Ei se rahallinen menetys mutta henkinen tuska, kun ei edes ketään muuta kuin itseään voinut syyttää eikä asialle mitään ollut tehtävissä toisin kuin sillä Lääkärilehdessä olleella lääkärillä, jota kyrsi vakuutusyhtiöiden potilaspapereiden alituinen ja tarpeeton vaatiminen vakuutuspäätösten tekemiseksi niin paljon, että hän vaihtoi asiakirjojensa kieleksi arabian lain jättäessä määrittelemättä kirjaamiskielen. Oma ratkaisuni oli välittömästi kämpille palattuani itsensä rankaiseminen 50 minuutin ylämäkijuoksun suorittamisella. Viiden ensimmäisen minuutin jälkeen vitutus suuntautui lennolta myöhästymisestä siihen kurjaan tieinsinööriin, joka oli päättänyt tien rakentaa juuri ylämäkeen suuntautuvaksi. Harvoin harjoitustilanteessa tapahtuu, mutta sen verta tuskaista oli, että kävellä täytyi tietyn pisteen jälkeen. Potutustason lasku oli valitettavasti vain väliaikainen. Näin parin päivän jälkeen alkaa jo kyrsiminen olla epämiellyttävän muiston tasolle. Eipähän ainakaan toista kertaa tule myöhästyttyä.
Filmifestivaali menossa. Aikataululukutaito ilmeisesti heikoissa kantimissa elokuvan näytöksen ollessa jossain ihan muualla kuin olin olettanut. Onneksi on vielä haluamani elokuva pari päivää tarjolla.
Muutenkin tuntuu olevan suuren maailman meininkiä näillä festivaaleilla. Poliiseja kuin pipoa edustusautojen tuodessa, ilmeisesti, kuuluisuuksia punaisen maton päähän. Niitä kahtasataa teini-ikäistä tyttöä eivät kuitenkaan mitkään tusinajulkimot kiinnostaneet vaan ainoastaan se aito ja alkuperäinen valkoiseen smokkiin pukeutunut tyyppi, jonka nimestä tai ammatista minulla ei ole mitään tietoa vaikka toista niistä kysyinkin. Kova oli aina kiljunta, jonkun ollessa varma nähneensä vilaukselta oletetun idolinsa.
Aivan kuten lukemassani Tom Clancyn nimellä myydyssä haamukirjoittajilla kirjoitetussa kahdella eurolla ostetussa kioskipokkarissa, huomenna kaikki on paremmin.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti