Tapas

Saavuin eilen iltasella Sevillaan. Bussissa näytettiin Veritimantti espanjaksi dubattuna. Olin jo nähnyt leffan. Vähän syö salakuljettajapäähenkilön uskottavuutta, jos sitä esittää siloposki DiCaprio, ja joka aina välillä unohtaa australian aksenttinsa. Tiedä sitten miten espanjalainen ääni osastaan selvisi. Nukuin koko matkan.

Ehdin hostelliin kirjautumisen jälkeen juuri käydä suihkussa ennen kuin tapaskierros alkoi. Kävimme kahdessa tapasbaarissa ja flamencoesityksessä. Tapakset olivat erinomaisia. Söin härkää käärittynä pekoniin ja kananrintaa sinappikastikkeessa. Annokset olivat yllättävän täyttäviä.

Kahdeltatoista päätimme kierroksemme ilmaiseen flamencoesitykseen. Pieni baari tupaten täynnä ihmisiä. Kuumaa oli mutta niin oli esityskin. Tuli kovin espanjafiilis. Esityksen loputtua ja ihmisten jo lähtiessä eräs seurueestamme, newyorkilainen jazzpianisti, päätti pitkän odottelun jälkeen syrjäyttää pianon ääressä heikohkosti soittaneen paikallisen pianistin. Vanha herra ei meinannut millään uskoa, että joku nuorempi osasi soittaa. Kutsuivat newyorkilaista kotipuolessa musiikkiakatemiassa kuulemma ihmepojaksi, koska hänellä oli nakkisormet. Nakit tai ei, melkosta tiluttelua sieltä tuli. Vähän aikaa suostui soittamaan espanjalaisen kanssa yhdessä, kunnes manöövereillään ajoi vanhan herran katsojan paikalle. Sen verran yleisökin kertyi, että vähintäänkin saman verran olisi jätkälle pitänyt maksaa kuin flamencoseurueelle.

Nyt ilmaiselle aamiaiselle jahka dormin tytöt suvaitsevat tulla ulos vessasta.