Kuumehan se yöllä iski. Koko yön fiilistelin tärinöissä. Ei ollut mukavaa. Kuten aina koulupäivinäkin, lähdön hetkellä elimistö ymmärsi, ettei ole aika olla sairaana. Nukuin junaa odottaessa, junassa ja hostellille saavuttuani. Olisin jäänyt nukkumaan koko päiväksi, ellei olisi pitänyt tulla varaamaan Ljubljanasta hostellia.
Ja aamiainen Venetsiassakin oli tähän asti hostellien huonoin. Sitä samaa valkoista leipää ja marmeladia paitsi, että leipää sai vain yhden palan.
Meinasin täällä varata yhden ylimääräisen yön katsoakseni miten kuume kehittyy. En pitänyt hostellista ja varasin ylihuomisesta kolme yötä Sloveniasta. Parasetamolia seuraavaan hostelliin siirtymistä varten ostin siltä varalta, ettei lähtöaamuna kykene liikkumaan.
Ei tietoa mikä huomenna vointi. Ainakin aion käydä katsomassa maailman suurinta tippukiviluolaa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
1 kommentti:
Hei,
tervehdy rauhassa. Sairaana matkustaessa ei ole iloa eikä järkeä.
J
Lähetä kommentti