Mikäpä tässä Espanjassa eläessä. Ei täällä mitään ihmeellistä tapahdu. Litran malibuja ja semmoista. Eilen käveltiin baarin ohi, jonka ovessa luki litran oluen maksavan kaksi euroa. Megalitra olisi maksanut jo viisi euroa. Megabueno. Täytyy joku ilta käydä tarkastamassa paikka. Söin eilen päivälliseksi suklaapatukoita. Täällä ei mitään epäterveellistä myydä yksittäin, ainoastaan monipakkauksissa. Tosin ei se epäterveellistä ollut. Televisiossa sanottiin kyseisessä suklaapatukassa olevan päivittäinen annos elintärkeitä vitamiineja. Olipa onni, että söin. Minun elämäni on tärkeä.
Olen jo oppinut olemaan menemättä kauppaan nälissään. Ostokset ovat rationaalisempia. Hirvitti kyllä kävellä kassalle. Kuitti näytti neljääkymmentä euroa. Ostin kunnon veitsen talouteen ja lakanat sänkyyn. Veitsellä tuli possusta täydellisiä kuutioita ilman hampaiden kiristelyä ja lakanat lisäsivät huomattavasti huoneen viihtyisyyttä täyttäessäni ne kaapista löytämälläni avatulla makuupussilla. Aito paksu peitto. Pelkkä lakana peittona alkoikin olla kylmä.
Juoksua, spinningiä, punttien nostelua ja espanjan opettelua. Eipä kummempaa. Tuntuu suurin osa ajasta menevät logistiseen itsensä liikuttamiseen lähtöpisteestä määränpäähän. Pyörä lieneisi nopein kulkuneuvo kaupungissa – ja ehdottomasti hengenvaarallisin. Mitäpä täällä, Espanjassa. Vielä ei palele.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti