Astuin ovesta sisään paineltuani aikani alakerrassa kaikkia nappeja oikean asunnon napin lähistöltä. Se pamahti vastaan yllättävänä ja pökerryttävänä kuin joku olisi lähistöllä nollalla jakanut. Kuusi laatikollista puolen litran oluttölkkejä oven vieressä. Lidlin tarjouksesta 72 litraa sitä samaa halpaa pilsneriä, mitä Suomessa ei osta kukaan muu kuin minä hintansa tähden, täällä järkyttävällä 37 sentin kappalehinnalla. Olihan se ymmärrettävää, että täytyi varustautua Itävallasta asti tulleiden vierailijoiden tähden. Lentokentältä vuokra-autolla suoraan kotoisten virvokkeiden pariin tutulla kielellä haastelemaan. Matkailu epäilemättä avartaa. Ilmainen oluttarjoilu sentään hieman lohdutti surussani, sen katalan Espanjan lipun joutuessani käteisellä vihdoinkin maksamaan tiedostamattomasta pakoilustani huolimatta.
Ihmiset alkavat jo kohta puolin poistua maasta oikean elämän pariin kotimaihinsa. Ovelimmat yrittävät pitkittää oloansa lukukausien vaihtuessa täällä ja muualla Euroopassa hieman eri aikoihin. Näyttäisi viikon päästä alkavan koulu täällä. Mikäpä tässä oleskellessa. Yritin laskeskella montako kuukautta tässä vielä on, jotta kesätyöhakemuksiin jonkinmoista aikaa osaisin laittaa. Eivät ole vastausprosentin perusteella lämmenneet työnantajat, vaikka kovasti olen yrittänyt perustella soveltuvani muuhunkin kuin halvaksi robotin korvikkeeksi tehdashalliin.
Haimonnia ostin. Halvinta kalafilettä kaupassa ja vielä alennuksessa. Grillata se piti mutta kauhukseni huomasin sähkömiehen poistaneen grillivastuksen pöydästä jo viikkoja sitten. Mahtoi olla vaarallinen kapistus, jos espanjalainenkin sähkömies laitteen turvallisuuden tähden poistaa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
1 kommentti:
Mahtoi tosiaan olla vaarallinen kapistus. Olisit piilottanut ja vienyt mukanasi Suomeen. Olisi ollut kova juttu keskimääräisissä vappupileissä.
Lähetä kommentti