17,5 kiloa! Ja läppäri oli vielä repussa. Ei se kantaessa aiemmin painanut mutta helekutti, mitä minä sinne olen pakannut? Jättimäisen takin kun ottaa pois, paljon jää tyhjää. Nyt alkaa painaa taatusti enemmän, kun tiedän oikean painon. Liekkö edes mitään enää mitä heittää pois.
Mutta voihan helevetti, Rooma ottanut tehtäväkseen kysynnän ja tarjonnan lain mukaan alkaa kohdella turisteja välinpitämättömästi. Koko päivänä en ole nähnyt ensimmäistäkään kaupungin informaatiopistettä, mistä olisi saanut kartan! Ensimmäisen kartan sain, kun hostelli vaivautui neljältä avautumaan uusille asiakkaille. Yhden julkisella paikalla seisseen koko kaupungin kartan löysin, jossa oli yksi ainoa keltainen i-kirjain osoittamassa turistineuvontaa. Kiinni se oli, kun lopulta sattumalta ohi kävelin ennen yhdeksää.
Kyllä tämä tulee työtä olemaan. Koko päivän kävelin. Huomenna Vatikaaniin aamuvarhaisella ja viimeisenä päivänä ajoissa oikeasti Kolosseumin sisään. Rahat ja terveys siinä jonottamisessa menee mutta tehtävä se on.
Noin muutenkin ehdin jo aamulla kaksi tuntia hostellin aukeamista odotellessani todeta, että henkinen rasitus tulee vielä koitumaan turmiokseni. Olosuhteet jos olisivat kurjemmat olleet, olisin ollut täysin särki ja lähes toimintakyvytön. Nyt vain lievässä ketutuksessa ruuan, avoimen hostellin ja kartan puutteesta. Välittömästi tunnelin päähän syttyi valo päästessäni suihkuun ja ruokakaupan löytäminen sitä tuskin edes enää vahvisti. Kovaa ylös ja samaa vauhtia alas.
Tämä on liian espanjalainen maa (paitsi täällä poliisitkin näyttivät ajavan punaisia päin). Taidan hypätä koko Venetsian yli ja ajaa lauantaina yöjunalla majoituksessa säästäen suoraan Triesteen. Itä-Eurooppa kiinnostaa Italiaa enemmän.
Nyt loppuilta käyttämään kunnon pitsan etsimiseen. Epäilen sen olevan vaikeampaa kuin Oulussa. Onpahan iltapuhdetta.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti