Verta ja suolenpätkiä - tai sitten ei

Pam! Autoilijan töötti kävi jarrujalkaa nopeammin ja skootteristi lensi äänimerkin siivittämänä teräsmiesasennossa tielle. Onneksi ymmärsi naamallansa jarruttaa alastuloa, jottei pahemmin käynyt. Telemark-alastuloa ei näkynyt mutta lisäpisteitä ymmärryksestä etukäteen suojata pää kypärällä, jotta sillä olisi turvallisempi vaimentaa alastuloa. Vähän aikaa päätti tiellä mahallansa pahaa happea puhallella ulos ennen kuin sivustakatsojien kielloista huolimatta onnettomuudesta järkyttyneenä nousi ylös toista jalkaansa varoen ja vakuutellen olevansa kunnossa sekä hyvin elossa.

Eiköhän järkytys ja yksi rikkoontunut skootteri ensi kerralla riitä muistutukseksi siitä, että kun siihen risteykseen ajetaan näkemättä oikealta tulevia käytetään sitä äänimerkkiä ilmoittamaan tulosta risteykseen, jotta muut osaavat väistää. Mahtoi olla joku landepaukku kaupunkikierroksella, kun ei edes liikennekäyttäytymisen kirjoittamattomia perussääntöjä tiennyt. No oppia ikä kaikki. Tässä tapauksessa jäi vielä elämääkin millä sitä ikää kerryttää.

Turvallisuuden ja etenkin työturvallisuuden ollessa lehdissä puheenaiheena, itse lähtisin antamaan viikon innovaatiopalkinnon parhaasta työajan ja -tehon parantamisesta rakennusmiehille, jotka käyttivät tikkaita rakennustelineen päältä yltääkseen korkeammalle. Liekkö tuo ihan ohjekirjasta poimittu vinkki?

Vähemmän yllättäviä omituisuuksia ovat telineiltä ja korjattavista seinistä tippuvat rakennusroskat ja työkalut. Tosin kyllä se hieman yllättää, kun kirjastossa sisällä kattoa korjaavilta työmiehiltä tipahtaa ruuvimeisseli viereen. Ei enää riittänyt ihmetystä edes korjausmiehelle, joka pahvin päällä keskellä kuntosalia kiireisempään aikaan illasta hitsasi penkkipunnerruspenkkiä kuntoon penkin oltua poissa toiminnasta vasta puolitoista kuukautta. Ymmärsi ammattimies sentään pyytää kuntosalinpitäjältä vettä pahvin syttyessä palamaan. Siinä se sitten juomapullosta ruiskutteli hitsaussaumaan vettä ihmisten ympärillä kouluttaessa rautaa.