En jaksanut herätä tarpeeksi aikaisin ehtiäkseni ilman varaamatonta lippua Alhambraan. Kävelin kuitenkin myöhemmin paikan päälle ja pohdittuani pitkään ja hartaasti esitin kysymykseni lippuluukulla espanjaksi ja tiedustelin, mihin aikaan seuraavana päivänä pitää tulla, jotta saa lipun vaikkei ole varannut. Ymmärsin vastauksenkin, kun se ei kolmea sanaa pidempi ollut: a las siete - seitsemältä.

No huomenna pitäisi herätä vähän jälkeen kuusi, jotta ehtii. Lippujakaan ei enää voi paikallisista pankeista varata kuten Lonely Planet kehottaa. Ei vain jaksaisi Alhambraa kierrellä rinkka selässä, koska ainoa paikka jättää rinkka olisi bussiasemalle kaupungin ulkopuolelle. Ajattelin kysyä alakerran respan äijältä, voisinko yhden ylimääräisen yön vielä viipyä. Jos en, sitten lähden huomenna Alhambran jälkeen Cordobaan. Miellyttävämpi vain olisi, jos vasta sitä seuraavana päivänä. Nyt pitäisi lähtä etsimään prepaid-liitymää, ennen kuin katedraali aukeaa siestaltaan.

Puhelinkoppikortin ostin ja soitin kolme puhelua Cordoban hostelleihin. Vain yksi vastasi ja hekään eivät englantia sanaakaan puhuneet. Pitkään yritin selittää milloin tulen ja kuka olen, kunnes älysin kysyä mitä maksaa. 30 euroa oli liikaa. Mutta puhuinpa espanjaa. Se kyllä sujuu kasvotusten, mikäli ei joudu yllätetyksi.

Söin eilen ensimmäisen tapakseni ja join sangriaa. Oli hyvää. Lähetin kortit mummoille. Nyt hakemaan liittymää ja jos saa, niin lisää hostelliaikaa. Ei enempää raportoitavaa. Loppu.