Kovin espanjalaista

Espanjassa kun ollaan, mihinkään en usko ennen kuin avaimen saan käteeni mutta uskon, että olen muuttamassa samaan asuntoon italialaisen pojan ja saksalaisen sekä ranskalaisen tytön kanssa. He ovat jo asunnon nähneet ja vannoivat sen olevan kerrassaan mahtava. Yritimme käydä katsomassa asuntoa uudemman kerran, jotta minäkin näkisin. Sovittu tapaaninen oli vähemmän sovittu pienen mummon ilmoittaessa, että hänen tyttärensä, asunnon vuokraaja, on rannalla koko päivän. Mummo puhui niin tulista espanjaa, että olin vuoren varma hänen olevan vihainen. Ei tainnut olla, kunhan espanjalainen.

Uusi tapaaminen sovittu illemmalle. Myös toinen, isompi ja kalliimpi asunto, jota kukaan ei ole nähnyt, on kiikarissa. Senkin näkemistä varten on sovittu tapaaminen, espanjalainen tapaaminen. Yksin jos olisin enkä olisi etukäteen asennoitunut espanjalaisten epäluotettavuuteen, olisin huolissani. Nyt kuitenkin näyttää siltä, että olen muiden vaihtareiden mukana asuntoasiassa. Olivat jopa bonganneet jonkun avuliaan malagalaisen nuoren, joka pelkkä vieraiden tapaaminen motivaationaan, on suostunut esittelemään tulevaisuudessa kaupunkia ja lukemaan toivon mukaan edes jostakin asunnosta kirjoitettavan vuokrasopimuksen - jos täällä nyt edes sellaisia harrastetaan.

No aika näyttää. Toivottavasti illalla olen viisaampi. Ainakin luulen olevani: tänään on muutaman saksalaisen matkailijan viimeinen ilta. Pojat pitävät oluesta.