euron hintaan. Sanoin etsiväni seuraavalle kahdelle yölle vielä yhden hengen huonetta muualta. Käskivät ilmoittaa aamulla, mikäli haluaisin jatkaa majoittumistani heillä.
No toki paikka oli siisti, valoista ja kaikin puolin mukava eikä 40 euroa kahden hengen huoneesta ole paha, mutta onhan se helekutin paljon rahaa yhdelle yölle. Luulenpa vain, että joudun maksamaan ne seuraavat kaksikin yötä vielä samaisessa paikassa. No onneksi ketutus, potutus ja sapen kiehunta alkaa laantua istuessani keskustan ilmastoidussa kahvilassa puolentoista euron vino tinto de verano vierelläni surffaten kaupungin tarjoamalla ilmaisella langattomalla nettiyhteydellä.
Aloitin jo majoituksen aiheuttaman 20 euron päivittäisen budjettivajauksen korjaamisen siirtämällä katedraalivierailuni illemmalle, jolloin siitä ei joudu maksamaan sisäänpääsymaksua. Taitavat seuraavien päivien aterianikin tulla paikallisista marketeista ravintoloiden sijaan. Ehdin kuitenkin jo ennen masentumistani majoituksen etsimisestä käydä keräämässä voimia syömällä halvan päivän menun, johon kuului alkusalaatti, pääruoka, jälkiruoka ja juoma. Otin matkaoppaan suosituksesta kalaa. Saatuani annoksen luin matkaopasta eteenpäin ja siinähän se luki: Cadizissa kyllä riittää mereneläviä mutta brittiläisten fish and chipsien tapaan täällä on tapana friteerata kaikki. No kaipa se kala oli jotain muuta kuin seitiä vaikka friteeraukseltaan ei muulta maistunutkaan.
Menen katselemaan oppaiden nähtävyyksiä. Vastaantulevista hostelleista kysyn tuleville päiville halpaa huonetta mutta mikäli ei onnista, puren huulta ja maksan tulevat yöt hostellille. Ehkä kykenen kumoamaan rahan menon aiheuttaman negatiivisen emootion ajatellemalla eilistä Jereziläisellä kuntosalilla käyntiäni, mikä tuntui kerrassaan erinomaiselta, tai sitä, kuinka havaitsin viiden euron setelin oikein taiteltuani todellakin muistuttan kaksikymppistä (kts. jokin aiempi teksti aistiharhastani huijatuksi tulemisesta kahvilassa). Mutta noin muuten, Cadiz vaikuttaa erinomaiselta kaupungilta päälisin puolin. Olisikohan sitä tänne päässyt vaihtoon? Näytti jopa lääketieteellinen tiedekunta olevan tuossa lähettyvillä vanhassa kaupungissa keskustassa.
Ihastus hävisi pian lähdettyäni rinkka selässä käymään läpi kahden matkaoppaan hostelleja, sekä vastaan tulleita, joskos jostakin olisi löytynyt yhdelle henkilölle huone. Netti ei Cadizin hostellien kanssa hirveästi kyennyt etukäteen auttamaan eikä Jerezin netittömyys auttanut tippaakaan. Yhdessäkään hostellissa ei kyetty tarjoamaan yksiöitä, ainoastaan kahden hengen huoneita. Kolmen tunnin kiertelyn jälkeen ketutus oli melkoinen. Toisaalta, eipähän paikallsia pummejakaan ulkona nukkuminen tuntunut häiritsevän. Lopulta alistuin hampaita kiristellen ottamaan kahden hengen huoneen keskustan pensionista 40 euron hintaan. Sanoin etsiväni seuraavalle kahdelle yölle vielä yhden hengen huonetta muualta. Käskivät ilmoittaa aamulla, mikäli haluaisin jatkaa majoittumistani heillä.
No toki paikka oli siisti, valoista ja kaikin puolin mukava eikä 40 euroa kahden hengen huoneesta ole paha, mutta onhan se helekutin paljon rahaa yhdelle yölle. Luulenpa vain, että joudun maksamaan ne seuraavat kaksikin yötä vielä samaisessa paikassa. No onneksi ketutus, potutus ja sapen kiehunta alkaa laantua istuessani keskustan ilmastoidussa kahvilassa puolentoista euron vino tinto de verano vierelläni surffaten kaupungin tarjoamalla ilmaisella langattomalla nettiyhteydellä.
Aloitin jo majoituksen aiheuttaman 20 euron päivittäisen budjettivajauksen korjaamisen siirtämällä katedraalivierailuni illemmalle, jolloin siitä ei joudu maksamaan sisäänpääsymaksua. Taitavat seuraavien päivien aterianikin tulla paikallisista marketeista ravintoloiden sijaan. Ehdin kuitenkin jo ennen masentumistani majoituksen etsimisestä käydä keräämässä voimia syömällä halvan päivän menun, johon kuului alkusalaatti, pääruoka, jälkiruoka ja juoma. Otin matkaoppaan suosituksesta kalaa. Saatuani annoksen luin matkaopasta eteenpäin ja siinähän se luki: Cadizissa kyllä riittää mereneläviä mutta brittiläisten fish and chipsien tapaan täällä on tapana friteerata kaikki. No kaipa se kala oli jotain muuta kuin seitiä vaikka friteeraukseltaan ei muulta maistunutkaan.
Menen katselemaan oppaiden nähtävyyksiä. Vastaantulevista hostelleista kysyn tuleville päiville halpaa huonetta mutta mikäli ei onnista, puren huulta ja maksan tulevat yöt hostellille. Ehkä kykenen kumoamaan rahan menon aiheuttaman negatiivisen emootion ajatellemalla eilistä Jereziläisellä kuntosalilla käyntiäni, mikä tuntui kerrassaan erinomaiselta, tai sitä, kuinka havaitsin viiden euron setelin oikein taiteltuani todellakin muistuttan kaksikymppistä (kts. jokin aiempi teksti aistiharhastani huijatuksi tulemisesta kahvilassa). Mutta noin muuten, Cadiz vaikuttaa erinomaiselta kaupungilta päälisin puolin. Olisikohan sitä tänne päässyt vaihtoon? Näytti jopa lääketieteellinen tiedekunta olevan tuossa lähettyvillä vanhassa kaupungissa keskustassa.
tiistai 28. elokuuta 2007
Sherrykaupunki
Tai oikeastaan aavekaupunki. Tulin eilen sunnuntaina pahimpaan helleaikaan Jerez de la Fronteraan. Koko kaupunki oli kuin vanhasta westernistä paahtavana helteenään ja aavemaisen tyhjine katuineen. Heti alkoi kaduttaa koko kaupunkiin tulo. Ei ollut paljoa illalla tekemistä, kun kaikki on ilman hellettäkin kiinni sunnuntaisin (minullahan ei mitään hellettä vastaan ole - vielä). Välttäkööt siis jokainen uuteen kaupunkiin menoa sunnuntaisin. Siitä ei ole muuta kuin haittaa.
No sain lopulta ruokaa. Kanankoipea sherryssä. Valitettavasti joudun jääväämään itseni arvostelemasta annostani asteikolla asettaakseni sen paremmuusjärjestykseen muiden aterioimieni ruokien kanssa, koska nälkäisenä aivoni eivät ole kykeneväiset tulkitsemaan saamaansa makureseptorien informaatiota objektiivisesti vaan pitävät kaikkea ruokaa erinomaisena - paitsi mysliä vedellä.
Aamulla kävin tutustumiskierroksella Tio Pepen sherrytilalla. Kokemus oli kaikin puolin miellyttävä. Käymiskellareissa oli tupakointi kielletty haihtuneen alkoholin räjähdysvaaran takia ja kaiken lääketieteellisen tietotaitoni peliin laittaen tulin siihen tulokseen, että tarpeeksi syvään ja hartaasti hengittäen pienimuotoinen humalatila olisi ollut mahdollista. Mutta toisaalta parantaahan kielen alle suihkutettu konjakkikin sydänperäistä ahdistusta, mikäli pullo väittää sisällön olevan nitroa. Jeesustelijoita lainatakseni, I'm a believer.
No kierros päättyi puolentoista tunnin jälkeen sherrynmaisteluun. Yksin kun olin, istahdettuani pöytään huomasin yksin omistavani ilmaisen sherrypullon ja kulhollisen sipsejä. Valitettavasti yksin sherrynmaistelukaan ei ole kivaa enkä juonut koko pulloa tahi edes sujauttanut sitä laukkuuni muihin pöytiin jääneistä pulloista puhumattakaan. Itseni tuntien epäilemättä olisin normaalioloissa näin tehnyt. Sipsit sentään söin. Tämän jääkylmänä tarjoillut sherryn lisäksi tarjoiltiin toista lajia, ainoastaan lasillinen, jonka havaitsin olevan erittäin hyvää ja makeaa. Kehuin juomaa viereisen pöydän briteille. He olivat samaa mieltä. Taisivat ostaa sitä mukaansakin. Kuriositeettinä kierrokselta: Sen lisäksi, että tilalla vierailleet kuuluisuudet, formulatähdistä hollywoodtähtiin, olivat kirjoittaneet nimikirjoituksensa tiettyihin viinitynnyreihin, oli Espanjan kuninkaallisilla omat tynnyrinsä. Muista tusinajulkkiksista poiketen heidän tynnyriensä sisältö ei vaihtunut kuten normaaliin sherryn valmistukseen kuuluu (tynnyreistä otetaan aina kolmasosa vanhempaan tynnyriin ja lisätään kolmasosa nuorempaa juomaa juuri tyhjennettyyn tynnyriin), vaan jokaisella kuninkaallisella, pienet lapset mukaan lukien, oli oma tynnyrinsä, jonka sisältöä kuskattiin tarvittaessa kuninkaallisiin kissanristijäisiin. Melkoista hifistelyä.
Kävin myös Alcazarissa. Selvisi niitä olevan joka kaupungissa siksi, että sana tulee arabian sanasta al-qasr, joka tarkoittaa muurien ympäröimää palatsi- ja linnoituskompleksia. Korkeimmassa tornissa oli uskomaton tekninen vempele: se lähetti reaaliaikaista kuvaa käsittämättömällä erotustarkkuudelta ympäröivästä kaupungista valehtelematta sadan tuuman kuvana. Tiedonsiirtokin oli langatonta ja täysin viiveetöntä. Kutsuivat sitä joksikin "camara obscuraksi". Jotakin sillä oli tekemistä peilien ja linssien kanssa. Tiedä häntä mutta vain taivaskanavat ja tallennusmahdollisuus puttuivat. Toisaalta, sallittakoon se muutaman vuosisadan vanhalle keksinnölle, kun suurimmasta osasta suomalaiskodeistakaan sellaisia ei löydy.
Huomenna menen Cadiziin. Varattua hostellipaikkaa ei ole. En kyennyt löytämaan. Pahimmassa/parhaimmassa tapauksessa joudun/pääsen kalliiseen/mukavaan hotelliin yhdeksi yöksi ja jatkan hostellihuoneen etsintää seuraavana päivänä. Joka tapauksessa kolme yötä Cadizissa vietän. Jerezistä en pidä. Tulee mieleen Espanjalainen versio englannin hiilikaivoskaupungeista kolmenkymmenen prosentin työttömyysprosentteineen. Siestan aikaan kaupunki on yhtä kuollut kuin sunnuntaisin. Netin puuttuminen hotellista häiritsee. No ainakin näissä nettikahviloissa on ilmastointi.
No sain lopulta ruokaa. Kanankoipea sherryssä. Valitettavasti joudun jääväämään itseni arvostelemasta annostani asteikolla asettaakseni sen paremmuusjärjestykseen muiden aterioimieni ruokien kanssa, koska nälkäisenä aivoni eivät ole kykeneväiset tulkitsemaan saamaansa makureseptorien informaatiota objektiivisesti vaan pitävät kaikkea ruokaa erinomaisena - paitsi mysliä vedellä.
Aamulla kävin tutustumiskierroksella Tio Pepen sherrytilalla. Kokemus oli kaikin puolin miellyttävä. Käymiskellareissa oli tupakointi kielletty haihtuneen alkoholin räjähdysvaaran takia ja kaiken lääketieteellisen tietotaitoni peliin laittaen tulin siihen tulokseen, että tarpeeksi syvään ja hartaasti hengittäen pienimuotoinen humalatila olisi ollut mahdollista. Mutta toisaalta parantaahan kielen alle suihkutettu konjakkikin sydänperäistä ahdistusta, mikäli pullo väittää sisällön olevan nitroa. Jeesustelijoita lainatakseni, I'm a believer.
No kierros päättyi puolentoista tunnin jälkeen sherrynmaisteluun. Yksin kun olin, istahdettuani pöytään huomasin yksin omistavani ilmaisen sherrypullon ja kulhollisen sipsejä. Valitettavasti yksin sherrynmaistelukaan ei ole kivaa enkä juonut koko pulloa tahi edes sujauttanut sitä laukkuuni muihin pöytiin jääneistä pulloista puhumattakaan. Itseni tuntien epäilemättä olisin normaalioloissa näin tehnyt. Sipsit sentään söin. Tämän jääkylmänä tarjoillut sherryn lisäksi tarjoiltiin toista lajia, ainoastaan lasillinen, jonka havaitsin olevan erittäin hyvää ja makeaa. Kehuin juomaa viereisen pöydän briteille. He olivat samaa mieltä. Taisivat ostaa sitä mukaansakin. Kuriositeettinä kierrokselta: Sen lisäksi, että tilalla vierailleet kuuluisuudet, formulatähdistä hollywoodtähtiin, olivat kirjoittaneet nimikirjoituksensa tiettyihin viinitynnyreihin, oli Espanjan kuninkaallisilla omat tynnyrinsä. Muista tusinajulkkiksista poiketen heidän tynnyriensä sisältö ei vaihtunut kuten normaaliin sherryn valmistukseen kuuluu (tynnyreistä otetaan aina kolmasosa vanhempaan tynnyriin ja lisätään kolmasosa nuorempaa juomaa juuri tyhjennettyyn tynnyriin), vaan jokaisella kuninkaallisella, pienet lapset mukaan lukien, oli oma tynnyrinsä, jonka sisältöä kuskattiin tarvittaessa kuninkaallisiin kissanristijäisiin. Melkoista hifistelyä.
Kävin myös Alcazarissa. Selvisi niitä olevan joka kaupungissa siksi, että sana tulee arabian sanasta al-qasr, joka tarkoittaa muurien ympäröimää palatsi- ja linnoituskompleksia. Korkeimmassa tornissa oli uskomaton tekninen vempele: se lähetti reaaliaikaista kuvaa käsittämättömällä erotustarkkuudelta ympäröivästä kaupungista valehtelematta sadan tuuman kuvana. Tiedonsiirtokin oli langatonta ja täysin viiveetöntä. Kutsuivat sitä joksikin "camara obscuraksi". Jotakin sillä oli tekemistä peilien ja linssien kanssa. Tiedä häntä mutta vain taivaskanavat ja tallennusmahdollisuus puttuivat. Toisaalta, sallittakoon se muutaman vuosisadan vanhalle keksinnölle, kun suurimmasta osasta suomalaiskodeistakaan sellaisia ei löydy.
Huomenna menen Cadiziin. Varattua hostellipaikkaa ei ole. En kyennyt löytämaan. Pahimmassa/parhaimmassa tapauksessa joudun/pääsen kalliiseen/mukavaan hotelliin yhdeksi yöksi ja jatkan hostellihuoneen etsintää seuraavana päivänä. Joka tapauksessa kolme yötä Cadizissa vietän. Jerezistä en pidä. Tulee mieleen Espanjalainen versio englannin hiilikaivoskaupungeista kolmenkymmenen prosentin työttömyysprosentteineen. Siestan aikaan kaupunki on yhtä kuollut kuin sunnuntaisin. Netin puuttuminen hotellista häiritsee. No ainakin näissä nettikahviloissa on ilmastointi.
sunnuntai 26. elokuuta 2007
Tapaksia
Aamulla oli kurja sää. Odottelin sisällä sateen loppumista.
Kävin taas Alcazar-nimisessä paikassa. Niitä tuntuu olevan joka paikassa. No tätäkin oli rakennettu ja paranneltu 11 vuosisataa. Hieno oli. Mikä niillä rikkailla on, kun niiden pitää näyttämisenhalusta kaikkea rakentaa? Olisivat itse testanneet kaivertaa neljäkymmentä vuotta työkseen yhtä seinää. Eiköhän siinä elämä olisi puulle alkanut maistua vaikka halpaa marmorinkorviketta olisikin kaivertanut. Vieläkö ne rikkaat ovat hulluja?
Söin kahta tapasta. Kummeliturska maistui ihan tavalliselle ahvenelle. Oli ihan hyvää. Gazpacho oli jäineen kupista juotuna aika irstasta. Ei hyvää. Sekaan kun olisi lorauttanut viinaa, olisi kaikessa kamaluudessaan syntynyt uusi varma drinkkihitti Suomeen. Molempien mukana tilasin juoman. Keskihinnaksi tuli 4e. Halapa.
Huomenna Jereziin. Majoituspaikasta ei tullut ikinä varmistusta. No sinne kuitenkin. Kulkuyhteydet ratkaisevat sitten jatkanko ja milloin Tarifaan vai Cadiziin.
Kävin taas Alcazar-nimisessä paikassa. Niitä tuntuu olevan joka paikassa. No tätäkin oli rakennettu ja paranneltu 11 vuosisataa. Hieno oli. Mikä niillä rikkailla on, kun niiden pitää näyttämisenhalusta kaikkea rakentaa? Olisivat itse testanneet kaivertaa neljäkymmentä vuotta työkseen yhtä seinää. Eiköhän siinä elämä olisi puulle alkanut maistua vaikka halpaa marmorinkorviketta olisikin kaivertanut. Vieläkö ne rikkaat ovat hulluja?
Söin kahta tapasta. Kummeliturska maistui ihan tavalliselle ahvenelle. Oli ihan hyvää. Gazpacho oli jäineen kupista juotuna aika irstasta. Ei hyvää. Sekaan kun olisi lorauttanut viinaa, olisi kaikessa kamaluudessaan syntynyt uusi varma drinkkihitti Suomeen. Molempien mukana tilasin juoman. Keskihinnaksi tuli 4e. Halapa.
Huomenna Jereziin. Majoituspaikasta ei tullut ikinä varmistusta. No sinne kuitenkin. Kulkuyhteydet ratkaisevat sitten jatkanko ja milloin Tarifaan vai Cadiziin.
lauantai 25. elokuuta 2007
Havaintoja
Koko päivän taas nähtävyyksiä katsellut. On se kumma jos tässä ei jo ala sivistys suonissa virtaamaan. Aamulla kävin katedraalissa, mikä oli taas luonnollisesti valtavan suuri ja osaksi restauroinnin alla. Bongasin taas englanninkielisen matkaoppaan johtaman turistiryhmän. Kolumbuksen haudan kohdalla ei nainen puhunut halaistua sanaa tehdyistä dna-testeistä. Ilmeisesti Sevillalaiset pitävät katedraaliaan Kolumbuksen ainoana ja oikeana maallisten jäännösten säilytyspaikkana.
Päivällinen tuli paikallisesta El Corte Inglesistä. Iltapäivällä kävin ilmaisessa Kauniin taiteen museossa. Hieman jää maalausten tarkoitus ymmärtämättä, jos maalauksen tuntemattoman päähahmon jaloissa lojuu joku toinen tuntematon hahmo. Tai miksi mieshenkilö seisoo selkeästi omasta nuoliviinistään lähtöisin oleva nuoli rinnassaan pidellen joustaan. Varmaan maalarilla on ollut jokin idea, miksi näin on. Kiva jos joku seuraisi perässä kertomassa enemmän maalauksista.
Lähtetin varauspynnön hostellihuoneesta kahdeksi yöksi sherryn espanjalaiseen pääkaupunkiin, Jerez de la Fronteraan.
Ensimmäinen havainto: Autoilijat ottavat rennosti. Jalankunlkijoita väistetään vaikka punaisia päin käveleminen on yleistä. Tööttäyksiä kuuluu ainoastaan jalankulkijoiden huomion kiinnittämiseksi lähestyvää kulkuvälinettä kohden jalankulkijan turvallisuuden nimissä..
Toinen havainto: Espanjalaisten kevytjuusto vastaa meidän perusjuustoa ja espanjalaisten perusjuusto vastaa meidän gourmetjuustoa.
Kolmas havainto: Viinipullo maksaa kaksi euroa. Humalaisia ei näy.
Neljäs havainto: Joko Jeesus piti pojista, hänen vierellään istui nainen tai molemmat Kauniin taiteen museossa olleiden Viimeinen ehtoollinen -taulujen maalareista olivat lukeneet Da Vinci -koodin - 400 vuotta sitten, sillä niin syvästi ja joukosta erottuen ainoa pitkähiuksinen siloposki oli Jeesuksen vierellä ollut naisen näköinen opetuslapsi.
Viides havainto: Kun Espanjassa sataa, sataa kaatamalla.
Päivällinen tuli paikallisesta El Corte Inglesistä. Iltapäivällä kävin ilmaisessa Kauniin taiteen museossa. Hieman jää maalausten tarkoitus ymmärtämättä, jos maalauksen tuntemattoman päähahmon jaloissa lojuu joku toinen tuntematon hahmo. Tai miksi mieshenkilö seisoo selkeästi omasta nuoliviinistään lähtöisin oleva nuoli rinnassaan pidellen joustaan. Varmaan maalarilla on ollut jokin idea, miksi näin on. Kiva jos joku seuraisi perässä kertomassa enemmän maalauksista.
Lähtetin varauspynnön hostellihuoneesta kahdeksi yöksi sherryn espanjalaiseen pääkaupunkiin, Jerez de la Fronteraan.
Ensimmäinen havainto: Autoilijat ottavat rennosti. Jalankunlkijoita väistetään vaikka punaisia päin käveleminen on yleistä. Tööttäyksiä kuuluu ainoastaan jalankulkijoiden huomion kiinnittämiseksi lähestyvää kulkuvälinettä kohden jalankulkijan turvallisuuden nimissä..
Toinen havainto: Espanjalaisten kevytjuusto vastaa meidän perusjuustoa ja espanjalaisten perusjuusto vastaa meidän gourmetjuustoa.
Kolmas havainto: Viinipullo maksaa kaksi euroa. Humalaisia ei näy.
Neljäs havainto: Joko Jeesus piti pojista, hänen vierellään istui nainen tai molemmat Kauniin taiteen museossa olleiden Viimeinen ehtoollinen -taulujen maalareista olivat lukeneet Da Vinci -koodin - 400 vuotta sitten, sillä niin syvästi ja joukosta erottuen ainoa pitkähiuksinen siloposki oli Jeesuksen vierellä ollut naisen näköinen opetuslapsi.
Viides havainto: Kun Espanjassa sataa, sataa kaatamalla.
torstai 23. elokuuta 2007
Tapas
Saavuin eilen iltasella Sevillaan. Bussissa näytettiin Veritimantti espanjaksi dubattuna. Olin jo nähnyt leffan. Vähän syö salakuljettajapäähenkilön uskottavuutta, jos sitä esittää siloposki DiCaprio, ja joka aina välillä unohtaa australian aksenttinsa. Tiedä sitten miten espanjalainen ääni osastaan selvisi. Nukuin koko matkan.
Ehdin hostelliin kirjautumisen jälkeen juuri käydä suihkussa ennen kuin tapaskierros alkoi. Kävimme kahdessa tapasbaarissa ja flamencoesityksessä. Tapakset olivat erinomaisia. Söin härkää käärittynä pekoniin ja kananrintaa sinappikastikkeessa. Annokset olivat yllättävän täyttäviä.
Kahdeltatoista päätimme kierroksemme ilmaiseen flamencoesitykseen. Pieni baari tupaten täynnä ihmisiä. Kuumaa oli mutta niin oli esityskin. Tuli kovin espanjafiilis. Esityksen loputtua ja ihmisten jo lähtiessä eräs seurueestamme, newyorkilainen jazzpianisti, päätti pitkän odottelun jälkeen syrjäyttää pianon ääressä heikohkosti soittaneen paikallisen pianistin. Vanha herra ei meinannut millään uskoa, että joku nuorempi osasi soittaa. Kutsuivat newyorkilaista kotipuolessa musiikkiakatemiassa kuulemma ihmepojaksi, koska hänellä oli nakkisormet. Nakit tai ei, melkosta tiluttelua sieltä tuli. Vähän aikaa suostui soittamaan espanjalaisen kanssa yhdessä, kunnes manöövereillään ajoi vanhan herran katsojan paikalle. Sen verran yleisökin kertyi, että vähintäänkin saman verran olisi jätkälle pitänyt maksaa kuin flamencoseurueelle.
Nyt ilmaiselle aamiaiselle jahka dormin tytöt suvaitsevat tulla ulos vessasta.
Ehdin hostelliin kirjautumisen jälkeen juuri käydä suihkussa ennen kuin tapaskierros alkoi. Kävimme kahdessa tapasbaarissa ja flamencoesityksessä. Tapakset olivat erinomaisia. Söin härkää käärittynä pekoniin ja kananrintaa sinappikastikkeessa. Annokset olivat yllättävän täyttäviä.
Kahdeltatoista päätimme kierroksemme ilmaiseen flamencoesitykseen. Pieni baari tupaten täynnä ihmisiä. Kuumaa oli mutta niin oli esityskin. Tuli kovin espanjafiilis. Esityksen loputtua ja ihmisten jo lähtiessä eräs seurueestamme, newyorkilainen jazzpianisti, päätti pitkän odottelun jälkeen syrjäyttää pianon ääressä heikohkosti soittaneen paikallisen pianistin. Vanha herra ei meinannut millään uskoa, että joku nuorempi osasi soittaa. Kutsuivat newyorkilaista kotipuolessa musiikkiakatemiassa kuulemma ihmepojaksi, koska hänellä oli nakkisormet. Nakit tai ei, melkosta tiluttelua sieltä tuli. Vähän aikaa suostui soittamaan espanjalaisen kanssa yhdessä, kunnes manöövereillään ajoi vanhan herran katsojan paikalle. Sen verran yleisökin kertyi, että vähintäänkin saman verran olisi jätkälle pitänyt maksaa kuin flamencoseurueelle.
Nyt ilmaiselle aamiaiselle jahka dormin tytöt suvaitsevat tulla ulos vessasta.
La Alhambra
Heräsin puoli kuudelta ja lähdin kävelemään kohti Alhambran lippupistettä varmana siitä, että nyt saa hyvin lipun. Vartin yli seitsemän oli paikalla kuten ne kaikki muutkin ihmiset. Jonotin vähän reilun kolme tuntia käteismaksujonossa satojen muiden kanssa ja lopulta olin viimeisen kolmkensadan ihmisen joukossa, jotka saivat oman lippunsa myydystä kahdestatuhannesta. Jäljellä oli tosin vain iltapäivävierailuun oikeuttavia lippuja, joten kävelin takaisin keskustaan.
No lopulta, kun Alhambraan pääsi, oli se kuta kuinkin jonottamisen arvoinen. Luulin niitä puutarhoja ihmeellisiksi, kunnes pääsin sisään varsinaiseen vetonaulaan, Palacio Nazariesiin. Miten ihmeesä kukaan on jaksanut nähdä niin paljon vaivaa rakentaakseen sellaisen palatsin? Seinät kaiverrettu täyteen arabialaisia kuvioita geometrisen tarkasti ja katot vuorattu seetripuulevyillä, jotka pysyivät kiinni toisissaan ilman nauloja tai sidosaineita, pelkän tarkan asettelun avulla. Mutta kenellepä sitä siinä kehumaan. No leikin muiden kaveria mennessäni muina miehinä jonkun matkatoimiston oppaan seuraan muka lukien omaa matkaopastani. Eivät ne kuviot kuulemma olleetkaan geometrisen tarkkoja. Jokainen kuvio oli kuulemma tarkoituksella hieman erilainen, koska ainoastaan Allah voi tehdä täydellistä.
Sain Oasis Backpackers Hostellista Sevillasta sängyn ainakin kolmeksi yöksi käyttäen nettivarausta. Eivät taida pystyä näkemään, ettei antamani korttinumeron tilillä ole penniäkään rahaa. Näinpä ajelen huomenna bussilla Sevillaan. Jos siellä sunnuntaihin tahi maanantaihin olisi.
Harmi, ettei muihin Malagaan tuleviin Erasmusvaihtareihin saa mitenkään etukäteen yhteyttä. Kahden viikon päästä tiistaina olisi vaihtaritapaaminen yliopiston vaihtotoimistossa. Tiedä nyt yhtään odotellako sinne asti muita vaihtareita vai etsiä jo sitä asuntoa. Kai sitä voisi netistä yrittää bongailla, kun on tuo paikallinen kännykkäkin mutta teksi kyllä ehkä mieli muuttaa toisen vaihtarin kanssa samaan. Ei ainakaan kovin palikka voi silloin tyyppi olla, kun vaihtoonkin uskaltanut lähtä.
No lopulta, kun Alhambraan pääsi, oli se kuta kuinkin jonottamisen arvoinen. Luulin niitä puutarhoja ihmeellisiksi, kunnes pääsin sisään varsinaiseen vetonaulaan, Palacio Nazariesiin. Miten ihmeesä kukaan on jaksanut nähdä niin paljon vaivaa rakentaakseen sellaisen palatsin? Seinät kaiverrettu täyteen arabialaisia kuvioita geometrisen tarkasti ja katot vuorattu seetripuulevyillä, jotka pysyivät kiinni toisissaan ilman nauloja tai sidosaineita, pelkän tarkan asettelun avulla. Mutta kenellepä sitä siinä kehumaan. No leikin muiden kaveria mennessäni muina miehinä jonkun matkatoimiston oppaan seuraan muka lukien omaa matkaopastani. Eivät ne kuviot kuulemma olleetkaan geometrisen tarkkoja. Jokainen kuvio oli kuulemma tarkoituksella hieman erilainen, koska ainoastaan Allah voi tehdä täydellistä.
Sain Oasis Backpackers Hostellista Sevillasta sängyn ainakin kolmeksi yöksi käyttäen nettivarausta. Eivät taida pystyä näkemään, ettei antamani korttinumeron tilillä ole penniäkään rahaa. Näinpä ajelen huomenna bussilla Sevillaan. Jos siellä sunnuntaihin tahi maanantaihin olisi.
Harmi, ettei muihin Malagaan tuleviin Erasmusvaihtareihin saa mitenkään etukäteen yhteyttä. Kahden viikon päästä tiistaina olisi vaihtaritapaaminen yliopiston vaihtotoimistossa. Tiedä nyt yhtään odotellako sinne asti muita vaihtareita vai etsiä jo sitä asuntoa. Kai sitä voisi netistä yrittää bongailla, kun on tuo paikallinen kännykkäkin mutta teksi kyllä ehkä mieli muuttaa toisen vaihtarin kanssa samaan. Ei ainakaan kovin palikka voi silloin tyyppi olla, kun vaihtoonkin uskaltanut lähtä.
keskiviikko 22. elokuuta 2007
Monetaarinen masennus
Varasin vielä yhden ylimääräisen yön tästä Granadan hostellista. Lähden siis 23. päivä. Aluksi aioin matkaoppaan reitin mukaan Cordobaan mutta sielähän on sikakallista asua, kun yksin matkustaa. Matkaopas oli samaa mieltä. No Sevillassa olisi halvempaa ja muutenkin näyttää mielenkiintoisemmalta. Jos sitä sinne.
Noihin nettivarauksiin tarvitsisi ilmeisesti luottokortin. No yritin varata netin kautta tuolta Oasis Backpackers Hostellista Sammon Visa Electronilla. Sillä yleensä toimii nettiostot. Hostelli muuten samaa ketjua kuin missä Malagassa olin. No sain hankittua tuon espanjalaisen prepaid-liittymänkin, joten huomenna voi päivällä puhelimella yrittää varata Sevillalaisista hostelleista sänkyä, jos nuo tuolta Oasiksesta ilmoittavat etteivät voi antaa sänkyä syystä tai toisesta.
Aamulla annoin vahingossa ystävälliselle kengänkiillottajalle kaksi euroa, kun yritin kaivaa taskusta kymmenen sentin kolikoita näyttääkseni, ettei mitään oli. Kaksieuroinenhan se keskellä kämmentä oli. Pakko se oli antaa. Ja kahvilassa aloittelijamyyjä oli sitä mieltä, että antamani kaksikymppinen oli vain viitonen vaihtorahoja tuodessa. Sen verta asiallisen oloinen paikka noin muuten, eikä itselläni ollut varmaa havaintoa mitä annoin, että ei voinut muuta kuin myöntää erehtyneensä ja varmistua jatkossa mitä seteleitä antaa. Pahat masikset iski.
Ja se 3G-kännykkä olisi ollut ihan hyvä. Olisi webbi kaikkialla ja halvalla. Joku Soneran tytäryhtiö jyrää tääläkin.
Noihin nettivarauksiin tarvitsisi ilmeisesti luottokortin. No yritin varata netin kautta tuolta Oasis Backpackers Hostellista Sammon Visa Electronilla. Sillä yleensä toimii nettiostot. Hostelli muuten samaa ketjua kuin missä Malagassa olin. No sain hankittua tuon espanjalaisen prepaid-liittymänkin, joten huomenna voi päivällä puhelimella yrittää varata Sevillalaisista hostelleista sänkyä, jos nuo tuolta Oasiksesta ilmoittavat etteivät voi antaa sänkyä syystä tai toisesta.
Aamulla annoin vahingossa ystävälliselle kengänkiillottajalle kaksi euroa, kun yritin kaivaa taskusta kymmenen sentin kolikoita näyttääkseni, ettei mitään oli. Kaksieuroinenhan se keskellä kämmentä oli. Pakko se oli antaa. Ja kahvilassa aloittelijamyyjä oli sitä mieltä, että antamani kaksikymppinen oli vain viitonen vaihtorahoja tuodessa. Sen verta asiallisen oloinen paikka noin muuten, eikä itselläni ollut varmaa havaintoa mitä annoin, että ei voinut muuta kuin myöntää erehtyneensä ja varmistua jatkossa mitä seteleitä antaa. Pahat masikset iski.
Ja se 3G-kännykkä olisi ollut ihan hyvä. Olisi webbi kaikkialla ja halvalla. Joku Soneran tytäryhtiö jyrää tääläkin.
tiistai 21. elokuuta 2007
En jaksanut herätä tarpeeksi aikaisin ehtiäkseni ilman varaamatonta lippua Alhambraan. Kävelin kuitenkin myöhemmin paikan päälle ja pohdittuani pitkään ja hartaasti esitin kysymykseni lippuluukulla espanjaksi ja tiedustelin, mihin aikaan seuraavana päivänä pitää tulla, jotta saa lipun vaikkei ole varannut. Ymmärsin vastauksenkin, kun se ei kolmea sanaa pidempi ollut: a las siete - seitsemältä.
No huomenna pitäisi herätä vähän jälkeen kuusi, jotta ehtii. Lippujakaan ei enää voi paikallisista pankeista varata kuten Lonely Planet kehottaa. Ei vain jaksaisi Alhambraa kierrellä rinkka selässä, koska ainoa paikka jättää rinkka olisi bussiasemalle kaupungin ulkopuolelle. Ajattelin kysyä alakerran respan äijältä, voisinko yhden ylimääräisen yön vielä viipyä. Jos en, sitten lähden huomenna Alhambran jälkeen Cordobaan. Miellyttävämpi vain olisi, jos vasta sitä seuraavana päivänä. Nyt pitäisi lähtä etsimään prepaid-liitymää, ennen kuin katedraali aukeaa siestaltaan.
Puhelinkoppikortin ostin ja soitin kolme puhelua Cordoban hostelleihin. Vain yksi vastasi ja hekään eivät englantia sanaakaan puhuneet. Pitkään yritin selittää milloin tulen ja kuka olen, kunnes älysin kysyä mitä maksaa. 30 euroa oli liikaa. Mutta puhuinpa espanjaa. Se kyllä sujuu kasvotusten, mikäli ei joudu yllätetyksi.
Söin eilen ensimmäisen tapakseni ja join sangriaa. Oli hyvää. Lähetin kortit mummoille. Nyt hakemaan liittymää ja jos saa, niin lisää hostelliaikaa. Ei enempää raportoitavaa. Loppu.
No huomenna pitäisi herätä vähän jälkeen kuusi, jotta ehtii. Lippujakaan ei enää voi paikallisista pankeista varata kuten Lonely Planet kehottaa. Ei vain jaksaisi Alhambraa kierrellä rinkka selässä, koska ainoa paikka jättää rinkka olisi bussiasemalle kaupungin ulkopuolelle. Ajattelin kysyä alakerran respan äijältä, voisinko yhden ylimääräisen yön vielä viipyä. Jos en, sitten lähden huomenna Alhambran jälkeen Cordobaan. Miellyttävämpi vain olisi, jos vasta sitä seuraavana päivänä. Nyt pitäisi lähtä etsimään prepaid-liitymää, ennen kuin katedraali aukeaa siestaltaan.
Puhelinkoppikortin ostin ja soitin kolme puhelua Cordoban hostelleihin. Vain yksi vastasi ja hekään eivät englantia sanaakaan puhuneet. Pitkään yritin selittää milloin tulen ja kuka olen, kunnes älysin kysyä mitä maksaa. 30 euroa oli liikaa. Mutta puhuinpa espanjaa. Se kyllä sujuu kasvotusten, mikäli ei joudu yllätetyksi.
Söin eilen ensimmäisen tapakseni ja join sangriaa. Oli hyvää. Lähetin kortit mummoille. Nyt hakemaan liittymää ja jos saa, niin lisää hostelliaikaa. Ei enempää raportoitavaa. Loppu.
maanantai 20. elokuuta 2007
Resaca
Olipas yllätys aamulla lähtiessäni hakemaan ulkoa aamiaista: kaikki oli kiinni. No turisti-informaatiosta karttaa hakiessani nainen valitteli kyseistä maanantaita huonoksi turistipäiväksi, koska koko Malaga oli kiinni. Tiedustellessani syytä sanoi hän sen johtuvat edellisen päivän Feriasta ja resacasta - krapulasta. No onhan se ymmärrettävää, että jos täytyy kymmenen päivää juhlia ja samalla ylläpitää kaupunkia toiminnassa, onhan sitä ainakin yhden vapaapäivän ansainnut.
Olisihan se ollut hieman ongelmallista olla turisti kaupungissa, missä mikään ei ole auki. Päätin lähteä bussilla Granadaan, koska en mahtunut enää yöpymään edellisen yön hostellissani, vaikka edellisen yön olinkin nukkunut kerrossängyn alapedillä käytävässä (paikassa ei mitään vikaa, kuvasi vain tungosta).
Mikäli bussiasemalla olisi ollut kylmä tahi kiire, olisi helposti alkanut vanne päätä kiristää. Bussin lähtöaika oli ilmoitettu kolmessa eri paikassa eriksi ja laiturin numerokin puuttui. En ollut ainoa joka oli sekaisin.
Liekkö Granadassa ollut siesta menossa tullessani tai sitten maakunnan pääkaupungin kärsiessä juhlaväsymyksestä, myös muut kaupungit ovat velvollisia olemaan väsyneitä, mutta tääläkään ei ollut mikään auki. Meinasi hieman masennuskin iskeä kierreltyäni neljä tuntia rinkka selässä etsimässä vapaata huonetta. Estamos completo, sanoivat kaikkialla. Kahdesta matkaoppaasta ja paikallisesta turistikartasta kaikki kävin katsomassa tahi raaskin suomen liittymällä soittaa mutta mihinkään ei mahtunut. Epätoivoon jo vaivuttuani kävin tekemisen puutteessa kysymässä kahdeksi yöksi huonetta kohdalle sattuneesta hostellin tapaisesta. Helpotus oli suunnaton huoneen saadessani eikä kaksikymmentä eeberiä yöstä paha ole.
Nyt elämä näyttää jo valoisammalta. Kaduille on ilmestynyt ihmisiä ja rinkka ei paina (kenen idea oli muuten ottaa olkalaukku mukaan, sitä on sikaikävä kantaa reppuun verrattuna). Alhambraan ei tuskin vielä huomenna pääse, koska sinne pitää kovasta kysynnästä johtuen varata loppu ajoissa. Vähän harmittaa ettei ole kameraa, jotta voisi pröystäillä hienoilla näkymillä - tahi edes kaveria jonka kanssa kilpaa kehua näkymiä. Tämä kirjoittaminen on kovin terapeuttista. Ei ihmekään, että sillä psyykkisiä häiriöitäkin hoidetaan.
Nyt siis vissiin seuraavat kaksi yötä täällä Granadassa. Oma huone on kiva. Kodittomana on aina ahdistavaa. Onneksi parin viikon päästä tulee jo vaihtareita Malagaan. Olisihan siellä yliopistolla jo varmaan nytkin ilmoituksia huoneista, muttei jaksanut silloin käydä katsomassa.
Olisihan se ollut hieman ongelmallista olla turisti kaupungissa, missä mikään ei ole auki. Päätin lähteä bussilla Granadaan, koska en mahtunut enää yöpymään edellisen yön hostellissani, vaikka edellisen yön olinkin nukkunut kerrossängyn alapedillä käytävässä (paikassa ei mitään vikaa, kuvasi vain tungosta).
Mikäli bussiasemalla olisi ollut kylmä tahi kiire, olisi helposti alkanut vanne päätä kiristää. Bussin lähtöaika oli ilmoitettu kolmessa eri paikassa eriksi ja laiturin numerokin puuttui. En ollut ainoa joka oli sekaisin.
Liekkö Granadassa ollut siesta menossa tullessani tai sitten maakunnan pääkaupungin kärsiessä juhlaväsymyksestä, myös muut kaupungit ovat velvollisia olemaan väsyneitä, mutta tääläkään ei ollut mikään auki. Meinasi hieman masennuskin iskeä kierreltyäni neljä tuntia rinkka selässä etsimässä vapaata huonetta. Estamos completo, sanoivat kaikkialla. Kahdesta matkaoppaasta ja paikallisesta turistikartasta kaikki kävin katsomassa tahi raaskin suomen liittymällä soittaa mutta mihinkään ei mahtunut. Epätoivoon jo vaivuttuani kävin tekemisen puutteessa kysymässä kahdeksi yöksi huonetta kohdalle sattuneesta hostellin tapaisesta. Helpotus oli suunnaton huoneen saadessani eikä kaksikymmentä eeberiä yöstä paha ole.
Nyt elämä näyttää jo valoisammalta. Kaduille on ilmestynyt ihmisiä ja rinkka ei paina (kenen idea oli muuten ottaa olkalaukku mukaan, sitä on sikaikävä kantaa reppuun verrattuna). Alhambraan ei tuskin vielä huomenna pääse, koska sinne pitää kovasta kysynnästä johtuen varata loppu ajoissa. Vähän harmittaa ettei ole kameraa, jotta voisi pröystäillä hienoilla näkymillä - tahi edes kaveria jonka kanssa kilpaa kehua näkymiä. Tämä kirjoittaminen on kovin terapeuttista. Ei ihmekään, että sillä psyykkisiä häiriöitäkin hoidetaan.
Nyt siis vissiin seuraavat kaksi yötä täällä Granadassa. Oma huone on kiva. Kodittomana on aina ahdistavaa. Onneksi parin viikon päästä tulee jo vaihtareita Malagaan. Olisihan siellä yliopistolla jo varmaan nytkin ilmoituksia huoneista, muttei jaksanut silloin käydä katsomassa.
La Feria
Lonely Planet rinkassa oli vahan karsinyt ollessaan Helsingissa kaatosateessa puolisen tuntia. Vissiin laukkujen paras sailytyspaikka on pihalla karryssa. Kai ne sitten siella tuulettuu tai jotain, tieda hanta, ei ole minun duunini.
Elama alkoi tosi hyvin. Sain Doner kebabin kanssa ilmaisen juoman vedotessani turkkilaisen myyjan espanjalaiseen vieraanvaraisuuteen ja sanottuani olevan Suomesta. Kaveltyani vanhaan kaupunkiin ei ollut kovinkaan yllattavaa, etta Couch Surfingista hoitamani yopaikan tytto oli kovin tietamaton tulostani ja sanoi, tai ainakin yritti vajavaisella englannilla, minun valehdelleen tulostani. En kyennyt ymmartamaan enempaa. Tytto kaski soittaa myohemmin muttei jaksanut enaa vastata puhelimeen. Akateemisesti kouluttautumassa olevana olin ennakoinut asian ja kavelin viereiseen hostelliin ja kymmenen euron punkkaani.
Kovin harmillista digikameran puuttuminen. Eilen oli Malagalaisen festivaalin, La Ferian, viimeinen paiva. Jonkun porukan mukana menin. Olivat paattaneet parin neliokilometrin alueelle sijoittaa 214 eri teemaista klubitelttaa ja tayttaa alueen lapeensa uskomattomilla valoista tehdyilla rakennelmilla. Naytti melko tissilta. Ja niista klubeista: kaikkialla sai halpaa safkaa seka juomaa (paella oli jostain syysta kaikkialla "gratis") ja, johtuneeko sitten ilmastosta, ihmiset tanssivat alkoholittomien juomien voimin. Yhden suomalaisittain humalaisen nain. Nainen ei paassyt baariin ja ymparille oli kertynyt hammastelevia perheita ja kanssajuhlijoita. En ymmartanyt mita olisi pitanyt hammastella.
Ajattelin viela paivan hengailla taalla Malagassa ja lahtea Granadaan. Vissiin vaihto-oppilaat tulevat parin viikon paasta yliopistolle, niin jos sita sitten asuntoa etsisi.
Elama alkoi tosi hyvin. Sain Doner kebabin kanssa ilmaisen juoman vedotessani turkkilaisen myyjan espanjalaiseen vieraanvaraisuuteen ja sanottuani olevan Suomesta. Kaveltyani vanhaan kaupunkiin ei ollut kovinkaan yllattavaa, etta Couch Surfingista hoitamani yopaikan tytto oli kovin tietamaton tulostani ja sanoi, tai ainakin yritti vajavaisella englannilla, minun valehdelleen tulostani. En kyennyt ymmartamaan enempaa. Tytto kaski soittaa myohemmin muttei jaksanut enaa vastata puhelimeen. Akateemisesti kouluttautumassa olevana olin ennakoinut asian ja kavelin viereiseen hostelliin ja kymmenen euron punkkaani.
Kovin harmillista digikameran puuttuminen. Eilen oli Malagalaisen festivaalin, La Ferian, viimeinen paiva. Jonkun porukan mukana menin. Olivat paattaneet parin neliokilometrin alueelle sijoittaa 214 eri teemaista klubitelttaa ja tayttaa alueen lapeensa uskomattomilla valoista tehdyilla rakennelmilla. Naytti melko tissilta. Ja niista klubeista: kaikkialla sai halpaa safkaa seka juomaa (paella oli jostain syysta kaikkialla "gratis") ja, johtuneeko sitten ilmastosta, ihmiset tanssivat alkoholittomien juomien voimin. Yhden suomalaisittain humalaisen nain. Nainen ei paassyt baariin ja ymparille oli kertynyt hammastelevia perheita ja kanssajuhlijoita. En ymmartanyt mita olisi pitanyt hammastella.
Ajattelin viela paivan hengailla taalla Malagassa ja lahtea Granadaan. Vissiin vaihto-oppilaat tulevat parin viikon paasta yliopistolle, niin jos sita sitten asuntoa etsisi.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)