Päiväunet päivystyksessä

Vertailukohtaa suomalaiseen sairaalaan ei ole mutta joitain huomionarvoisia seikkoja kykenen yhdestä päivystyksestä jo kertomaan, vaikka ”päivystys”, kuten epäilinkin, osoittautui vain lääkärin seuraamiseksi asioista enempää ymmärtämättä.

Ensinnäkin, oletukseni espanjalaisten työholistisuudesta sen perusteella, että päivystyksen aikatauluksi oli annettu kello kymmenestä ilta kahdeksaan, osottautui täysin vääräksi. Parin tunnin seisoskelun jälkeen nenä-, kurkku- ja korvatautien päivystyskopissa kahden muun espanjalaisen opiskelijan kanssa erinäisiä potilaiden tutkimuksia seuraten saimme komennon siirtyä neljän tunnin ruokatauolle. Se siitä päivystyksen hektisyydestä.

Toiseksi, lääkärit eivät kantaneet nimilappuja, tutkimukset tehtiin yleensä ovi auki, huoneessa ravasi vähän väliä erinäisiä ihmisiä toimittamassa omia asioitaan ja mikä erikoisinta Suomeen verrattuna, potilaita ei tuntunut asia lainkaan häiritsevän. Kukaan potilaista ei edes ihmetellyt miksi kolme nuorta, kaksi valkoisessa takissa ja allekirjoittanut ilman (koko sairaalassa ei kuulemma ylimääräistä takkia ollut), seisoi vieressä tuijottamassa tapahtumaa. Hämmästykseni oli suuri paikallisten opiskelijoiden alkaessa jutella omiaan potilaan edessä ja naputella kännyköitään. Eivätkä potilaat edelleenkään kääntäneet huomiotaan pois lääkäristä. Epäilemättä suurin ero oli tietotekniikan puuttuminen. Vain osassa osastoja oli tietokoneita ja kysyessäni lääkäri sanoi koko sairaalan olevan tietokoneistettu parin vuoden kuluessa, mutta ainakaan hän ei ollut kovin innostunut tietokoneiden käytöstä. Epäili, osaksi ihan oikein, toiminnan hidastuvan ja kääntyvän potilaaseen keskittymisestä tietokoneen naputteluun. Mutta potilaaseen liittyvä paperimäärä oli varsin iso enkä voi uskoa potilaan oikeusturvan ainakaan kasvavan, kun kaikki täytyy kirjata käsin. Tosin mistäpä minä tiedän, kirjataanko edes koko potilashistoria papereihin Espanjassa. No ehkäpä otorrinolaringologian osasto ei ihan ole se jännittävin paikka tarkkailla tapahtumia Teho-osaston seuraamisen jälkeen. Vilauksen aitoa päivystyspolikliniikkaa näin kävellessämme käytävien läpi: huone täynnä ihmisiä pidellen kuka verta vuotavaa otsaansa ja kuka vatsaansa poliisien odotellessa huoneen ulkopuolella ja sairaalan vartijan tarkkaillessa tilannetta sisällä odotushuoneessa. Yhtään henkilöä alkoholin vaikutuksen alaisena en nähnyt.

Elokuvissa kävin. Olisin käynyt enemmänkin jos olisin aiemmin tiennyt elokuvien olevan alkuperäiskielillään espanjaksi tekstitettynä. Ja vain neljä euroa. Katsoin kaksi elokuvaa tällä kauhuelokuvapainotteisella festivaalilla. Toinen oli ilmeisesti yritelmä kauhuelokuvasta ja manalan lautturin huijaamisesta maksamatta jättämällä ja toinen kertoi miehestä, joka luuli saaneensa lukemiensa sarjakkuvien supervoimia syötyään kokeellista mielialalääkettä. Espanjalaisilla näyttää olevan tapa ilmaista tunteitaan varsin kovaäänisesti elokuvan kuluessa ja taputtaa taputtamisen arvoiselle elokuvalle sen loppuessa. Ensimmäiselle elokuvalle en olisi kunnianosoituksia antanut mutta toinen, Special, oli hulvattoman viihdyttävä. Elokuvien esittäminen dvd-levyiltä kelojen sijaan ei ainakaan lisännyt luottamusta Espanjan teknisestä kehittyneisyydestä.

Vihreät pavut ovat syötäviä kokonaisina kypsennettyinä. Valkoviinin ja dijon-sinapin yhdistäminen on turhaa sinapin voimakkaamman maun takia. Lidl:stä saa viimeisen käyttöpäivän alennusta.

Hyvä viikko. Toiminnantäyteinen. Näitä lisää.