Haluan mettään. Täältä puuttuu luonto. Edes kunnon puistoja ei löydy. Ei paljoa auta pienet kulottuneet ruohikkoalueet betoniviidakon keskellä. Jotenkin se immersio metsässä olemisesta ei vain ole yhtä vaikuttava betonisella kulkuväylällä kävellessä tietäen puurivistön takana olevan vilkkaasti liikennöity autotie. Lähimmäksi oikeaa puistoa pääsin korvessa yliopiston lähellä puistossa, jossa oli oikeaa ruohoa. Ja vieläpä vastoin yleistä käytäntöä, missään ei kielletty kävelemästä ruohikolla, jottei se menisi rikki. Betoniväylätkin oli korvattu sorateillä. Eikä autotie ollut vilkkaasti liikennöity. Ympäröivien talojen rakentaminen oli vielä kesken. Puoli tuntia jaksoin viheriöllä maata tyytyväisenä villielämästä ennen kuin tuuli kylmän sai tuntemaan.
Lehdessä taas joku herra kehui Suomalaista koulutusjärjestelmää. Ranskalainen professori. Oli saanut jonkun Fields Medal -palkinnon voitettuaan isojen poikien matematiikkakilpailun – tai jotain. Tasapainottaakseni tilannetta liian positiivisen medianäkyvyyden takia olen esitellyt viikonlopun kotimaisia uutisia ulkomaalaisille. Kaikkien niiden puukotus-, tappelu-, rattijuopumus- ja ryöstöuutisten jälkeen olen näyttänyt parit huippu-urheilua vastaavat Leijonapullo 15 sekunnissa –videot. Kyllä on syntynyt uusia turisteja Suomeen kaljakassikaupalla.
Toista se on täällä. Eivät edes nuo seinäkirjoitukset ole mistään kotoisin. Kertaakaan en ole nähnyt seinässä töherrystä kyseenalaistamassa naapurin Pablon seksuaalista suuntautumista tai syyttämässä Juanitaa kevytkenkäisyydestä. Lähimmäksi kotimaisia vastineita pääsi ala-asteen esteettisessä betoniaidassa ollut hippien kuolemaa vaatinut teksti. Ilmeisesti alakoululaiset eivät vielä siinä suhteessa ole kiinnostuneita politiikasta, että kykenisivät tuottamaan kantaa ottavia vihaiseen sävyyn kirjoitettuja poliittisia seinäkirjoituksia.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti