Tarifaan viikonloppuna

Cordobasta on lokakuussa mahdotonta saada hostellia varaamatta paikkaansa vähintään paria viikkoa etukäteen. Viiteen hostelliin vaivauduin soittamaan ennen kuin luovutin. Olinkin täysin hämmästyksissäni ja iloissani jo kaivamassa pankkikorttiani esiin maksaakseni varausmaksun netin kautta löytyneestä hostellista. Onneksi hämmästykseni ei ollut liian ylitsevuotavainen ja huomasin ajoissa hostellini sijaitsevan Cordobassa, Argentiinassa. Olisihan se ollut vähän kiusallinen tilanne. Päädyin nyt sitten varaamaan lauantaiyöksi Tarifasta paikan rinkkamatkailijoiden hostellista. Yhdeksi yöksi ja lauantaiksi sen takia, että kämppikseni ystävättärensä kanssa on perjantaina aamulla lähdössä vuokra-autolla yhdeksi yöksi Tarifaan teltan kanssa. Seuraavana päivänä he jatkavat Cadiziin mutta, koska itse olen siellä jo ollut, ajattelin jäädä Tarifaan. Matkaoppaan mukaan Tarifassa olisi sen kauan haaveilemani kite-surfingin lisäksi valasbongausta ja hyviä ravintoloita. Järkyttävät 150 euroa matkaopas sanoo välttämättömän kite-surfingopastuksen maksavan. En vielä tiedä olenko henkisesti tarpeeksi vahva siihen. Vähemmästäkin on elämä ollut raunioina kuin toinen jalka amputoitu olisi.

Koulussa oli jopa espanjalaisella mittapuulla harvinaisen tuottamaton päivä. Aamun tunnin jälkeen en jaksanut vaivautua seuraavalle neljän tunnin päästä alkaneelle tunnille. Yritykseni mennä uimaan epäonnistui kohtuuttoman kalliin pääsytiketin takia. Keskitin voimavarani ruuanlaittoon. Lisäsin reseptiin sieniä. Jotain muita kuin herkkusieniä. Sanakirjani, tahi mikään muukaan asunnon muun kielisistä sanakirjoista, ei tunnistanut tätä espanjan kielistä sanaa. Valitettavasti muistissani on aukko juuri siinä kohtaa, missä tämä sana majaili enkä näin kykene sanaa netistä etsimään. Ilmeisesti samaan paikkaan oli asettunut toinen espanjan kielinen sana, jonka avulla verkkosanakirja osasi kertoa muutama päivä sitten syömäni kumin makuisen tapaksen olleen seepiaa. Seepia asettukoon säilöön aivoihini samaan paikkaan kummeliturskan kanssa.

Onneksi en itse aio vuokra-autoa ajaa. Autokouluautoja kyllä näyttää liikenteessä pyörivän ja ulkoapäin autokoulujen tilat näyttävät varsin laillisilta. Oma vahva epäilykseni kuitenkin on, että kuten 2,90 erurolla pitsaa myyvät pitseriat Oulussa, myös nämä yritykset saavat rahansa jostain muusta kuin laadukkaasta työstä. Espanjalaisissa autoissa näyttäisi olevan vilkut kuten muuallakin maailmassa mutta täällä niitä käytetään ainoastaan hätävilkkuina keskelle tietä, bussikaistalle tai jonnekin muualle muun liikenteen kannalta äärimmäisen epäedulliseen paikkaan pysäköitäessä. Sitä ainoaa näkemääni oikein vilkkuja käyttänyttä autoa lukuunottamatta, suuntavilkkuja ei käytetä ollenkaan tai mikäli käytetään, niillä vilkutetaan väärään suuntaan tai ne ovat vain jääneet päälle vilkkumaan itsekseen edellisen epätoivoisen väärinvilkutusyrityksen jälkeen. En viitsi edes aloittaa espanjalaisten tavasta kommunikoida autoistansa toisellensa käyttämällä autojensa äänimerkkiä. Tämä on varsin viihdyttävää kuunneltavaa erityisesti aamuisin, mikäli on erehtynyt jättämään ikkunan auki ilmanvaihdon takia ja aikomuksena on nukkua pitkään. Tulevan pyhän merkeissä, Jeesus espanjalaisia auttakoot. Autokouluopettajat ja poliisi eivät siihen selvästikään pysty.