Märkää ja kylmää. Ihan kuin Helsingissä - tai Wienissä. Juuri kun meinasi museovierailun jälkeen masennus iskeä löysin kaupasta ruisleipää. Kyllä sateisella puistonpenkillä nautittu aina repusta löytyvä hätävaratonnikalapurkki ruisleivän välissä maistui. Jaksoi taas laahustaa lahkeet polviin asti märkinä ihastelemassa kuinka hieno kaupunki se Itävallan pääkaupunki kuulemma on. En sateelta huomannut. Lapaset olisi voinut rinkasta muistaa ottaa. Sateenvarjo sentään oli vaikkei hirveästi lohduttanutkaan.
Huomenna Prahaan. Alkaa sukat ja bokserit loppua. Eiköhän tuolla keskimääräisellä hostellien pesukoneen käyttöhinnalla saa ostettua Itä-Euroopassa kasan yhtä laadukkaita uusia sukkia kuin edellisetkin. Ja aina on villasukat ja uimahousut rinkan pohjalla jos siihen tullaan. Mutta sitä ennen tosimiehet kääntävät vanhan kansan ohjeiden mukaan likaiset alushousut vain ympäri.
16 euron arvoinen seteli taskussa. Pakko se on varmaan vaihtaa takaisin euroiksi. Ei taida iltapalaan ja huomiseen aamupalaan saada sellaista summaa kulutettua. 16 annosta kiinalaista tai 16 kebabia juomalla. Ei maistu. Jos tuota vielä uhmaisi sadetta sen verran, että juoksisi johonkin turistiravintolaan tuhlaamaan, kun aamulla matkaoppaassa mainostettu paikallisten kotiruokaravintola ei suostunut aamutuimaan tarjoilemaan oikeaa ruokaa, vaikka ne siinä lasin takana höyrysivätkin. Salaatti oli hyvää.
Huomenna uusi päivä, uusi maa ja vihdoin hyviä oluita.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
1 kommentti:
Hemingway sanoi aikanaan kirjassaan Matka Charleyn kanssa, että jotkut matkat päättyvät, ennen kuin matkanteko päättyy, ja jotkut matkat eivät pääty koskaan.
Varo, ettei tämä matka pääty ennen aikojaan!
J
Lähetä kommentti