Resaca

Olipas yllätys aamulla lähtiessäni hakemaan ulkoa aamiaista: kaikki oli kiinni. No turisti-informaatiosta karttaa hakiessani nainen valitteli kyseistä maanantaita huonoksi turistipäiväksi, koska koko Malaga oli kiinni. Tiedustellessani syytä sanoi hän sen johtuvat edellisen päivän Feriasta ja resacasta - krapulasta. No onhan se ymmärrettävää, että jos täytyy kymmenen päivää juhlia ja samalla ylläpitää kaupunkia toiminnassa, onhan sitä ainakin yhden vapaapäivän ansainnut.

Olisihan se ollut hieman ongelmallista olla turisti kaupungissa, missä mikään ei ole auki. Päätin lähteä bussilla Granadaan, koska en mahtunut enää yöpymään edellisen yön hostellissani, vaikka edellisen yön olinkin nukkunut kerrossängyn alapedillä käytävässä (paikassa ei mitään vikaa, kuvasi vain tungosta).

Mikäli bussiasemalla olisi ollut kylmä tahi kiire, olisi helposti alkanut vanne päätä kiristää. Bussin lähtöaika oli ilmoitettu kolmessa eri paikassa eriksi ja laiturin numerokin puuttui. En ollut ainoa joka oli sekaisin.

Liekkö Granadassa ollut siesta menossa tullessani tai sitten maakunnan pääkaupungin kärsiessä juhlaväsymyksestä, myös muut kaupungit ovat velvollisia olemaan väsyneitä, mutta tääläkään ei ollut mikään auki. Meinasi hieman masennuskin iskeä kierreltyäni neljä tuntia rinkka selässä etsimässä vapaata huonetta. Estamos completo, sanoivat kaikkialla. Kahdesta matkaoppaasta ja paikallisesta turistikartasta kaikki kävin katsomassa tahi raaskin suomen liittymällä soittaa mutta mihinkään ei mahtunut. Epätoivoon jo vaivuttuani kävin tekemisen puutteessa kysymässä kahdeksi yöksi huonetta kohdalle sattuneesta hostellin tapaisesta. Helpotus oli suunnaton huoneen saadessani eikä kaksikymmentä eeberiä yöstä paha ole.

Nyt elämä näyttää jo valoisammalta. Kaduille on ilmestynyt ihmisiä ja rinkka ei paina (kenen idea oli muuten ottaa olkalaukku mukaan, sitä on sikaikävä kantaa reppuun verrattuna). Alhambraan ei tuskin vielä huomenna pääse, koska sinne pitää kovasta kysynnästä johtuen varata loppu ajoissa. Vähän harmittaa ettei ole kameraa, jotta voisi pröystäillä hienoilla näkymillä - tahi edes kaveria jonka kanssa kilpaa kehua näkymiä. Tämä kirjoittaminen on kovin terapeuttista. Ei ihmekään, että sillä psyykkisiä häiriöitäkin hoidetaan.

Nyt siis vissiin seuraavat kaksi yötä täällä Granadassa. Oma huone on kiva. Kodittomana on aina ahdistavaa. Onneksi parin viikon päästä tulee jo vaihtareita Malagaan. Olisihan siellä yliopistolla jo varmaan nytkin ilmoituksia huoneista, muttei jaksanut silloin käydä katsomassa.