Yliopistolla

Kävin yliopistolla. 45 minuuttia menee bussilla ja parilla vaihdolla ajaa asunnolta yliopistolle. Bioetiikkani ei ollut yhtään siellä, missä oletin sen olevan. Olin melko hukassa. Tapasin pari muuta lääketieteen vaihto-oppilasta, jotka sanoivat ettei ensimmäisen tunnin missaaminen ole pahasta, koska avausluennot ovat vain kurssien esittelyjä. Itse eivät olleet jaksaneet istua omillana. Yritin käydä koputtamassa vaihtokoordinaattorini ovelle. Ei luonnollisestikaan ollut paikalla ilman sovittua tapaamista. Lähdin takaisin keskustaan huomattuani olevani turhaan opistolla pyörimässä. Edes nettiinhän ei sieltä pääse ilman opiskelijakorttia. Sitä ei vielä vähään aikaan ole ilmaantumassa. Ostin siitä huolimatta kuukausikortin busseihin. 31 euroa ilman opiskelijakorttia. Halapaa tämä joukkoliikenne suurissa kaupungeissa. Kyllä nyt kelpaa kauppaankin bussilla ajaa. Lähetin mailia tapaamisen toivossa koordinaattorille ja kerroin mille kursseille aion osallistua. Missään ryhmissä tai listoillahan me vaihtarit emme ole, koska emme ole edes vielä yliopistoon voineet ilmottautua. Menen ehkä iltapäivällä katsomaan takaisin joskos lasten ravitsemuksesta kertova kurssi olisi siellä, missä oletan. Opiskeluasiat ovat vielä tällä hetkellä täysin hämärän peitossa. No yhtä hukassa ne muutkin vaihto-oppilaat ovat. Miksi Suomessa kaikki on järjestetty niin hyvin (paitsi vaihto-oppilaiden tervetuliaisateria)? Joka tapauksessa, bussikortinkin kun omistan, aion huomenna kahdeksaksi mennä katsomaan nenä-, kurkku- ja korvatautien kurssin avausluentoa. Jos vaikka löydän oikean paikan. Ompahan ainakin jotakin muutakin tekemistä aamusella kuin nukkumista.

Espanjaan lähtiessä omistin neljä valkoista paitaa. Nyt kuukausi myöhemmin määrä on kutistunut kahteen. Nekin kaksi on ostettu Espanjasta. Syytän geneettistä perimääni, mikä on tehnyt mahdottomaksi aivojen, käsien ja suun yhteistoiminnan ruokailutapahtumassa. Erityisesti suklaalla on taipumus hakeutua ohi tarkoitetun kohteensa. Myöskään sukkien katoamisvauhti ei näytä olevan liittyneenä oleskelumaahan. Nobelia tavoittelee hän, joka kehittää laitteen millä on mahdollista paikantaa kadonneet sukat. Itse olen jo pitkään arvellut sukkien katoamisen syyn olevan gravitaatiopoikkeamien aiheuttama aika-avaruuden hetkellinen repeämä. Lisätiedustelut ohjaan asiaan paremmin perehtyneelle Stephen Hawkinille (Hawkin on siis perehtynyt aika-avaruuteen - ei sukkiin).

Onneksi on vielä tämä viikko espanjan kurssia. Edes jotakin opiskelun tapaista iltapäivällä, jos en yliopistolla mitään aikaan saa. Nyt vain odotellaan koordinaattorin vastaamista. Oli aiemmin vastannut mailissa englanniksi. Melko yllättävää. Pahoitteli, että oli ollut pitkällä matkalla eikä aiemmin olut kyennyt auttamaan. Sain selvyyden espanjan opettajaltakin espanjalaisten yleiseen töykeyteen. Kyse ei ollutkaan espanjalaisten töykeydestä kiitosen ja anteeksipyyntöjen puuttuessa vaan ulkomaalaisten tottumisesta ylenpalttiseen kohteliaisuuteen. Otin opikseni. Säästän kiitokseni tositilanteeseen.