Cadizissa

Miksei kukaan kertonut yksin matkustelun voivan olla välillä aika keihäästä? Saavuin Cadiziin kahdentoista aikaan bussilla. Tunnelma nousi heti Jerezin jälkeen huomatessani bussin ikkunasta koko kaupungin olevan ihastuttavan vanhan näköistä kapeine katuineen ja lukemattomine kauppoineen. Eivätkä kaupat edes ole niitä samoja naisten merkkiliikkeitä, missä vaatteiden keskihinta on viidenkympin tienoilla vielä 70 prosentin alennuksenkin jälkeen, vaan joukkoon mahtuu myös mitä erilaisimpia ruokatarvikkeita myyviä pienliikkeitä ja suurempia paikallismarketteja.

Ihastus hävisi pian lähdettyäni rinkka selässä käymään läpi kahden matkaoppaan hostelleja, sekä vastaan tulleita, joskos jostakin olisi löytynyt yhdelle henkilölle huone. Netti ei Cadizin hostellien kanssa hirveästi kyennyt etukäteen auttamaan eikä Jerezin netittömyys auttanut tippaakaan. Yhdessäkään hostellissa ei kyetty tarjoamaan yksiöitä, ainoastaan kahden hengen huoneita. Kolmen tunnin kiertelyn jälkeen ketutus oli melkoinen. Toisaalta, eipähän paikallsia pummejakaan ulkona nukkuminen tuntunut häiritsevän. Lopulta alistuin hampaita kiristellen ottamaan kahden hengen huoneen keskustan pensionista 40 euron hintaan. Sanoin etsiväni seuraavalle kahdelle yölle vielä yhden hengen huonetta muualta. Käskivät ilmoittaa aamulla, mikäli haluaisin jatkaa majoittumistani heillä.

No toki paikka oli siisti, valoista ja kaikin puolin mukava eikä 40 euroa kahden hengen huoneesta ole paha, mutta onhan se helekutin paljon rahaa yhdelle yölle. Luulenpa vain, että joudun maksamaan ne seuraavat kaksikin yötä vielä samaisessa paikassa. No onneksi ketutus, potutus ja sapen kiehunta alkaa laantua istuessani keskustan ilmastoidussa kahvilassa puolentoista euron vino tinto de verano vierelläni surffaten kaupungin tarjoamalla ilmaisella langattomalla nettiyhteydellä.

Aloitin jo majoituksen aiheuttaman 20 euron päivittäisen budjettivajauksen korjaamisen siirtämällä katedraalivierailuni illemmalle, jolloin siitä ei joudu maksamaan sisäänpääsymaksua. Taitavat seuraavien päivien aterianikin tulla paikallisista marketeista ravintoloiden sijaan. Ehdin kuitenkin jo ennen masentumistani majoituksen etsimisestä käydä keräämässä voimia syömällä halvan päivän menun, johon kuului alkusalaatti, pääruoka, jälkiruoka ja juoma. Otin matkaoppaan suosituksesta kalaa. Saatuani annoksen luin matkaopasta eteenpäin ja siinähän se luki: Cadizissa kyllä riittää mereneläviä mutta brittiläisten fish and chipsien tapaan täällä on tapana friteerata kaikki. No kaipa se kala oli jotain muuta kuin seitiä vaikka friteeraukseltaan ei muulta maistunutkaan.

Menen katselemaan oppaiden nähtävyyksiä. Vastaantulevista hostelleista kysyn tuleville päiville halpaa huonetta mutta mikäli ei onnista, puren huulta ja maksan tulevat yöt hostellille. Ehkä kykenen kumoamaan rahan menon aiheuttaman negatiivisen emootion ajatellemalla eilistä Jereziläisellä kuntosalilla käyntiäni, mikä tuntui kerrassaan erinomaiselta, tai sitä, kuinka havaitsin viiden euron setelin oikein taiteltuani todellakin muistuttan kaksikymppistä (kts. jokin aiempi teksti aistiharhastani huijatuksi tulemisesta kahvilassa). Mutta noin muuten, Cadiz vaikuttaa erinomaiselta kaupungilta päälisin puolin. Olisikohan sitä tänne päässyt vaihtoon? Näytti jopa lääketieteellinen tiedekunta olevan tuossa lähettyvillä vanhassa kaupungissa keskustassa.