Joulupukitkin täällä väärän värisiä

Jouluamaan Suomeen. Elämä Espanjassa jatkukoon ensi vuonna.

Kyllä joulu lunta vaatii

Bussissa soi The Rasmus. Ilmeisesti täällä ihan hyvässä vedossa. Ei ehkä ihan Saksan tasolla mutta toisaalta, kaikki suomalaiset bändit pärjäävät Saksassa - ja Japanissa.

Lapset eivät kanna koulureppujaan. Kaikilla on pienet renkaat vedettävissä repuissaan. Ei tarvitse kummoinen velho olla arvatakseen, ettei espanjalaisessa koulutusjärjestelmässä liikunta oppiaineena ole kovin kovassa huudossa.

Ostin niin sanotun mustajalka-sian lapaa. Syötetty rehua ja myöhemmin tammenterhoja. Uskottavan oloinen vanha espanjalainen herra hississä kehui ostostani hintalaatusuhteeltaan erinomaiseksi. Nyt täytyisi kehitellä jotakin kuljetuspuolta ajatellen.

Tänään useita kotibileitä sen kunniaksi, että kaikki ovat kohta lähdössä kotimaihinsa. Tai no eivät kaikki ole lähdössä mutta ainakaan kukaan ei tähän kaupunkiin ole jäämässä.

Jos tuota koepakkaisi tavaroita. Tai no, ehtiihän tuota huomennakin...

Virvokkeiden laaduntarkkailua yhteisen hyvän nimissä

On tietysti mahdollista kyseenalaistaa matkustuksen järkevyys, mikäli ainoa mitä näkee on hotellihuone ja sen edessä oleva katu ruokakauppoineen. Eihän sitä edes yöllä baaria etsiessä mitään pimeältä nähnyt. Kun nukkuu kello viiteen päivällä, nähtävyyksille jäävä aika ennen uutta baarikierrosta jää varsin vähäiseksi. Itse käytin väsymyksen kustannuksella tehokkaan nukkumisajan kaupungilla kävelemiseen. Hieno kaupunki. Paljon kauniimpi kuin Malaga. Talot uusia, epäilemättä kipukynnyksen ylittävän kalliita. Pakko kaupungissa vielä yksikseen vierailla. Mieluiten viikolla, jolloin pyhäviikonlopun sijaan kaikki on auki ja kaupunki on normaaliolotilassa.

Ei ollenkaan opiskelijahintainen kaupunki. Klubeihin minimissään sisään viisitoista euroa. Kaikista vierailemistamme baareista huolimatta emme joutuneet maksamaan kuin yhteen baariin kahdeksan euroa viimeisenä yönä. Muut eivät uskoneet sanoessani astuneemme homobaariin. Uskoivat nähdessään alusasuttoman transseksuaalin meikkaamassa pelin edessä verkkohameessa, jonka reikien koko jätti Uuno Turhapuronkin rakkaan aluspaidan reikäisyyden varjoonsa. Huomattavasti värikäämpää porukkaa kyseisessä baarissa oli kuin keskivertoamisten valtaamassa suomipoppibaarissa euron iltana.

Rahaa meni perinteisellä tavalla baarissa nolla valtakunnan valuuttayksikköä. Muuten olisikin ollut kohtalaisen halpa reissu pakollista majoitusta ja matkoja lukuunottamatta, ellei lauantaiaamuna - illalla valtaväestön näkökulmasta - hotellin johtaja olisi huutamalla tullut meitä herättämään. Sänkyni sijaitsi oven vieressä enkä herättänyt luottamusta señoressa sängynpohjalta oveen vastatessani vaan hän pyysi jotakuta, jonka kanssa vakavissaan voisi keskustella. Tökin pystyyn espanjantaitoisia. Selvisi herran hermostuneen pahanpäiväisesti - aiheesta, jos saanen lisätä - ei niinkään itse siitä, että olimme vieneet hotellihuoneen edustalla seinustassa ikkunoidemme alla sojottavista lipputangoista olleet liput, vaan siitä, että olimme tällä teolla epäkunnioittaneet häntä, hänen hotelliaan ja hänen lippuaan. Asiaa ei helpottanut yhden lipputangon ilmeinen rikkoontuminen, yllätyksekseni itseni sijasta, saksalaisten kiskottua liput irti voimalla edellisenä yönä eikä se, että hotellin johtaja sanoi juuri keskeyttäneensä pyhäpäivän perhepäivällisen ja ajaneensa tunnin takaisin hotellille moittiakseen meitä pahemmiksi häiriköiksi kuin nuo kirotut britit, joiksi hän eritteli niin englantilaiset, skotlantilaiset kuin irlantilaisetkin.

Pahoittelut eivät tilanteessa paljon hyvää tehneet eikä kolmen lipun löytyminenkään tulistunutta jefeä lohduttanut, varsinkaan kun jokainen lippu oli kiinnikkeistään repeytynyt palautuskelvottomaksi vähemmän teknisen irroitustavan tähden. Kuten yleensäkin, kolehtirahalla ongelmat ratkesivat ilman poliisien tilaamisen tarvetta. Ihmetystä herätti, ettei meitä häädettykään kaikesta siitä moittimisesta ja sättimisestä huolimatta. Reppuni olin jo pakannut.

Siellä se nyt seinällä roikkuu. Juuri käsin pesty yksi kolmesta viidenkymmenen euron lipusta. Komea sisustuselementti tuo Espanjan lippu. Madridin ja Euroopan unionin liput menivät kahdelle muulle tyypille. Lämpimiä muistoja lippu tuo. Kuten sen toisen sataviisikymmentä euroa siitä rikkoontuneesta lipputangosta. Schnitzel sentään, iloisia veikkoja nuo saksalaiset.

Suomi on hieno maa

Kovin vakavissaan taitavat nuo espanjalaiset muodin ottaa. Vauvalle olivat vanhemmat lävistyksen ja korvakorun laittaneet. Ilmeisesti kovinkin huolissaan olivat olleet, etteivät tuiki tuntemattomat ihmiset välttämättä pelkkien vaaleanpunaisten vaatteiden perusteella huomaisi kadulla ohi kulkiessaan heidän pikku prinsessansa olevan tyttö. Olisihan se kamalaa. Varmaan vauva traumoja iäksi saisi bussissa vieressä istuvan rouvan kommentoidessa miten söpö poika on. No ilmeisesti ainakin äiti traumatisoituisi.

Ja mitä ne lapsille syöttävätkin! Tuskinpa se napero ymmärtää syökö se suklaata vai omenaa. Roskaruokakulttuuri on itseään ruokkiva. Mutta liekkö tuolla väliä, Suomihan se kaikkine terveysruokineen siellä lihavuustilastojen kärjessä keikkuu. Ehkä espanjassa kookkaat pysyvät sisätilaoissa ja tulevat ulos vain muututtaan vanhoiksi naisiksi - miehet mukaan lukien. Jotenkin sitä täällä olettaa kaikkien mummojen olevan kookkaita, kovaäänisiä ja tietävän sen ainoan oikean tavat tehdä espanjalaisia ruokia.

Niin totta tosiaan, eihän sitä huomenna edes koulua ole. On se hieno juttu, että espanjassakin pidetään vapaapäivä 90 vuotiaan Suomen kunniaksi. Enkä yhtään suomiaiheista paitaa omista, millä voisin osoittaa olevani ylpeä kansalainen Espanjassakin. Ylläpitänen suomalaista kansallishenkeä Madridissa. Ruotsalaisia ei olla, venäläisiksi ei tulla eikä Espanjaan muuteta - ainakaan lopullisesti.

Koko maailma rakastaa joulukrääsää

Joo-o, ilimoja pitelee. Siellä ne ihmiset jouluvalojen alla bussipysäkillä joulukrääsää myyvän kojuketjun päässä lyhythihaisissa paidoissaan päivää paistattelivat. Bussikuskilla ja bussiin astuneella herrasmiehellä oli huikeasta joulutunnelmasta huolimatta erimielisyyksiä. Jotakin aikatauluista ja bussijärjestelmän yleisestä toimimattomuudesta. Huutamalla käyty ajatustenvaihto levisi bussissa kuin tuberkuloosi venäläisessä vankilassa toisen espanjalaisen jatkaessa keskeytynyttä väittelyä siitä, mihin edellinen väittelyyn kyllästynyt espanjalainen oli sen jättänyt. Eikös meillä ole joissain busseissa jopa kieltokylttejä bussikuskin kanssa juttelemisesta ajon aikana, jottei kuskin keskittymiskyky itse päätehtävään, ajamiseen, häiriintyisi? Vaikka kiroamiseen bussissa alkaa jo tottua, ilmeisesti bussiapatiaani vielä sen verran tapahtuma häiritsi, että kirjoittamani siitä piti.

Subjunktiiville ei näy loppua. Se on kuin melkein tyhjä hammastahnatuubi: koskaan se ei ole kokonaan loppu. Mutta ompahan jotain tekemistä. Mutta omasta alastahan tuota piti kommentoida. Etiikankurssilla kävi nainen puhumassa abortista. Mikäli olisin osannut, olisin kommentoinut tälle lääkärille täysin epäeettisestä toiminnasta, jota hän osoitti pitämällä räieän puolueellisen luennon abortin epäoikeudenmukaisuudesta. Olisin jonkinlaista ammattimaista neutraaliutta opetushenkilöltä olettanut. Kielellinen vajavuuteni kismitti kuin pientä oravaa pähkinäkasan vieressä sen ymmärtäessä omistavansa vain kaksi käpälää eikä yhtään oravareppua.

Aloitin henkisen valmistautumisen rahanmenoon Madridissa. Halpa bussimatka, halpa majoitus. Välttämättöimä menoja. Ei auta. Aivot yrittävät perustella rahanmenoa mutta sydämeen sattuu. Ja sielä on vielä kylmääkin. Voi itku ja valitusvirsi! Kaikki on kurjasti! No ei oikeastaan. Kovin vakaata elämää. Jos en Erasmus olisi voisin tylsyydestä jopa kärsiä. Italialaisella tuossa onglemia tuntuu olevan. Kovin yllättynyt on kun viidellä eurolla paikalliselta marokkolaiselta tietokonekaupan myyjältä ostamans "aito" Windows ei asennukaan. Kyllä mahtaa elämä hirveää olla. Eilein ihmettelin miksi se hiustenkuivaajaa vessassa käyttää vaikkei hiuksiakaan tarpeeksi ole mitä kuivata. Siellä se varpaitaan lämmitteli eikä millään voinut huvittuneisuuttani ymmärtää kysyessäni onko hän tosissaan. Henkistä heikkoutta ja karaistumisen puutetta. Taidan silti käydä kuntosalilla suihkussa...