Entrecôte

Väsyin eilen jo viiden aikaan. Johtui varmaan illan aloittamisesta porukalla mojitokokoontumisella. Mojitot ovat hyviä. Klubin edessä seisoskeli suomalainen. Aloitti juuri työt täällä. Ottaa kuvia asunnoista asunnonvälitysfirmalle, jolla on jotain tekemistä Suomen kanssa. Tyyppi oli ollut raksahommissa Sydneyssä. Rakensi koulua miehen alaisuudessa, joka paljastui samaksi tanskalaiseksi, joka oli isänsä kanssa suunnitellut Sydneyn oopperatalon 70-luvulla. Pieni maailma. Melkein kuin olisin sukua julkkikselle.

Seisoskelin eilen aamulla yksin tiedekunnan edessä. Edellisenä iltana oli ollut lääketieteen pyhimyksen päivä. Olin jättänyt illan karkelot väliin halutessani edes yhtenä päivänä tällä viikkolla harrastaa kunnon koulua. Kukaan ei ollut kertonut myös opettajien pitävän lomaa, jos oppilaat ovat olleet juhlimassa. Opiskelin espanjaa kirjastossa viitisen tuntia. Irreaalisia ehtolauseita ja sellaista (kuulostanpa viisaalta käyttäessäni hienoja sanoja). Espanjalaiset taitavat ottaa nämä pyhimysjutut tosissaan. Bussin pysähtyessä liikennevaloissa pienen kappelin eteen puolet bussista teki puolihuomaamattomasti kolme ristin merkkiä. Laskin. Parin viikon päästä on huhun mukaan torstaina jokin uskonnollinen lomapäivä. Miksipä sitä espanjalainen seuraavana päivänä töihin vaivautuisi, onhan se melkein jo viikonloppu. Pitävätkin näissä tapauksissa perjantain puentena, siltana, joka on kuin ylimääräinen lomapäivä.

Ajattelin flambeerata entrecôtea. Raportoin tapahtuman kulusta, mikäli talo ei ole palanut. Se olisi harmillista. Täytyisi juosta jokaiselle ovelle koputtamassa tulen olevan irti. Paikalliset tuskin pitäisivät pelkkää savua ja palohälyttimien, mikäli niitä nyt edes yhdessäkään asunnossa on, hälytystä ulkoa kuuluvaa auton varashälytintä kummempana signaalina hädästä. Miten lie palokuntakaan syrjäkaduille pääsee: laskin eilen illalla kolme autoa peräkkäin keskellä katua pysäköimiseen oikeuttavat hätävilkut päällä.