maanantai 3. joulukuuta 2007

Koko maailma rakastaa joulukrääsää

Joo-o, ilimoja pitelee. Siellä ne ihmiset jouluvalojen alla bussipysäkillä joulukrääsää myyvän kojuketjun päässä lyhythihaisissa paidoissaan päivää paistattelivat. Bussikuskilla ja bussiin astuneella herrasmiehellä oli huikeasta joulutunnelmasta huolimatta erimielisyyksiä. Jotakin aikatauluista ja bussijärjestelmän yleisestä toimimattomuudesta. Huutamalla käyty ajatustenvaihto levisi bussissa kuin tuberkuloosi venäläisessä vankilassa toisen espanjalaisen jatkaessa keskeytynyttä väittelyä siitä, mihin edellinen väittelyyn kyllästynyt espanjalainen oli sen jättänyt. Eikös meillä ole joissain busseissa jopa kieltokylttejä bussikuskin kanssa juttelemisesta ajon aikana, jottei kuskin keskittymiskyky itse päätehtävään, ajamiseen, häiriintyisi? Vaikka kiroamiseen bussissa alkaa jo tottua, ilmeisesti bussiapatiaani vielä sen verran tapahtuma häiritsi, että kirjoittamani siitä piti.

Subjunktiiville ei näy loppua. Se on kuin melkein tyhjä hammastahnatuubi: koskaan se ei ole kokonaan loppu. Mutta ompahan jotain tekemistä. Mutta omasta alastahan tuota piti kommentoida. Etiikankurssilla kävi nainen puhumassa abortista. Mikäli olisin osannut, olisin kommentoinut tälle lääkärille täysin epäeettisestä toiminnasta, jota hän osoitti pitämällä räieän puolueellisen luennon abortin epäoikeudenmukaisuudesta. Olisin jonkinlaista ammattimaista neutraaliutta opetushenkilöltä olettanut. Kielellinen vajavuuteni kismitti kuin pientä oravaa pähkinäkasan vieressä sen ymmärtäessä omistavansa vain kaksi käpälää eikä yhtään oravareppua.

Aloitin henkisen valmistautumisen rahanmenoon Madridissa. Halpa bussimatka, halpa majoitus. Välttämättöimä menoja. Ei auta. Aivot yrittävät perustella rahanmenoa mutta sydämeen sattuu. Ja sielä on vielä kylmääkin. Voi itku ja valitusvirsi! Kaikki on kurjasti! No ei oikeastaan. Kovin vakaata elämää. Jos en Erasmus olisi voisin tylsyydestä jopa kärsiä. Italialaisella tuossa onglemia tuntuu olevan. Kovin yllättynyt on kun viidellä eurolla paikalliselta marokkolaiselta tietokonekaupan myyjältä ostamans "aito" Windows ei asennukaan. Kyllä mahtaa elämä hirveää olla. Eilein ihmettelin miksi se hiustenkuivaajaa vessassa käyttää vaikkei hiuksiakaan tarpeeksi ole mitä kuivata. Siellä se varpaitaan lämmitteli eikä millään voinut huvittuneisuuttani ymmärtää kysyessäni onko hän tosissaan. Henkistä heikkoutta ja karaistumisen puutetta. Taidan silti käydä kuntosalilla suihkussa...

Ei kommentteja: