Aioin kirjoittaa siitä, kuinka työttömän arki on tylsää ja tarkoituksetonta eikä koulussa tapahdu mitään, Granadasta täytyi maksaa 92 euroa luottokorttia maksujen kohdalle sattuessa vinguttaneelle itävaltalaiselle ainoan lohdutuksen rahoja ojentaessani ollessa lohipasta ja siitä, kuinka herätyskellona toimiva kännykkäkään ei enää suostu yhteystyöhön kun herättää täytyisi.
Vedän aikomukseni takaisin. 92 euroa oli vain rahaa yön yli nukuttuani, taskuista löytyy lisää elektronisia laitteita toimittamaan herätyskellon virkaa ja tämä ainoa kouluun etäisestikään liittyvä tehtäväni (espanjan opiskelu luettakoon viihteeksi), kirjallinen työ diabeteksesta ja ravinnosta, tarjoaa juuri sopivasti haastetta sekä aiheellaan että espanjankielisyydellään. Tällä herran hetkellä vuonna 2007, seitsemäs marraskuuta kello 13.41, tunnen ensimmäistä kertaa Espanjassa tekeväni jotain hyödyllistä. Miltä nyt tuntuu, saanen itseltäni kysyä samaan hengenvetoon vastauksen antaen? Nyt tuntuu kerrassaan kotoisalta. Tulleeko valmista tahi hyväksyykö professori tekstiä on aivan toinen asia mutta kyse onkin tekemisen illuusiosta. Aivan kuten naulojen repiminen roskalavalle menevistä laudoista rakennustyömaalla, tässäkin on kyse itse tekemisestä, ei tuloksesta tahi sen mielekkyydestä.
Ulkomaan uutisiin (lasken Espanjan ulkomaaksi). Aikansa kesti, ennen kuin ymmärsin mitä lyhenne 11-M tarkoittaa. Kuten amerikkalaisten jo varkiintuneessa termissä 9/11, tässäkin on kysese kamalasta päivästä. Yleiset moraalikäsitykset unohtaneet miehet pitivät hyvänä ideana räjäyttää kasapäin espanjalaisia Madridissa herran viinikellarista nauttimaan ilman järjettömiä tupakkalakeja. Yleinen lynkkausmieliala lehtien nettikyselyjen mukaan näyttää olevan varsin korkealla, koska kuolemantuomio ei Euroopassa ole olemassa ja espanjalainen oikeusjärjestelmä rajoittaa osan tuomituista saaman 40 000 vuoden vankeustuomion vaivaiseen tuhannesosaan alkuperäisestä tuomiosta. Ketkut korruptoituneet poliitikot ja terroristien suojelijat! Heinähangot ja soihdut esiin ja skootterin selkään nokka kohti Madridia! Oman käden oikeus on paras oikeus maasta riippumatta. Eikö?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti