Virvokkeiden laaduntarkkailua yhteisen hyvän nimissä

On tietysti mahdollista kyseenalaistaa matkustuksen järkevyys, mikäli ainoa mitä näkee on hotellihuone ja sen edessä oleva katu ruokakauppoineen. Eihän sitä edes yöllä baaria etsiessä mitään pimeältä nähnyt. Kun nukkuu kello viiteen päivällä, nähtävyyksille jäävä aika ennen uutta baarikierrosta jää varsin vähäiseksi. Itse käytin väsymyksen kustannuksella tehokkaan nukkumisajan kaupungilla kävelemiseen. Hieno kaupunki. Paljon kauniimpi kuin Malaga. Talot uusia, epäilemättä kipukynnyksen ylittävän kalliita. Pakko kaupungissa vielä yksikseen vierailla. Mieluiten viikolla, jolloin pyhäviikonlopun sijaan kaikki on auki ja kaupunki on normaaliolotilassa.

Ei ollenkaan opiskelijahintainen kaupunki. Klubeihin minimissään sisään viisitoista euroa. Kaikista vierailemistamme baareista huolimatta emme joutuneet maksamaan kuin yhteen baariin kahdeksan euroa viimeisenä yönä. Muut eivät uskoneet sanoessani astuneemme homobaariin. Uskoivat nähdessään alusasuttoman transseksuaalin meikkaamassa pelin edessä verkkohameessa, jonka reikien koko jätti Uuno Turhapuronkin rakkaan aluspaidan reikäisyyden varjoonsa. Huomattavasti värikäämpää porukkaa kyseisessä baarissa oli kuin keskivertoamisten valtaamassa suomipoppibaarissa euron iltana.

Rahaa meni perinteisellä tavalla baarissa nolla valtakunnan valuuttayksikköä. Muuten olisikin ollut kohtalaisen halpa reissu pakollista majoitusta ja matkoja lukuunottamatta, ellei lauantaiaamuna - illalla valtaväestön näkökulmasta - hotellin johtaja olisi huutamalla tullut meitä herättämään. Sänkyni sijaitsi oven vieressä enkä herättänyt luottamusta señoressa sängynpohjalta oveen vastatessani vaan hän pyysi jotakuta, jonka kanssa vakavissaan voisi keskustella. Tökin pystyyn espanjantaitoisia. Selvisi herran hermostuneen pahanpäiväisesti - aiheesta, jos saanen lisätä - ei niinkään itse siitä, että olimme vieneet hotellihuoneen edustalla seinustassa ikkunoidemme alla sojottavista lipputangoista olleet liput, vaan siitä, että olimme tällä teolla epäkunnioittaneet häntä, hänen hotelliaan ja hänen lippuaan. Asiaa ei helpottanut yhden lipputangon ilmeinen rikkoontuminen, yllätyksekseni itseni sijasta, saksalaisten kiskottua liput irti voimalla edellisenä yönä eikä se, että hotellin johtaja sanoi juuri keskeyttäneensä pyhäpäivän perhepäivällisen ja ajaneensa tunnin takaisin hotellille moittiakseen meitä pahemmiksi häiriköiksi kuin nuo kirotut britit, joiksi hän eritteli niin englantilaiset, skotlantilaiset kuin irlantilaisetkin.

Pahoittelut eivät tilanteessa paljon hyvää tehneet eikä kolmen lipun löytyminenkään tulistunutta jefeä lohduttanut, varsinkaan kun jokainen lippu oli kiinnikkeistään repeytynyt palautuskelvottomaksi vähemmän teknisen irroitustavan tähden. Kuten yleensäkin, kolehtirahalla ongelmat ratkesivat ilman poliisien tilaamisen tarvetta. Ihmetystä herätti, ettei meitä häädettykään kaikesta siitä moittimisesta ja sättimisestä huolimatta. Reppuni olin jo pakannut.

Siellä se nyt seinällä roikkuu. Juuri käsin pesty yksi kolmesta viidenkymmenen euron lipusta. Komea sisustuselementti tuo Espanjan lippu. Madridin ja Euroopan unionin liput menivät kahdelle muulle tyypille. Lämpimiä muistoja lippu tuo. Kuten sen toisen sataviisikymmentä euroa siitä rikkoontuneesta lipputangosta. Schnitzel sentään, iloisia veikkoja nuo saksalaiset.