Botellon

Viikonloppu tuli. Kaikki puhuivat botellonista. Kukaan ei oikein tuntunut tietävän, mikä se on. Se oli kuulemma joku tosi iso juotava pullo, jota sai vain tietystä paikasta. Hyvältä kuulosti. Kai siinä jotain erikoista täytyi olla ihmisten siitä puhuessa. Päivän kuluessa selvisi Botellonin olevan satamassa oleva katu, joka on molemmin puolin katua täynnä toinen toistaan mahtavampia baareja. Nyt kuulosti jo todella hienolta. No kuten joka ilta, ihmiset kerääntyivät keskustassa olevalle Plaza de la Mercedille ja sen vieressä olevaan Picasso's Corner -hostelliin (nimi siitä, että Picasso kasvoi tuossa viidenkymmenen metrin päässä olevassa talossa). Hostellin työntekijöitä ei tunnu haittaavan vaikka hengailemmekin täällä aulassa vaikkemme enää asukaan hostellissa. Tai oikeastaan suurin osahan ei ole edes kyseisessä hostellissa asunut. Ilmapiiri ihmisiä vetää. Kaipa tuota aina välillä joku jotain hostellinkin baarista jotain ostaa vaikka 70 sentin pahvipurkissa oleva litraviini maistuukin useimmille paikallisen halpisoluen kanssa.

Paikan päällä selvisi La Botellonin olevan 300 metrin pätkä aidattua liikenteeltä suljettua asfalttikatua sataman edessä. Aluetta vartioivat poliisit. Tunnelma oli kuin mistä tahansa festareilta - ilman musiikkia. Selvisi botellonin olevan vain katu, johon vallanpitäjät ovat nuorison määränneet juomiaan juomaan entisen nuorten itsensä valitseman keskustan sijaan. Skandinaaviseen itsemääräämisoikeuteen tottuneena pussikaljoittelun suhteen minun oli vaikea sulatella illanviettoni rajoittamista aidoilla ja poliisivartioinnilla. Paikallisia asia ei tuntunut vaivaavan, joten taittelin kapinahenkeni ja asetin sen taskuuni. Tyydyin kitisemään asiasta saksalaisille, joiden epäilin skandinaavien lisäksi parhaiten ymmärtävän turhautumiseni vapauteni rajoittamisesta. Oluen voimalla kestin seisoskelun asfalttikentällä mutta rakkoni täytyttyä Heinekenini muuttui puolityhjäksi huomatessani paikallisten jonottavan paikalle tuotuihin vessoihin. Paikallisten, mukaan lukien miespuolisten henkilöiden. Rajansa kaikella. Kipusin aidan raosta viereiseen puistoon ja olin ylpeä suomalainen.

Meinasin ostaa tänään kameran ja kiivetä kahdesti paikalliselle kukkulalle ottamaan kuvan Malagasta sekä päivällä että yöllä. Molemmat hienoja näkymiä. Kaikki oli kuitenkin kiinni. Kaikki kiinni. Koko päivän. Kyse ei ollutkaan siestasta vaan kuulemma jostain uskonnollisesta pyhästä. Näytti ohjelmatiedoissa tosin olevan Espanjan jalkapallopeli. Tiesin espanjalaisten kyllä ottavan jalkapallon tosissaan mutta että pistää koko kaupunki kiinni...

Huomenna taidan opiskella espanjaa. Tänään ei ehdi. Neljässä tunnissa käyty kaikki espanjan aikamuodot läpi. Aika kova vauhti. Jos Suomessa oltaisiin, voisi vaikka luulla opiskelevansa. Huh, onneksi sentään Espanjassa. Vielä ei tarvitse tulla hakemaan kotiin. Lämmintäkin ja kaikkea. Kerron jos asia muuttuu.