Ihosyöpää

Kävin aamulla muutaman tunnin kävelyllä. Matkalla oli taas jokin linnoituksen tapainen, jossa oli hienoja näyttelyjä. Toinen oli 86 negritos -niminen, jossa pienet söpöt pehmolelun näköiset olennot tekivät ja joutuivat vähemmän söpöjen tilanteiden kohteiksi. Toisessa näyttelyssä paikalliset pyhimykset oli esitetty 80-luvun muodin mukaan sekä punkkareina että miami vice -henkisissä asusteissa. Taustalla soineen klassisen musiikin päästyään kliimaksiinsa valot sammuivat ja uv-lamput syttyivät valaisten maalauksissa käytettyä uv-reaktiivista maalia. Kerrassaan hieno näyttely kaiken kaikkiaan, vaikka meinasinkin ensimmäisen valojen sammutuskokemukseni kohdalla alkaa kirota, mikä tätä maata vaivaa sähköjen kanssa.

Kävin biitsilläkin. En jaksanut tuntia pidempään lukea kirjaa potilaan tutkimisesta. Itsensä paahtaminenkin alkoi kyllästyttää. Ranta oli täynnä toinen toistaan ruskettuneempia hahmoja, jotka eivät tuntuneet tietävän, ettei itsensä loputon paahtaminen ole hyväksi. Eivät olleet tainneet nähdä sitä mainosta, missä makkara nukahtaa rannalle auringon alle heräten vasta ollessaan ylikypsä. No kyllähän sen huomasi ulkonäöstäkin, ketkä pitivät auringonotosta vähän liikaa. Onneksi minä olen tullut valistamaan täkäläisiä liiallisesta auringonpalvonnasta.

Pidensin varaustani Malagalaisessa Ilains Apt -hostellissa maanantaista keskiviikkoon. Netistä en ole löytänyt kuin yhden ilmoituksen, jossa etsitään kaveria asuntoon Malagan keskustaan. Ajattelin lähettää mailia. Useammalle ihmiselle tarkotettuja asuntoja keskustasta kyllä löytyy. Nyt jos vaan olisi jo tässä vaiheessa yhteys muihin vaihtareihin. No, toivottavasti asuntoja on vielä ensi viikon alussa. Tosin taitaa olla, että tavallisilla yliopistolaisilla koulu alkaa vasta syyskuun lopussa, joten asuntoja saataa ehkä ollakin.

Mitähän tuota huomenna tekisi? Kaikki jo nähty. Paitsi Cadizin camera obscura. Luulin meneväni sinne mutta maksettuani ja kiivettyäni huomasinkin olevani väärässä tornissa. The end.