Kamera pahalainen olisi pitänyt matkassa olla, kun juuri löytämääni lähi-Lidliin kävelin. Rinkkamatkailija rahaa kadulla keräsi. Ei mitään erikoista. Yleensä he vain myyvät omatekemiänsä koruja. Hän ei edes siihen vaivautunut. Luuli keksineensä kultasuonen: värikkään pullon suulle oli laittanut kolme päistään yhteen kiinnitettyä haarukkaa vaakatasossa pyörimään. En ilmeisesti ollut ainoa, joka ei ollut keksinnön loisteliaisuudesta vakuuttunut. Kaksi kymmenen sentin kolikkoa kupissa jäivät toiseksi sen suurkaupunkeja kiertävän sanomalehdillä päällystetyn miehen päiväansioille, joka kertoi jo viimeiset kolme vuotta eläneensä huoletonta elämää maailmaa kiertäen rahoittaensa elämänsä seisomalla sanomalehdestä valmistetun näköisenä liikkumatta maailman kaupunkien pääkaduilla odottaen eteensä tipahtavia kolikoita. Sellaisia lukuja päiväansioiksensa kertoi, että siinä Suomen työttömät, opiskelijoista puhumattakaan, jäivät toiseksi.
17 astetta positiivisia lämpöasteita. En kyennyt hahmottamaan alueen kukkulaisuutta kaikelta asfalttisuudelta, vaikka sitä se portaiden ja ylämäkien perusteella oli, Lidliin kävellessäni. Lämpö, keltainen pienpainenatriumlamppujen valo ja kukkivien puiden tuoksu pimeydessä yhdistettynä kaupungin keskustasta etääntyvään kulkusuuntaan muodostivat täydellisen olotilan. Tunnetta ei vaihtanut edes korviin taskusta johtuva Rage Against The Machinen musiikki, jolla hain vastapainoa koko päivän jatkuneeseen loopilla (suomen kielisen vastineen etsin periaatteesta jahka aikaa enemmän omistan) Chopinin Nocturnesien soimiseen. Yölliset näkymät kukkuloilta olivat sanoin kuvailemattomat (paitsi, että kyllä olisi ketuttanut asua siellä, sen verta kaukana keskusta näytti olevan). Kamera pahalainen. Miksei mukana ollut.
Olin saksalaista ruisleipää ostamaan lähtenyt. Toin mukana pakin olutta. Pakko oli. Ikinä ennen en ole avannut olutpulloa, jossa on vääntökorkki (twistoff-korkki tunnettakoon tästä edespäin tällä sanalla kunnioituksesta kotimaan kieltä kohtaan). Siellä pakkasessa ovat odottamassa. Aion imeä kaiken tunteen siitä hetkestä, kun korkin auki käännän (olisiko sittenkin pitänyt valita kääntökorkki). Juhlat muutamien minuuttien kuluttua alkavat ranskalaisten luona. Eteläeurooppalaiset ovat lyöneet vetoa keskenään siitä, kuka juo eniten. Tämän täytyy olla mielenkiintoista seurattavaa.
Täytyy muistaa pitää liiallinen juhlinta poissa viikoilta. Sen lisäksi, että se häiritsisi urheilua myös mikrobiologian verkkokurssi alkoi. Jo ehdin ensimmäisten joukossa esittelemään itseni ja uhoamaan lääketieteellisen opetuksen tietoteknisen tason olevan jostain, mihin edes eteläeurooppalainen aurinko ei paista ja lupasin pistää kaiken tarmoni pilottijakson aikana tämän asian korjaamiseksi antamalla rakentavia kehitysehdotuksia. Tuutorit olivat samaa mieltä ja toivoivat mielissään olevansa tuiskun ja pakkasen keskeltä paikallani lämpimällä aurinkorannalla.
Pahoittelen kaikesta paasauksesta ja tarkkuuden tavoittelusta huolimatta jääneitä kirjoitusvirheitä. Korjausehdotuksen kommentteihin. Juhla-aikataulu tänään kiireinen.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti