Luulin tulleeni värisokeaksi. Se olikin vain sää. Harmaata. Masentavin väri ikinä. Haalean musta. Harmaata, sateista ja tarpeeksi tuulista rikkomaan sateenvarjon. Tässä harmaudessa ei ollut väliä kumman kahdesta huonosta valinasta teki. Itse valitsin sateenvarjon säästämisen. Kaupan ovella tuli takautumia vastapaistetun sämpylän tuoksuun törmätessäni. Sillä hetkellä olisin pikkuvarpaani saunasta antanut. Siitä oikeasta saunasta. En tästä paikallisesta patenttirikkomuksen arvoisesta kopiosta. Ja vielä pitäisi sitä fiestaa tehdä. Ei ole helppoa. Kotona voisi edes opiskelun varjolla sisälle sateen suojaan jäädä. Nyt on joku meteorologi laittanut sadepilvet vahingossa väärän maan ylle.
Skimboardini on Barcelonassa. Millä sen sieltä tänne halvalla saa? Ei tuo paikallinen posti osaa kirjettä kookkaampaa kuljettaa. Jää sitten ostamatta jos ei parilla kympillä lauta tänne siirry.
Asunnossa asuu nyt ekuarodilainen tyttö ja kreikkalainen poika. Vielä puhelin pirisee tyhjien huoneiden toivossa. Siinä määrin olen jo ärsyyntynyt, että aloin vastata puheluihin suomeksi. Taattua hetkellistä viihdykettä. Tarpeeksi painokkaasti itseäni Kekkoseksi tituleeratessani pienen tauon jälkeen sanaakaan sanomatta puhelimen toisessa päässä painetaan puhelu katki.
Saunafiilis yltyi sateessa juostessani. Sade puhdistaa. Sitä nämä kadut tarvitsevat. Ja puita. Ja tietysti niitä saunoja.
Oli minulla jotain oikeatakin kerrottavaa. Menin vain kirjoittamaan kortin kuppilassa sadetta väistäessäni. Tilasin vahingossa lasin olutta. Paha suomalainen aivopesevä olutkulttuuri. Kaduin heti huomatessani oikeasti halunneeni kaakaota. Sitä tummaa liisterimäistä hyvän näköistä kaakaota. Sitä, mitä vielä en ole maistanut. Oluen ääressä kirjoitin sen kortin. Ei pitäisi tuhlata hyvää blogimateriaalia reaalimaailmaan.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti