Ruoka-ainekset ovat halpoja

Ai että tuli hyvää kik-hernesalaattia. Tonnikalaa, kapriksia, salaattia - kaikkea hyvää. Kaikesta mitä täällä tekee tulee erityisen hyvää. Se voi tosin johtua myös hintatasosta. Rahaa kuluu kuta kuinkin saman verran kuin kotona. Ainoastaan elintaso on kohonnut kuin jo valmistunut olisi. Tai voi myös olla, että näin normaalit ihmiset Suomessa elävät. Loppujen lopuksi kysehän on vain priorisoinnista ja kulujen tärkeysjärjestykseen asettamisesta.

Olin torstaina yhden aikaan pubista nukkumaan lähdössä, jotta jaksaisin kouluun aamulla herätä, kun joku ilmoitti yliopiston olevan suljettu seuraavana päivänä uuden lukukauden alkamisen kunniaksi. Olin jo kuullut vastaavan asian aiemmin eri lähteestä mutta olen tottunut sivuuttamaan huhut, joiden luotettavuus lähentelee kummin kaiman serkulta kuultua tositapahtumiin perustuvaa kertomusta. Hyväksyin asian miellyttävänä yllätyksenä palaten takaisin vaihto-oppilaiden kansoittamaan chupiteriaan. Näillä näkymin koulua leikitään sitten maanantaina. Tuleepahan ainakin herättyä aikaisin ja on sitten koko päivä aikaa vaikkei espanjaksi selittävistä professoreista mitään ymmärtäisikään.

Espanjassa on nyt syksy. Ulkona vaivaiset 25 astetta hellettä. Uimarannalla viihtyvät enää ainoastaan turistit. Mahtaa syysmasennus kohta hiipiä espanjalaisten mieliin. Myydäänköhän täällä paljon kirkasvalolamppuja ehkäisemään tuota talven tuomaa mielialan laskua?

Sangria on hyvää. Tekisi mieli tehdä sitä itse mutta tuntuu turhalta, kun juomaa voi ostaa kaupasta vähemmällä vaivalla ja halvemmalla. Huomenna varmaan mennään pelaamaan jalkapalloa tuohon vähän matkan päähän. Toivottavasti eivät hienosti toimineet juoksuun tarkoitetut kenkäni pilalle mene saastuttuaan vaihtoehtoisesta liikunnasta.

Vielä ei jostain syystä ole ollut yhtään päivää, etteikö olisi ollut jotain tekemistä. Johtuu varmaan lämmöstä. Lämmin on huomattavasti miellyttävämpää kuin kylmä. Tosin aamulla ennen seitsemää herätessä palelee. No ainakin aamulla on helppo kuvitella olevansa kotona. Ensi viikolla näkee sitten mitä yliopisto oikeasti on.

Raportti nro. 27092007

En ymmärtänyt korvatautitunnilla mitään. Ja ennen seitsemää piti sitäkin varten herätä. Onneksi käytännön harjoittelu ei taida olla liittynyt tunnilla ymmärtämiseen. Oli sentään se tapaaminen vaihtokoordinaattorin kanssa. Kovin avulias mies. Puhui selkeää espanjaa hitaasti. Kovin epä-Andalucialaisesti. Englannin lisäksi olisi mies osannut jopa ruotsia. Espanjaksi halusin kommunikoida. Näytti, missä pitää ilmottautua ja mitä lappuja täyttää, jotta ilmestyy virallisesti kurssien listoille. Sain selville, ettei ateroskleroosiin liittyvässä valinnaisessa kurssissa ole ensi vuonna ollenkaan lopputenttiä. Melkoa hieno juttu. Huomenna käyn katsomassa miltä vaikuttaa Englannin kielioppi 1. Ja kaksi tuntia lääketiedettäkin olisi. Samapa tuo on niissä käydä istumassa.

Chorizolla höystetystä pastapestoruuasta tuli erinomaista arkiruuaksi. Täydellinen ruoka illanistujaisiin isolle porukalle. Resepti ei tosin huijannut käskiessä syödä ruoka välittömästi. Ei tänään maistunut kylmänä miltään. Hain Lidlistä saksalaista ruisleipää. Erinomaisen makuista. Samaa jyväleipää saa kalliilla hinalla suomestakin suomalaisten tekemänä. Kyllä pasta sen kanssa maittaa.

Ja hiuksista tuli aika kehnot. Piti kämpillä saksia itse. Kyllä ne siitä. Vain rockimpi kun itse leikkaa.

Tänään pitäisi kyetä yhdistämään satamassa sijaitsevassa merirosvolaivan näköisessä puupaatissa olevat vaihtaribileet ja aamulla aikaisin yliopistolle herääminen. Espanjan kirjassani luki, että espanjalaiset nukkuvat sitten viikonloppuna. Maassa maan tavalla - varsinkin Espanjassa.

Lyhennetyt hiukset

Kahtakymmentä vaille seitsemän heräsin eilen jotta ehtisin kahdeksaksi yliopistolle. Olin varttitunnin liian ajoissa yliopistolla. Hukkaan heitettyä uniaikaa. Tunti pahalainen ei ollut taaskaan muuta kuin esittelyluento. Professori puhui selkeästi. Ymmärsin monia sanoja ja kuulun myös ne sanat, joita en ymmärtänyt. Sain muun muassa selville kurssiin kuuluvan sekä teoriakoe että käytännönkoe. Käytännön harjoitukset pidetään paikassa nimeltä "Hospital --" ja professorin sähköpostiosoite oli "--@uma.es". Kaikki tärkeä tuntui livahtavan korvien ohi. Heikolta näyttää lääketieteen opiskelu espanjaksi. Tosin vielä en ole muilla kuin esittelyluennoilla ollut. Ajattelinkin osallistua Englannin kielioppi 1 -kurssille. Arvostelu on ilmeisesti pelkkien kokeiden perusteella eikä ilmeisesti tunneilla istumista vaadita. Täytyy perjantaina yrittää etsiä paikka, missä tuntia pidetään. Voisi olettaa opettajan olevan kykeneväinen keskustelemaan englanniksi ja kertomaan saanko pisteitä keräilynhaluni tyydyttämiseen pelkällä kirjallisiin ja suullisiin kokeisiin osallistumalla. Sain jopa vaihtokoordinaattorillekin sovittua huomiseksi ajan. Ehkäpä sillä on jotakin kommentoimista lukujärjestyksestäni.

Heräsin kahdeltatoista. Eilen oli ilmainen kuljetus keskustasta muutaman kilometrin päähän rantabileisiin. Rantabileet olivatkin vain teltta rannalla. Kuljetuskin oli ilmaista vain, koska juomat maksoivat kuusi euroa kappale määränpäässä. En ostanut mitään. Meno oli hyvää muutenkin. Päivällä kävin parturissa. Ei ollut paljon etukäteen opiskelluista parturisanoista paljoa apua. Ei kyllä ilman alitoista komentelua ja ohjeistusta olisi mitään järkevää aikaan parturi saanut. No leikkasi ohejistuksen mukaan. Erehdyksessä hyväksyin geelin laittamisen päähäni vahan sijaan. Geelitukat näyttävät olevan espanjalaisten suosiossa. No kyllä tästä itse muotoilemalla hiukset saa. Näyttävätpä nuo kasvavankin. Ei ole kovinkaan suurta henkistä yhteyttä hiuksiin syntyt rastojen hävittyä. Samapa tuo mitä niille tekee.

Nyt tekemään makaroneja chorizolla. Ei erityisesti espanjalaista perinneruokaa. Enemmänkin normaalia italialaista pastaa espanjalaisittain viriteltynä. Resepti vaikutti hyvältä. Luulisi kriitikon olevan tyytyväinen. Nälkäinenkin kun on.

Yliopistolla

Kävin yliopistolla. 45 minuuttia menee bussilla ja parilla vaihdolla ajaa asunnolta yliopistolle. Bioetiikkani ei ollut yhtään siellä, missä oletin sen olevan. Olin melko hukassa. Tapasin pari muuta lääketieteen vaihto-oppilasta, jotka sanoivat ettei ensimmäisen tunnin missaaminen ole pahasta, koska avausluennot ovat vain kurssien esittelyjä. Itse eivät olleet jaksaneet istua omillana. Yritin käydä koputtamassa vaihtokoordinaattorini ovelle. Ei luonnollisestikaan ollut paikalla ilman sovittua tapaamista. Lähdin takaisin keskustaan huomattuani olevani turhaan opistolla pyörimässä. Edes nettiinhän ei sieltä pääse ilman opiskelijakorttia. Sitä ei vielä vähään aikaan ole ilmaantumassa. Ostin siitä huolimatta kuukausikortin busseihin. 31 euroa ilman opiskelijakorttia. Halapaa tämä joukkoliikenne suurissa kaupungeissa. Kyllä nyt kelpaa kauppaankin bussilla ajaa. Lähetin mailia tapaamisen toivossa koordinaattorille ja kerroin mille kursseille aion osallistua. Missään ryhmissä tai listoillahan me vaihtarit emme ole, koska emme ole edes vielä yliopistoon voineet ilmottautua. Menen ehkä iltapäivällä katsomaan takaisin joskos lasten ravitsemuksesta kertova kurssi olisi siellä, missä oletan. Opiskeluasiat ovat vielä tällä hetkellä täysin hämärän peitossa. No yhtä hukassa ne muutkin vaihto-oppilaat ovat. Miksi Suomessa kaikki on järjestetty niin hyvin (paitsi vaihto-oppilaiden tervetuliaisateria)? Joka tapauksessa, bussikortinkin kun omistan, aion huomenna kahdeksaksi mennä katsomaan nenä-, kurkku- ja korvatautien kurssin avausluentoa. Jos vaikka löydän oikean paikan. Ompahan ainakin jotakin muutakin tekemistä aamusella kuin nukkumista.

Espanjaan lähtiessä omistin neljä valkoista paitaa. Nyt kuukausi myöhemmin määrä on kutistunut kahteen. Nekin kaksi on ostettu Espanjasta. Syytän geneettistä perimääni, mikä on tehnyt mahdottomaksi aivojen, käsien ja suun yhteistoiminnan ruokailutapahtumassa. Erityisesti suklaalla on taipumus hakeutua ohi tarkoitetun kohteensa. Myöskään sukkien katoamisvauhti ei näytä olevan liittyneenä oleskelumaahan. Nobelia tavoittelee hän, joka kehittää laitteen millä on mahdollista paikantaa kadonneet sukat. Itse olen jo pitkään arvellut sukkien katoamisen syyn olevan gravitaatiopoikkeamien aiheuttama aika-avaruuden hetkellinen repeämä. Lisätiedustelut ohjaan asiaan paremmin perehtyneelle Stephen Hawkinille (Hawkin on siis perehtynyt aika-avaruuteen - ei sukkiin).

Onneksi on vielä tämä viikko espanjan kurssia. Edes jotakin opiskelun tapaista iltapäivällä, jos en yliopistolla mitään aikaan saa. Nyt vain odotellaan koordinaattorin vastaamista. Oli aiemmin vastannut mailissa englanniksi. Melko yllättävää. Pahoitteli, että oli ollut pitkällä matkalla eikä aiemmin olut kyennyt auttamaan. Sain selvyyden espanjan opettajaltakin espanjalaisten yleiseen töykeyteen. Kyse ei ollutkaan espanjalaisten töykeydestä kiitosen ja anteeksipyyntöjen puuttuessa vaan ulkomaalaisten tottumisesta ylenpalttiseen kohteliaisuuteen. Otin opikseni. Säästän kiitokseni tositilanteeseen.

Ulkona lämmintä

Juttelin eilen kanadalaisen kanssa irkkupubissa saunasta. Kovasti olimme molemmat samaa mieltä saunan erinomaisuudesta keksintönä. Jossain vaiheessa tuli puhe lämpötiloista. Tiedustelin mitä kanadalaisen mainitsema luku kaksikymmentäviisi oli celsiusasteina. Mielestäni ilmaisin itseni varsin selvästi ja ihmettelin ettei hän kysymystäni näyttänyt millään ymmärtävän vaikka menossa oli vasta ensimmäinen olut (mielestäni Guinness ei edelleenkään ole juoma vaan ateria). Toistettuani kysymykseni selvisi totuus, mikä sai sydämeni itkemään verta näiden kunigattaren alaisten puolesta: kyse oli celsiusasteista! Kanadalaisen hämmästys oli lähes yhtä suuri ilmoittaessani saunan tarkoituksen olevan veden heittäminen niille lämmityskiville, jotka totta tosiaan voi lämmittää niin lämpimiksi, että saunassa on yli 80 astetta lämmintä. Heitin lisää löylyä (heh, varsin nokkelaa sanailua - eikö?) kertomalla hullujen skandinaavien lyövän saunassa toisiaan koivunoksilla. Meinasi virvoitusjuoma mennä kanadalaiselta väärään kurkkuun. Siirryimme keskustelemaan miksi molemmissa maissa on ilmainen terveydenhuolto mutta vain Suomessa ilmainen koulutus. Skandinavia taisi tehdä vaikutuksen.

Pitäsi ostaa espanjalainen keittokirja. Koneelle olen jonkun varsin vajavaisen ladannut. Tänään teen katkarapuja pannussa. Kuusi euroa kilo jättiläiskatkarapuja kalakaupassa. Kuoriminen on kuulemma hauskaa - tai sitten ei. Ulkona kolmisenkymmentä astetta lämmintä. Kaikki ei-malagalaiset rannalla. Kehno ranta. Tekohiekkaa. Likaista ja kovin epähiekkaista. Hieno iltapäivä viettää sisällä järjestelemässä asioita netin kautta. No ainakin tiedän mihin mennä ja mitä yrittää opiskella maanantaina kello kymmenen. Kukapa ei tarvitsisi bioetiikkaa. Kovasti oli kaikkea kerrottavaa. Nyt ei muistu mieleen. Taisin jo jollekin kertoa kaiken kun ei enää tarvetta ole.

Nyt kyrsii vaihteeksi

Otin yhteyttä operaattoriin, kun ei netti läppärillä ole alkanut pelata. Eilein soitti joku atk-nörtti ja espanjaksi ilmoitti, että vaikka yleensä on mahdollista mennä nettiin läppärillä kännykän kautta, Yoigo ei palvelua tarjoa. Aamulla menin puhelinkauppaan aikeena perua kauppa, vaikka puhelin on jo ostettu kaksi viikkoa sitten ja vaihtoaika oli vain viikko. Puolentoista tunnin jonotuksen jälkeen ilmastoimattomassa 15 neliön kaupassa kerroin ongelmani huonolla espanjalla myyjälle jo valmiiksi pitkän jonon takanani yhä pidentyessä. Suomeksi olisi ollut paljon sanottavaa myyjän soittaessa operaattorin tekniseen tukeen ja ilmoittaessa, että huonolla espanjalla puhuva asiakas ei osaa yhdistää konettaan nettiin. Kukapa sitä ulkomaalaista uskoo vaikka väittääkin jonkun jo sanoneen ettei homma toimi. Teknisessa tuessa olivat samaa mieltä myyjän kanssa asiakkaan väärässä olemisesta. Käski myyjä vain illalla soittaa antamaansa numeroon ja pyytää englannin kielistä teknistä tukea. Soitetaan sitten ja katsotaan mitä tapahtuu.

Sain sentään selkeyttä kurssiasioihin. Vaihtokoordinaattori Suomesta vastasi, että turha edes yrittää isoja kursseja. Keskity suorilta vain pieniin kursseihin, jotka on mahdollista sisällyttää valinnaisiin opintoihin. Identtisin opintopistein, kurssisisällöin ja opetuksin varustettuja isoja kirurgian ja sisätautien kursseja ei kotona hyvitetä millään lailla. No hyvä tietää. Nyt tiedän kutakuinkin mitä kursseja otan. Juuri naputtelen Exceliin mitä voin ottaa ja mitä en tuntien päällekkäisyyksien takia. Ainakin kurkku-, nenä- ja korvatautiopin otan. Edes jotain käytäntöä näin kahden vuoden jälkeen. Ei paria kolmea tuntia enempää tule ainakaan lääketieteen opintoja olemaan päivässä. No mikäs siinä. Otetaan sitten vaikka muiden alojen kursseja huvikseen tai keskitytään käyttämään hyväksi yliopiston kerrassaan mahtavia liikuntatiloja. Amerikkalaisen jalkapallokentän lisäksi liikuntaerikoisuuksiin kuului jonkinmoinen golfin puttausharjoitusalue (tai siltä se maallikosta ainakin näytti). Hinnat olivat aika peruskamaa. Uinti 1,5 euroa kuten kuntosalikin. Ohjatut urheilulaji muutaman kympin kuussa. No joka tapauksessa, lokakuussa pitäisi järjestyä ainakin iltaopinnoiksi uusi maksullinnen erasmusoppilaiden kielikurssi. Nyt menossa subjunktiivi. Aiheuttaa kovasti harmaita hiuksia tämä suomen kielelle tuntematon verbimuoto.

Ja vielä riittää: helvete! Löysin varpaideni rakonaiheuttajan. Kahdenkymmenen euron loistavat valkoiset nahkakenkäni ovat numeroa liian pienet! Ja vain toisessa jalassa! Tätä kurjuutta...

Onneksi helpotti heti kun sai valittaa. Kyllä nyt tekniseen tukeen soittoon asti hyväntuulisena jaksaa. Tänään on mojitobaarikin auki.

Pussi Suomesta

Menin kuntosalille puntteja nostelemaan mutta paatinkin koettaa juoksumattoa. Yllattavan miellyttavaa juosta juoksumatolla. Lopetin puolen tunnin jalkeen jalkaan tulleen rakon takia. Muistutus itselle: ilman sukkia sisapelikengissa juokseminen ei ole hyva idea. Illalla takaisin niita puntteja nostelemaan.

Kai sita voisi omalle vaihtokoordinaattorille mailiakin pistaa. Mitapa tuosta hyotya, ei kuitenkaan vastaa. Enka kylla tieda mita han hyvakseni voi tehda. Itse ne kurssit valita taytyy. Tai jotain jo Suomessa valitsin kuten kaikki muutkin kotimaassaan, tieda sitten mita varten, kun kaikki pitaa uudestaan valita yliopistoon ilmottautuessa. Eika yliopistoon voi edes ilmottautua ennen lokakuuta joten espanjalaista opiskelijakorttiakaan ei saa. No ajattelin joka tapauksessa suosiolla jattaa laaketieteen opiskelun taka-alalle. Suomessa opiskelisin kolmannen vuoden kursseja Sisataudit 1 ja Kirurgia 1. Taalla ne ovat neljannen vuoden kursseja. Ajattelin pysytella kolmannella vuodella ja tehda pienia kursseja. 15 pistetta valinnaisia kuitenkin pitaa suorittaa. Jos taalta Espanjasta saisi koululle tuomisina edes ne. Pienia kursseja en voi tehda jos yritan sisatauteja ja kirurgiaa oppia. Menevat eri vuosikurssien tunnit paallekkain. Otetaan nyt sitten paivien taytteeksi vaikka jotain kirjallisuutta. Ehka niilla edes opintotukilautakuntaa lepyttelee pisteiden kertyessa.

Nettikin jo melkein toimii. Asetukset vain taytyy saada operaattorilta. Pitaisi passin numero kayda hakemassa asunnolta. Ehka tuota viela joskus sinne interwebsiin paasee.

Jeesus! Noin ajattelin. Saatoin jopa huudahtaa. Melkein viikon vanhaa, hieman kovaa mutta ehdottoman hyvaa. Ruispalat. Teki gutaa kuin oikea sauna. Italialainen nyrpisteli nokkaansa. Mitapa yhden ruokalajin mies ruisleivasta tietaisikaan. Vaikka italiaksi etsin sanan ruis, ei han edelleenkaan osannut liittaa leipaa oikeaan viljaan. Liekko tuo tiesi ruista edes viljaksi. Saksalaiset pitivat siita. Sanoivat olevan kuin oman leipansa kuoriosa. Valiako tuolla mita muut ajattelivat. Mina olin pilvissa. Rukiisissa pilvissa. Viimeiset muutamat paivat syonyt ruisleipaa kaiken kanssa. Ruisleipaa kasviksilla, ruisleipaa lihalla, ruisleipaa salsalla, ruislaipaa paellalla ja kaikkien yhdistelmaa. Eilen juhla loppui. Olin kylla tiennyt toimintatavan mutten valittanyt: ensin lahetetaan yksi pussi, jotta saadaan koukkuun. Hankitaan asiakaskuntaa. Onneksi tiesin mista saada lisaa. Tai ainakin jotain vastaavaa. Loysin Lidlista jotain tummaa. Hyvalta vaikutti, viljaiselta. En uskaltanut viela avata. Maistuu kahta paremmalle malttaessa odottaa. Toivottavasti lapset pysyvat pudistetussa vehnassa. Saastyvat monelta harmilta ja vaivalta.

Lisaa kuvia upattu. http://picasaweb.google.es/Kaapoespanjassa/EnEspaA

Fuera del centro

Olin menossa kävelylle. Viiden minuutin jälkeen käännyin matkanteon hitauden takia takaisin ja päätin yhdistää Malagan näkemisen ja kuntourheilun. Kävin juoksemassa. Juoksin 25 minuuttia keskustasta poispäin. Kovin mäkistä aluetta. Esikaupunkialue näytti jopa ihan miellyttävältä. Aidattuja asuinalueita vihreine nurmikkoineen ja 
yksityisine tenniskenttineen.
Aitojen ulkopuolell a espanjalaisilla ei näytä olevan minkäänlaista arvostusta yhteiselle omaisuudelle. Heti kun alue rajataan ulkopuolisilta muistavat espanjalaiset pitää huolta asuinympäristönsä viihtyisyydestä. No mikä toimii espanjalaisille toimii myös minulle: asunnolle päästyäni lakaisin lattian ja kopistin roskat ikkunasta ulos. Epäespanjalaisesti katsoin ensin, ettei alla ole ketään.

Söin jotakin hyvää lihatapasta. Alle kaksi euroa. Osa leivistä oli vähän homeessa mutta hyvä illallinen. Huomenna yritän saada yhteyden lääkiksen 
koordinaattoriin. Saattaa tehdä tiukkaa saada sovittua tapaaminen viikossa ennen koulun alkua. No samapa tuo. Lukujärjestys löytyi netistä. Siinä seisoo kellonaika ja paikka. Tuskinpa nuo edes tietävät, että olen tulossa opetukseen mukaan mutta liekkö niitä häiritse, jos joku kielitaidoton suomalainen mukana kulkee.

Kovin vähän raportoitavaa. Neljän euron litran mojitoja ja sellaista. Samaa vanhaa. Sama mennä aikaisin nukkumaan. Ostin espanjalaisen sarjakuvankin.
Kyllä se siitä sanakirjan kanssa suttaantuu. Tai sitten vain kuvia katselemalla. Niin ne Aku Ankatkin menevät.

Pihvin tekoa

Espanjalaisen härän pihvilihan valmistus on helppoa. Tarvitaan härkä, joukkueellinen miehiä, miekkoja, tikareita ja vuosien koulutus.

1. Mureuta liha saamalla härkäsi juoksemaan perässäsi. Varo jäämästä alle.
2. Varmista tulevan pihvilihasi mureus pistämällä sitä keihäällä. Käytä hevosta.
3. Helpottaaksesi tulevia vaiheita kiinnitä härkään teräviä keppejä.
4. Pukeudu tiukkoihin trikoisiin ja esiinny yleisölle ennen kuin päästät pihvisi päiviltään.
5. Varmista lihasi elottomuus käyttämällä tikaria pään alueelle.
6. Muista kunniakierros.

Eläinten ystävien ja idealistikasvissyöjien iloksi otin kaksi asiaa havainnollistavaa videota. Ensimmäinen on pätkä useita minuutteja kestävästä leikistä härän kanssa. Toisessa on esityksen huipennus (koko 28 Mb).

Kyse oli härkätaistelukoulun ilmaisesta esityksestä. Areena oli puolillaan ihmisiä. Tunnelma oli kertakaikkisen espanjalainen. Olisi tehnyt mieli huutaa muiden mukana mutten kehdannut, kun en tiennyt mitä huutaa ja milloin. Kolmannen härän kohdalla uskoin jo löytäneeni toistuvan kaavan esityksestä enkä katsonut tarpeelliseksi jäädä arvuuttelemaan kolmen seuraavan härän kohtaloa. Olin fiiliksissä. En härkien vaan ilmapiirin takia. Kovin miehinen laji.

Saunassa

Illalla oltiin yhden saksalaisen kotona fiilistelemassa porukalla. Aamulla vasytti. Onneksi olin valinnut kuntosalin, jonne on vain viisikymmenta metria. Raahauduin paikalle. Heti parani happi muistaessani kuntosalilla olevan oikea sauna. Kaskin heti laittaa paalle. Puolitoista tuntia piti salilla rehkia, jotta sauna ehtisi edes jotenkin lammeta. Mutta ai etta! Puolessatoista tunnissa lampoa oli tullut vain 80 astetta, saunan lauteet olivat jostain kasittamattomasta syysta kiuasta alempana niin, etta jouduin aina loylya heittaessa seisomaan seka itse kiuas oli pieni ja hönki jo ensimmaisen kauhallisen jalkeen viimeisiaan mutta selvaa se oli - olin saunassa! Teki gutaa. Oikeassa saunassa Espanjassa. Silmat kun laittoi kiinni saattoi kuvitella olevansa viileassa suomalaisessa saunassa - tai tavallisessa ruotsalaisessa. Kehuin tiskin tytolle lahtiessa saunan olleen varsin hyva espanjalaiseksi. Tytto oli selvasti mielissaan saadessaan kehuja saunasta suomalaiselta.

Nuhaa yrittanyt pukata viimeiset muutamat paivat. Kotona olisin jo ollut monta paivaa vuoteen oma mutta taalla elimisto ei selvastikaan ymmarra mita tapahtuu isannan teepaidassa ulkona oleskellessa. Ehka tama nyt sitten on sita syysflunssaa. Kai taalla taudinaiheuttajatkin ovat sen verta espanjalaisia, ettei niista liikaa kannata huolehtia.

Sain vihdoin kuva-albuminkin nettiin: http://picasaweb.google.com/Kaapoespanjassa Videota en osannut ladata. Tuossa se alhaalla on. Asunto sulavana DivX-muotona. On se kamera sitten hi-tech. Hankaloittaa vahan elamaa ettei ole nettia. Ainakaan viela. Nyt pitaa etsia jokin ruokalaji, johon kaytetaan katkarapuja. Oli kalakaupassa asunnon lahella vajaa kuusi euroa kilo. Niita isoja. Jotakin tiikereita ne espanjaksi olivat. Nyt kiire. Kaupatkin menevat joskus kiinni.

Kuva Malagasta kukkulalta

Lihakaupassa

Olimme eilein piknikillä. Paikalla oli muutama kymmenen tyyppiä. Suurin osa oli erasmusoppilaita. Paikalla pari suomalaista lähihoitajaksi opiskelevaa tyttöä. Tuntui hassulta kuulla suomalaista murretta. Olin tehnyt Pimientos al chilindrónia, ilmeisesti paprikoita chilissä. Oli listattu keittokirjassa kasvisruokien alle, vaikka ruokaan kuului 300 grammaa jamonia - kinkkua. Siinäpä sitä olikin ihmettelemistä, kun lihakauppiaan eteen astuessani huomasin lihakauppasanaston lisäksi tietämyksen espanjalaisista kinkuista olevan varsin vähäinen. Pyynnöllä "300 grammaa jamonia" ei pitkälle espanjalaisessa lihakaupassa pääse. Näin jälikäteen netistä ohjeita tarkastellessa suurimmassa osassa on käytetty jamon serranoa. Itse taisin lopulta ostaa possun tuoretta filettä. Mutta että mitä filettä? Vain possu ja lihakauppias tietää. Viisi euroa kilo. Halapa. Tiedä sitten johtuiko raaka-aineista, sisääni ujuttautuneesta espanjalaisesta asenteesta vai silkasta sattumasta, ruuasta tuli erinomaisen maukasta. Yksi parhaista tuottamistani. Vaikka sade keskeyttikin illanvieton, sain mahani täyteen. Kukaan ei halunnut maistaa paprikakeitostani. Omapahan oli harminsa. Jäipähän enemmän minulle. Aamulla komensin italialaisen asuintoverin maistamaan. Ruuan maukkaaksi toteaminen italialaislta, jonka kokkausrepertuaariin kuuluu ainoastaan pasta tomaattikastikkeessa, ei paljon vaa'assa paina. No olenkin itse itseni suurin ruokakriitikko. Olen vielä tällä hetkellä omassa suosiossani.

Ostin vihdoin sen kameran. Kovin hieno. Lataan kuvia jahka keksin kuinka se toimii. Latasin Skypeen rahaa lankapuhelimiin soittamista varten. Ei kovin kallista. Taidan soittaa mummoille. Huomenna tulee korjausmies kertomaan, kuinka pyykinpesukonetta käytetään ilman, että kone täytyy käynnistää uudestaan katkaisemalla sähköt koko asunnosta napsauttamalla pääkytkintä. Pesukoneista saatavat sähköiskut olivat vuokraemännän mukaan täysin normaaleja. Yläkerrassa asuvalla tyttärellä oli sama ongelma. Ja nyt vasta olen ymmärtänyt mikä ilo termostaateista ja paineentasaajista hanoissa on. Ne ovat kovin kivoja. Onneksi olen espanjassa. Muuten saattaisivat hermot mennä.

Botellon

Viikonloppu tuli. Kaikki puhuivat botellonista. Kukaan ei oikein tuntunut tietävän, mikä se on. Se oli kuulemma joku tosi iso juotava pullo, jota sai vain tietystä paikasta. Hyvältä kuulosti. Kai siinä jotain erikoista täytyi olla ihmisten siitä puhuessa. Päivän kuluessa selvisi Botellonin olevan satamassa oleva katu, joka on molemmin puolin katua täynnä toinen toistaan mahtavampia baareja. Nyt kuulosti jo todella hienolta. No kuten joka ilta, ihmiset kerääntyivät keskustassa olevalle Plaza de la Mercedille ja sen vieressä olevaan Picasso's Corner -hostelliin (nimi siitä, että Picasso kasvoi tuossa viidenkymmenen metrin päässä olevassa talossa). Hostellin työntekijöitä ei tunnu haittaavan vaikka hengailemmekin täällä aulassa vaikkemme enää asukaan hostellissa. Tai oikeastaan suurin osahan ei ole edes kyseisessä hostellissa asunut. Ilmapiiri ihmisiä vetää. Kaipa tuota aina välillä joku jotain hostellinkin baarista jotain ostaa vaikka 70 sentin pahvipurkissa oleva litraviini maistuukin useimmille paikallisen halpisoluen kanssa.

Paikan päällä selvisi La Botellonin olevan 300 metrin pätkä aidattua liikenteeltä suljettua asfalttikatua sataman edessä. Aluetta vartioivat poliisit. Tunnelma oli kuin mistä tahansa festareilta - ilman musiikkia. Selvisi botellonin olevan vain katu, johon vallanpitäjät ovat nuorison määränneet juomiaan juomaan entisen nuorten itsensä valitseman keskustan sijaan. Skandinaaviseen itsemääräämisoikeuteen tottuneena pussikaljoittelun suhteen minun oli vaikea sulatella illanviettoni rajoittamista aidoilla ja poliisivartioinnilla. Paikallisia asia ei tuntunut vaivaavan, joten taittelin kapinahenkeni ja asetin sen taskuuni. Tyydyin kitisemään asiasta saksalaisille, joiden epäilin skandinaavien lisäksi parhaiten ymmärtävän turhautumiseni vapauteni rajoittamisesta. Oluen voimalla kestin seisoskelun asfalttikentällä mutta rakkoni täytyttyä Heinekenini muuttui puolityhjäksi huomatessani paikallisten jonottavan paikalle tuotuihin vessoihin. Paikallisten, mukaan lukien miespuolisten henkilöiden. Rajansa kaikella. Kipusin aidan raosta viereiseen puistoon ja olin ylpeä suomalainen.

Meinasin ostaa tänään kameran ja kiivetä kahdesti paikalliselle kukkulalle ottamaan kuvan Malagasta sekä päivällä että yöllä. Molemmat hienoja näkymiä. Kaikki oli kuitenkin kiinni. Kaikki kiinni. Koko päivän. Kyse ei ollutkaan siestasta vaan kuulemma jostain uskonnollisesta pyhästä. Näytti ohjelmatiedoissa tosin olevan Espanjan jalkapallopeli. Tiesin espanjalaisten kyllä ottavan jalkapallon tosissaan mutta että pistää koko kaupunki kiinni...

Huomenna taidan opiskella espanjaa. Tänään ei ehdi. Neljässä tunnissa käyty kaikki espanjan aikamuodot läpi. Aika kova vauhti. Jos Suomessa oltaisiin, voisi vaikka luulla opiskelevansa. Huh, onneksi sentään Espanjassa. Vielä ei tarvitse tulla hakemaan kotiin. Lämmintäkin ja kaikkea. Kerron jos asia muuttuu.

Arki alkakoot

Pidän asunnosta. Sijainti hyvä ja kaikki palvelut lähellä. Täysin kalustettu ja varustettu. Neljä valoisaa makuuhuonetta, iso olohuone, jonka seinässä on seinän levyinen avattava ikkuna sekä tilava keittiö kivisillä työtasoilla ja isolla avattavalla ikkunalla, mikä mahdollistaa grillaamisen pöytään upotetulla sähkögrillillä. Ehdottomasti lempihuoneeni. Minulla ei ollut mielipidettä minkä makuuhuoneen haluan. Sain isoimman huoneen suurimmalla vuoteella (sellainen hieman parisänkyä kapeampi). Kai niissä muissa huoneissa jokin muihin vetosi.

Asunnossa on sekä pyykin- että astianpesukone. Sekä hella että pyykinpesukone ovat rikki kirjoitushetkellä. Puolet valoista asunnossa ei toimi eikä avaimia ole kuin kahdet neljälle ihmiselle. Kaikkeen on espanjalaisella mentaliteelilla luvattu korjaus. Tiedän jo, että riippumatta siitä, onko lupaaja espanjalainen vai vai juuri saapunut ulkomaalainen vaihto-oppilas, itseni mukaan lukien, lupaukset eivät merkitse täällä mitään. Mistään on mahdotonta sopia etukäteen, koska kaikki tietävät, että toimia voi oman mielensä mukaan eikä suunnitelmien muutoksista tarvitse edes muistaa kertoa kenellekään. Ellen itse toimisi täysin samoin saattaisi asia häiritä.

Espanjan tuntini ovat kolmesta seitsemään. Sijoituin tasokokeessa keskivertojen ryhmään. Olin ylpeä. Olen jo asioinut espanjaksi kahdessa kännykkäliikkeessä. Ensimmäiseksi olen käskenyt vastata hitaasti ja selkeästi. Saan huomenna kännykykän internetominaisuuksilla ja halvalla prepaid-datapaketilla. Hinta puolet Suomen hinnasta. Olen ylpeä suorituksestani espanjan kielen saralla. Ei ollut edes tuskaista. Nyt menossa urheilupaikkojen kartoitus sekä digikameran hankinta.

Nyt elämä tuntuu siltä kuin odotinkin sen tuntuvat. Miellyttävältä. Normaalilta espanjalaisittain maustettuna. Pehmeä alku koulumaailmaankin, kun on vain neljä tuntia espanjaa päivittäin ennen lääketieteen opintojen alkamista. Olisi se viikkokin riittänyt niiden Andalusian nähtävyyksien katseluun. Pidän tästä enemmän.

Hieno päivä

Tein eilen seuraavat asiat:

1. Vaihtari-infotapahtumassa oli kaksisataa erasmusoppilasta. Tapahtuma oli informatiivinen. Ymmärsin puolet espanjaksi puhutusta asiasta. Olin ylpeä. Tapahtuman jälkeen oli luvattu yllätys. En ollut uskoa silmiäni: tapaksia ja juomaa pöydät täynnä. Viidessä minuutissa tapakset olivat hävinneet kuin vilja heinäsirkkaparven jäljeltä mutta samapa tuo sillä olin juomassa yliopiston tarjoamaa olutta kello kaksitoista päivällä. Tarjolla oli viiniä, drinkkejä, olutta ja limonaadia. Koetin kaikkea. Hieno kokemus (vinkiksi Suomenkin yliopistoille).

2. Uin ensimmäistä kertaa Espanjassa. Uskomattoman mahtavaa. Vesi oli lämmintä ja korkean suolapitoisuuden ansiosta kelluin vain vedessä tunnin. Likaista se tosin oli ja veden mennessä suuhun tuntui kuin lusikalla olisi suolaa syönyt. Hieno kokemus.

3. Söin ensimmäisen Whopperini Burger Kingissä. Tunnen jo amerikkalaisuuden virtaavan suonissani. Whopper (rakastan sanoa "whopper", kuulostaa hienolta) oli yllättävän iso. Hieno kokemus.

4. Kävin ensimmäistä kertaa chupiteriassa, baarissa, missä myydään eurolla shottilaseihin tehtyjä shotteja sekä erilaisia juomasekoituksia. Hieno kokemus.

5. Kello neljä yöllä olimme jo luopuneet toivosta löytää enää mistään ruokaa tai juomaa. Siinä se vain oli: avoin ruokabaari. Varmaan ainoa koko kaupungissa. Omistajat olivat juuri sulkemassa - tai jotain. Kerrassaan miellyttäviä ihmisiä. Ymmärsin paljon vaikka puhetta tuli kuin saavista kaatamalla - tietysti saavista, jossa on sanoja. Tulimme niin hyvin juttuun saadessamme ilmaisia maistiaisia emännän tekemistä ruuista. Saimme kutsun itsellemme ja muille ystävillemme ilmaiselle paellalle lauantaina. Hieno kokemus. Kerrassaan espanjalainen.

6. Nukuin ensimmäisen yöni omassa asunnossani. Kerrassaan hieno kokemus.

El Asunto

Siinä se oli. En ole enää koditon espanjassa. Rahat maksettu ja sopimus kirjoitettu. Ranskalaisen tytön nimiin meni sopimus, koska meistä neljästä vain hän ja minä aiomme olla kymmenen kuukautta. Kieltäydyin ottamasta "vastuuta". Joka tapauksessa, kaikki kirjoitimme lopuksi nimemme paperiin. Samapa tuo kyllä mihin paperiin sitä nimensä pistää tai mitä lupaa tehdä. Jos Espanja on jouluun mennessä jo polttanut ihon karrelle ja katupöly kuivaa kurkkua, senkun jättää vuokran maksamatta, pakkaa rinkan, varaa lennon ja lähtee takaisin Suomeen. Minkäs sille kukaan täällä voi. Pitkä matka espanjalaisilla tulla hakemaan Suomesta. Vielä ei kuitenkaan polttele pakata rinkkaa muuta kuin uuteen asuntoon muuttoa varten. Tarkistetaan tilanne parin viikon päästä uudestaan ja arvioidaan tilanne uudelleen.

Totta tosiaan, huomenna voimme illalla muuttaa siivottuun asuntoon. Kymmeneksi kuukaudeksi varattu asunto. Nettiä asunnolla ei ole eikä italialaisella jätkälle ole edes konetta, joten hän ei sitä tarvitsekaan. Ilmeisesti saksalainen ja ranskalainen tyttö kuitenkin haluavat intterwebin. Jos hinta on oikea, kuituoptiikalla vedetty linja varmaan tulee jossakin vaiheessa. Jos ei, koneeseen kiinni 3G-kortti tai espanjalainen halpa 3G-kytkykauppapuhelin, jolla saa webin toimimaan koneessa. Siihen asti, yliopistolla ja nettikahviloissa webin käyttö.

Vieressä on marketin lisäksi sekä liha- että leipäkauppa. Vastapäisellä kuntosalilla kuukausi vähän vajaa 30 euroa. Näytti olevan tarjolla parina päivänä viikossa jotain, mikä oli nimetty "full contactiksi". Kuulostaa lupaavalta. Yliopistolla on lisäksi omat, jos ei nyt ilmaiset niin ainakin halvat, urheilukompleksit kuntosaleineen, juoksuratoineen ja uimahalleineen. Siinähän sitä onkin tekemistä aina siestan ajaksi, mikäli yliopistollakin sellaista joutuu viettämään. Vieläkään en pahalaiseen ole tottunut. Laittaa nyt keskellä päivää kauppa kiinni! Kaikkea sitä ihmiset keksivätkin.

Huomenna vaihtaritapaaminen. Illalla hostellin baarissa erasmusbileet. Ilmeisesti muutenkin kaupungissa paljon erasmusoppilaita baarien pitäessä erillisiä erasmusiltoja. Keskiviikkona alkaa vaihtareiden espanjankurssi.

Jahka tiedän, kerron tarkan osoitteen asuntoon. Voi testata espanjalaisen postijärjestelmän toimivuutta. Tuossa se joka tapauksessa on Google maps.

Pikapaivitys noususuhdanteesta

Nyt on juhlatuuli. Edes espanjalaiset eivat enaa voi mammia tata: huomenna rahat ja tiistaina muutto. Nelja makuuhuonetta, keittio ja olohuone. 220e nuppi. Keittio on iso ja siina on mahtava ulos sisapihalle aukeava suuri ikkuna. Keittiossa on jopa ikkunan alla jonkinlainen poytaan upotettu grilli(?). Vaikuttaa kerrassaan mahtavalta. Kavellen ydinkeskustaan 10 minuuttia. Ei silla, etteiko asunto olisi jo keskustassa. Vieressa kuntosali ja supermarketti. Elama loistaa. Ainakin nyt.

Kovin espanjalaista

Espanjassa kun ollaan, mihinkään en usko ennen kuin avaimen saan käteeni mutta uskon, että olen muuttamassa samaan asuntoon italialaisen pojan ja saksalaisen sekä ranskalaisen tytön kanssa. He ovat jo asunnon nähneet ja vannoivat sen olevan kerrassaan mahtava. Yritimme käydä katsomassa asuntoa uudemman kerran, jotta minäkin näkisin. Sovittu tapaaninen oli vähemmän sovittu pienen mummon ilmoittaessa, että hänen tyttärensä, asunnon vuokraaja, on rannalla koko päivän. Mummo puhui niin tulista espanjaa, että olin vuoren varma hänen olevan vihainen. Ei tainnut olla, kunhan espanjalainen.

Uusi tapaaminen sovittu illemmalle. Myös toinen, isompi ja kalliimpi asunto, jota kukaan ei ole nähnyt, on kiikarissa. Senkin näkemistä varten on sovittu tapaaminen, espanjalainen tapaaminen. Yksin jos olisin enkä olisi etukäteen asennoitunut espanjalaisten epäluotettavuuteen, olisin huolissani. Nyt kuitenkin näyttää siltä, että olen muiden vaihtareiden mukana asuntoasiassa. Olivat jopa bonganneet jonkun avuliaan malagalaisen nuoren, joka pelkkä vieraiden tapaaminen motivaationaan, on suostunut esittelemään tulevaisuudessa kaupunkia ja lukemaan toivon mukaan edes jostakin asunnosta kirjoitettavan vuokrasopimuksen - jos täällä nyt edes sellaisia harrastetaan.

No aika näyttää. Toivottavasti illalla olen viisaampi. Ainakin luulen olevani: tänään on muutaman saksalaisen matkailijan viimeinen ilta. Pojat pitävät oluesta.

Elämä näyttää jo paremmalta

Soitin toiseenkin paikkaan asunnosta. Annoin puhelimen hostellin työntekijälle, kun tuli aika ottaa vastaan tietoja osoitteesta. Asunto kutakuinkin samalla paikalla kuin ensimmäinenkin markettikompleksin lähellä keskustan ja yliopiston välillä mutta kuitenkin kävelymatkan päässä keskustasta. Kokokin oli sama kuin edellisessä ja myös makuuhuoneita oli neljä kolmelle ihmiselle. Vuokra sama, siivooja kuului hintaan, keittiö pienempi ja kehnompi sekä asunto yleisesti ottaen masentavan vanhan oloinen ja - mikä tärkeintä - hajuinen. Pidin ensimmäisen asunnon keittiöstä: vaikka olikin vanha, oli tilava ja kookas. Juuri sopiva kokkaamiseen. Ilmeisesti asunnossa asuva vuorkaisäntäkin piti kokkaamisesta, joten välineistön voisi olettaa olevan kunnossa.

Tuskin haluan tätä viimeisintä asuntoa. Joku 25 vuotias marokkolainen master-tutkintoa tekevä tyyppi oli. Ihan mukava. Piti englannin puhumisesta. Puhui parempaa englantia kuin minä espanjaa. Ehdotti joskos voitaisiin tavata joskus muuten vaan. Mikäpä siinä, sanoin.

Jätin viestin johonkin vastaajaan asunnosta kävellessäni ilmoituksen ohi. Huomenna tulee tyyppi slovakiasta. Kehotin tulemaan kymmeneltä läheiselle aukiolle. Sama kai se on hänenkin kanssaan etsiä asuntoa huomenna. Jos ei löydy, jätän tyypin yksin etsimään ja ilmoitan maanantaina ensimmäisen asunnon omistajalle haluavani huoneen. Ehkä siinä ylimääräisessä vierashuoneessa voisi yöpyä, ettei hostellissa tarvitse.

Tyytyväisenä päivän suoritukseeni ehdin juuri sopivasti Picasso-museoon ennen sulkemisaikaa. Kovin monipuolinen taiteilija, vaikka en vieläkään ymmärrä, miksi joku haluaisi kotiinsa kubismin töitä muuta kuin sitä varten, että ne ovat varta vasten kubismin keksijän tekemiä. Mutta muista töistä pidin. Erityisesti veistoksista. Ei kuollut herra köyhänä, nuorena eikä kurjana. Taisi olla hieno mies. Vähän kuin Kalifornian kuvernööri.

Juomapeli

Tulin eilen takaisin tänne Malagaan. Lähin kotia vastaava paikka Espanjassa. Mukavaa porukkaa hostellissa ja pelattiinkin eilen illalla juoma- tai seurapeliä täällä Picasso's Cornerin baarissa/aulassa. Kaikilla oli hauskaa. Menin espanjalaisittain ajoissa nukkumaan.

Täällä on ilmeisesti useampiakin vaihtareita. Tanskalaiset tytöt ovat tulossa samalle kielikurssille. Tyttö samasta dormista etsii asuntoa italialaisen ja saksalaisen kanssa. Eilen asuntotilanne näytti vielä hyvälle mutta tänään ei niinkään: viidestä paikasta yhden numero ei toiminut, toisen ei vastannut ja myöhemmin tulleesta tekstiviestistä edes espanjalainen hostellityöntekijä ei saanut selvää, kolmas vastasi ennen luurin lyömistä korvaan kaikilla kielillä esitettyihin kysymyksiin "Qué?", neljättä en edes muista mutta viidennessä asiallinen mies kommunikoi jopa englanniksi. Kävin asuntoa katsomassa: 220e kaikki mukaan luettuna. Lähellä keskustaa; vanhahko; neljä makuuhuonetta, joista yksi vierashuoneena; keittiö; ihan ok. Vapautuisi tosin vasta 15 päivä syyskuuta. Mies kehotti katselemaan muitakin asuntoja, jotta saa kuvan espanjalaisesta tasosta ja käski soittaa maanantaina haluaisinko asunnon.

Olen etsinyt vain keskustassa olevia asuntoja. Pitää ehkä siiryä kampusalueen lähellä oleviin asuntoihin. Kaikki ilmoitukset netistä katsottu jo. Tänään yöllä on tulossa Malagaan slovakialainen heebo, jolle olin pistänyt mailia haluaisiko hän etsiä asuntoa yhdessä. Ilmeisesti en kykene itse löytämään asuntoa, joten taidan hänen kanssaan sitten etsiä. Mutta mihinkään en luota. Kaikki täälä on kovin espanjalaista: Dormin tyttölle oli asunnon tarjoaja käskenyt soittaa viiden minuutin päästä uudestaan. Uudestaan soittaessa puhelimen toisessa päässä ei enää ymmärrettykään mitään kieltä eikä koskaan oltukaan kuullut soittajasta. Sitten uskon asuntoon kun avaimet saan käteen. Olin kovin yllättynyt, että tapaamani mies oli missä oli sovittu siihen aikaan kun oli sovittu. Toisaalta, eipä tainnut olla syntyjään espanjalainen.

Niin, olisihan siinä ainoassa tähän mennessä näkemässäni asunnossa se vierashuone, missä varmaan voisi asua siihen 15:een päivään asti. No jos kuitenkin vielä viikonlopun yli yrittäisi etsiä. En pidä asunnottomuuden tunteesta vieraassa maassa. Jos tuota vaikka nähtävyyksiä menisi katsomaan uudet kahdenkymmenen euron alennuskengät jalassa (halavat ja hyvät). Eilen kävin jo Picasson syntymätalossa.

Ehkä se elämä tästä paranee.