Niillä on ihan väärän malliset pistokkeet Itä-Euroopassa. Eihän sieltä saa sähköä. Kumma kun itse eivät ole huomanneet, etteivät sähkölaitteiden töpselit menekään niihin reikiin. Juuri sai laivalipun varattua ennen kuin läppäristä loppui virta Tšekissä.
Hyvää oli olut. 1,2 € tuoppi. Pikkupubeissa kävin kirjan kanssa istumassa ja maistamassa tuotoksia paikallisten alan miesten joukossa. Kalliissa paikoissa talolla oli omat minipanimonsa. Hieno kaupunki.
Berliini jo kotoisampi kaupunki. Kaikki kallista ja modernia. Museoita. Lähetystöjä. Venäjällä kultamaali roiskunut ja tsaarin aikainen arkkitehtuuri kunniassa massiivisen äijistelytalon ollessa tukikohtana. Yhdysvalloilla käytännönläheisempi lähestymistapa suunnitteluun Irakin uutiskuvista tuttuine betonihidasteineen, mitkä estävät berliiniläisiä muslimeja ajamasta pommiautojansa täydellä vauhdilla lähetystön portille. Piikkilankaa ja pyssyjä. Enemmänkin haluaisivat. Rakenteilla olevan uuden lähetystön ensimmäistä suunnitelmaa ei kaupunki hyväksynyt 30 metrisen turva-alueen aidan ollessa sijoitettuna suunnitelmissa keskelle Brandenburgin porttia. Iso-Britannialla tavallinen moderni toimistotalo tuplaportein. Kaikilla yhtälainen paikallinen poliisipäivystys yöllä. Romanian puuovi ja hälytysnappi eivät hakeneet itselleen huomiota.
Ilmainen opastettu kävelykierros Berliinissä oli hyvä. Parempi oli vahingossa eilen ilmaiseksi syömäni illallisbuffet. Rahat olivat taskussa mutta jonon toisesta päästä tulin tarjottimen kanssa ulos rahat yhä taskussa. Tuhteja nuo buffetit varsinkin ammattilaisille. Aamiaisella sai ruisleipää. Hyvää. Punaviiniä ja leipää puistossa illalliseksi museovierailujen jälkeen.
Saksa ei suju tippaakaan. Lukeminen joten kuten. Sitä taidan alkaa opiskella.
Jo melkein kotona ja lähemmäs vain mennään. Huomenna yöjunalla Amsterdamiin. Hyvä matka. Hyvä vuosi. Vaivan arvoista.
lauantai 24. toukokuuta 2008
tiistai 20. toukokuuta 2008
Ei ole ennen viidensadan seteliä taskussa ollut
Märkää ja kylmää. Ihan kuin Helsingissä - tai Wienissä. Juuri kun meinasi museovierailun jälkeen masennus iskeä löysin kaupasta ruisleipää. Kyllä sateisella puistonpenkillä nautittu aina repusta löytyvä hätävaratonnikalapurkki ruisleivän välissä maistui. Jaksoi taas laahustaa lahkeet polviin asti märkinä ihastelemassa kuinka hieno kaupunki se Itävallan pääkaupunki kuulemma on. En sateelta huomannut. Lapaset olisi voinut rinkasta muistaa ottaa. Sateenvarjo sentään oli vaikkei hirveästi lohduttanutkaan.
Huomenna Prahaan. Alkaa sukat ja bokserit loppua. Eiköhän tuolla keskimääräisellä hostellien pesukoneen käyttöhinnalla saa ostettua Itä-Euroopassa kasan yhtä laadukkaita uusia sukkia kuin edellisetkin. Ja aina on villasukat ja uimahousut rinkan pohjalla jos siihen tullaan. Mutta sitä ennen tosimiehet kääntävät vanhan kansan ohjeiden mukaan likaiset alushousut vain ympäri.
16 euron arvoinen seteli taskussa. Pakko se on varmaan vaihtaa takaisin euroiksi. Ei taida iltapalaan ja huomiseen aamupalaan saada sellaista summaa kulutettua. 16 annosta kiinalaista tai 16 kebabia juomalla. Ei maistu. Jos tuota vielä uhmaisi sadetta sen verran, että juoksisi johonkin turistiravintolaan tuhlaamaan, kun aamulla matkaoppaassa mainostettu paikallisten kotiruokaravintola ei suostunut aamutuimaan tarjoilemaan oikeaa ruokaa, vaikka ne siinä lasin takana höyrysivätkin. Salaatti oli hyvää.
Huomenna uusi päivä, uusi maa ja vihdoin hyviä oluita.
Huomenna Prahaan. Alkaa sukat ja bokserit loppua. Eiköhän tuolla keskimääräisellä hostellien pesukoneen käyttöhinnalla saa ostettua Itä-Euroopassa kasan yhtä laadukkaita uusia sukkia kuin edellisetkin. Ja aina on villasukat ja uimahousut rinkan pohjalla jos siihen tullaan. Mutta sitä ennen tosimiehet kääntävät vanhan kansan ohjeiden mukaan likaiset alushousut vain ympäri.
16 euron arvoinen seteli taskussa. Pakko se on varmaan vaihtaa takaisin euroiksi. Ei taida iltapalaan ja huomiseen aamupalaan saada sellaista summaa kulutettua. 16 annosta kiinalaista tai 16 kebabia juomalla. Ei maistu. Jos tuota vielä uhmaisi sadetta sen verran, että juoksisi johonkin turistiravintolaan tuhlaamaan, kun aamulla matkaoppaassa mainostettu paikallisten kotiruokaravintola ei suostunut aamutuimaan tarjoilemaan oikeaa ruokaa, vaikka ne siinä lasin takana höyrysivätkin. Salaatti oli hyvää.
Huomenna uusi päivä, uusi maa ja vihdoin hyviä oluita.
sunnuntai 18. toukokuuta 2008
Vain karvaiset turkkilaiset kylpylästä puuttuivat (olivat kuulemma toisessa, johon menoa ei suositeltu)
Hyvät unet oli junassa vaikka olikin tunnin myöhässä. Täytyy ensi kerralla hoksata asettaa villasukat rinkkaan päälimmäiseksi tarjoamaan pehmeää tukea päälle laiturilla penkillä istuallaan nukkuessa. Kovasti yrittivät rajaviranomaiset häiritä kaikkien yöunia kahden maan tullimiehien jonossa kulkiessa ja molempien kysyessä passia. Monta kertaa sai herätä junan käydessä matkalla Budapestiin Kroatiassa (herääminen Zagrebin juna-asemalla junassa korruptioviranomaisten tönimiseen laskettaneen kaupungissa käymiseksi, jos joku kysyy).
Erittäin hyvin itseen sijoitettu 11 euroa, näin imperiumin yksiköihin muunnettuna, oli kahden tunnin lilluminen, höyryttyminen, paahtuminen ja puhdistautuminen kylpylässä. Jos en jo perus kylpemistä muun muassa ymmärrettäväkielisten kylttien puuttumisen ja labyrinttimaisten käytävien takia olisi elämykseksi laskenut, olisin pistänyt loputkin rahat manikyyriin, pedikyyriin, lääketieteelliseen hierontaan, yrttihierontaan, magneettihierontaan, mutakylpyyn ja kaikkiin niihin muihin kalliisiin ekstrapalveluihin, joita ilman elämäni laatu epäilemättä on nyt maksimaalista potentiaaliaan kehnompi.
Ei jäänyt valittamista kuin vesiämpärin puutteesta saunasta ja lämpötilan ruotsalaisuudesta. Vaihdoin paikalliseen höyrysaunaan.
Kaikki hienot ja halvat ravintolan kiinni. Söin pikaruokalassa. Vaikken odottanut kummia, pikaruuan mikrottaminen pystyy alittamaan sen alitajuisen rajan, minkä pikaruualle on asettanut oli se kuinka matalalla tahansa.
Huomenna Bratislavaan aamupäivällä, jollain sopivalla junalla. Tänään voisi vielä käydä ulkona katselemassa ja mielipidettä kaupungista muodostamasta. Ehdin sentään käydä edes taidemuseossa.
Erittäin hyvin itseen sijoitettu 11 euroa, näin imperiumin yksiköihin muunnettuna, oli kahden tunnin lilluminen, höyryttyminen, paahtuminen ja puhdistautuminen kylpylässä. Jos en jo perus kylpemistä muun muassa ymmärrettäväkielisten kylttien puuttumisen ja labyrinttimaisten käytävien takia olisi elämykseksi laskenut, olisin pistänyt loputkin rahat manikyyriin, pedikyyriin, lääketieteelliseen hierontaan, yrttihierontaan, magneettihierontaan, mutakylpyyn ja kaikkiin niihin muihin kalliisiin ekstrapalveluihin, joita ilman elämäni laatu epäilemättä on nyt maksimaalista potentiaaliaan kehnompi.
Ei jäänyt valittamista kuin vesiämpärin puutteesta saunasta ja lämpötilan ruotsalaisuudesta. Vaihdoin paikalliseen höyrysaunaan.
Kaikki hienot ja halvat ravintolan kiinni. Söin pikaruokalassa. Vaikken odottanut kummia, pikaruuan mikrottaminen pystyy alittamaan sen alitajuisen rajan, minkä pikaruualle on asettanut oli se kuinka matalalla tahansa.
Huomenna Bratislavaan aamupäivällä, jollain sopivalla junalla. Tänään voisi vielä käydä ulkona katselemassa ja mielipidettä kaupungista muodostamasta. Ehdin sentään käydä edes taidemuseossa.
lauantai 17. toukokuuta 2008
Sloveniasta Budapestiin
Ei ikina Triestessa tippukiviluolaa loytynyt mutta Ljubljanan lahella oli jattimainen luolakompleksi asukkeinaan hammastyttavat "ihmiskalat". Mitaan kaloja olleet. Liskoja. Sokeita ja valkoisia. Laiskojakin viela. Kykenivat kuulemma elamaan vuosikausia syomatta.
Tama Ita-Eurooppahan on paljon siistimpi kuin etelainen versio. Luonto ei ole aavikoitunutta eika liikenteessakaan ole lahellakaan saman luokan itsetuhoisuutta. Hinnatkin ovat halvempia ja taman kaupungin taso ei ole edes matalimmasta paasta - ilmeisesti.
Hostellissa Budapestin yojunaa odottelen. Siella olisi isot kekkerit ulkona menossa ja eilenkin. Tanaan poistun maasta ja eilen ei huvittanut. Liiallinen loman vietto vienyt vedon viihteesta. Taytyy viettaa koko huominen paiva varmaan kylpylassa lillumiseen, jotta saa takaisin lomainnon. Nama paivat olen vain tyytyvaisena ruohikolla maannut kirjaa lukien ja ollut tyytyvainen poistuneesta sairaudesta.
Tama Ita-Eurooppahan on paljon siistimpi kuin etelainen versio. Luonto ei ole aavikoitunutta eika liikenteessakaan ole lahellakaan saman luokan itsetuhoisuutta. Hinnatkin ovat halvempia ja taman kaupungin taso ei ole edes matalimmasta paasta - ilmeisesti.
Hostellissa Budapestin yojunaa odottelen. Siella olisi isot kekkerit ulkona menossa ja eilenkin. Tanaan poistun maasta ja eilen ei huvittanut. Liiallinen loman vietto vienyt vedon viihteesta. Taytyy viettaa koko huominen paiva varmaan kylpylassa lillumiseen, jotta saa takaisin lomainnon. Nama paivat olen vain tyytyvaisena ruohikolla maannut kirjaa lukien ja ollut tyytyvainen poistuneesta sairaudesta.
maanantai 12. toukokuuta 2008
Triestessä kuumeessa
Kuumehan se yöllä iski. Koko yön fiilistelin tärinöissä. Ei ollut mukavaa. Kuten aina koulupäivinäkin, lähdön hetkellä elimistö ymmärsi, ettei ole aika olla sairaana. Nukuin junaa odottaessa, junassa ja hostellille saavuttuani. Olisin jäänyt nukkumaan koko päiväksi, ellei olisi pitänyt tulla varaamaan Ljubljanasta hostellia.
Ja aamiainen Venetsiassakin oli tähän asti hostellien huonoin. Sitä samaa valkoista leipää ja marmeladia paitsi, että leipää sai vain yhden palan.
Meinasin täällä varata yhden ylimääräisen yön katsoakseni miten kuume kehittyy. En pitänyt hostellista ja varasin ylihuomisesta kolme yötä Sloveniasta. Parasetamolia seuraavaan hostelliin siirtymistä varten ostin siltä varalta, ettei lähtöaamuna kykene liikkumaan.
Ei tietoa mikä huomenna vointi. Ainakin aion käydä katsomassa maailman suurinta tippukiviluolaa.
Ja aamiainen Venetsiassakin oli tähän asti hostellien huonoin. Sitä samaa valkoista leipää ja marmeladia paitsi, että leipää sai vain yhden palan.
Meinasin täällä varata yhden ylimääräisen yön katsoakseni miten kuume kehittyy. En pitänyt hostellista ja varasin ylihuomisesta kolme yötä Sloveniasta. Parasetamolia seuraavaan hostelliin siirtymistä varten ostin siltä varalta, ettei lähtöaamuna kykene liikkumaan.
Ei tietoa mikä huomenna vointi. Ainakin aion käydä katsomassa maailman suurinta tippukiviluolaa.
Venetsiassa
Vaikka matkaraportti on kirjoitettu Venetsiassa sisäoppilaitoksen tapaisen hostellin poikaosaston huoneen numero 204 yläpunkalta yhdeksän, lähetys maailmanlaajuiseen verkkoon tapahtuu vasta Slovenian rajan läheltä Triestestä johtuen Venetsialaisen bittivirran kalleudesta saarielämän takia.
Kuuden tunnin yöunet sain yöjunan sohvaosastolla jalkojen kävely- ja yhdistetyn flunssan aiheuttaman lihassäryn helpottamiseksi. Aamulla viideltä Venetsian rautatieaseman penkillä tein innovaation istualleen nukkumisen tutkimusalalla ja sain lisänä puolentoista tunnin aamu-unet rinkkaan nojaten. Yhdistetty tulos ei optimaalinen mutta tilanteeseen nähden mainio.
Luulin olevani nokkela katsellessani karttaa ja päättäessäni kävellä toisella saarella olevalle hostellilleni. Järkeilin Venetsialaisten rakentaneen vuosisatojen aikana saarirykelmän saarien välille siltoja transportaation helpottamiseksi. Jostain syystä unohdin Italian ja Espanjan olevan lähes identtisiä keskenään eikä näin kummassakaan maassa järkeilyllä ohitettaisi edes ensimmäistä estettä. Tässä tilanteessa se este oli haivainto siitä, ettei seuraavan saaren rannan läheisyydestä huolimatta missään ollut siltaa avittamassa vetten päällä kävelyä. Ei auttanut kuin ostaa lippu vesibussiin (Oululaisista opiskelijajärjestöjen vappuperinteistä poiketen Venetsiassa vesibussit todellakin ovat busseja, jotka liikkuvat vedessä). Turistien omien lippuhintojen näkeminen mursi sisälläni järkytyspadon ja tuotti lähes raiteiltani suistaneen tunteen, joka vielä saman päivän sisällä tuli takaisin déjà vun lailla internetin tuntitaksan nähdessäni majoituspaikassa. En tiedä mitä paikalliset omalla Venetsia-kortillansa maksavat mutta tässä kyllä vietiin turistiä kuin verottajaa sakin hivutuksessa käyttäen hyväksi turistien hädän alaisuutta heidän huomatessaan matkustaneensa puoli maailmaa todetakseen Venetsian rannalla oman soutuveneen jääneen kaikessa kiireessä sinne keittiön pöydälle, mihin se illalla laitettiin, jotta varmasti tulisi mukaan.
Oli jo mielessä Rooman metroon astuessani, saatuani lopulta koko päivän kestäneen juna-aikataulun tulkinnan jälkeen selville kehotuksen käyttää U:ta niin kuin ”urbaani” tarkoittavankin todellisuudessa M:ää niin kuin ”metro”, että rinkka ruuhkaisessa julkisen liikenteen transportaatiomoduulissa saattaisi olla hankala asia. Roomassa oli onni tarttunut rinkan renkseleihin Kolosseumissa vierailun aikana eikä ruuhkaa metrossa ollut. Toista se oli Venetsiassa vesibussin linjan loppupään pysäkillä. Tunnin odottelun jälkeen kaikkien laiturille tulleiden paattien oltua liian täyttä käännyin noituen kannoillani suunnaten takaisin rautatieasemalla jättäen jonkun paikallisen samaa asiaa kiroilemaan ja laatikoitaan pysäkille potkimaan. Nyt koko päivän ruuhkaliikenteessä ajeltuani totesin, ettei kukaan tai mikään edes tarkista onko sikakalliita lippuja ostettu. No rehellisyys köyhdyttää.
Täällä voi nähdä Muranossa lasia ja jopa ostaa sitä kaupoista, jotka mainostavat itseään ilmaisella sisäänpääsyllä (?), muilla saarilla kirkkoja ja kaikkialla kauniita taloja, kanaaleja sekä kaiken kokoisia ja näköisiä veneitä, paatteja sekä jollia. Ruuhkasta huolimatta jokin oli julkisilla veneillä ajelussa kovin rauhoittavaa. Yhden perheen monopolilla pyöritettävää Gondoliajelua en edes harkinnut. Verenpaine oli jo korkealla ja vanne päätä kiristi.
Annoin Italialla toisen mahdollisuuden pitsamaan maineensa todistamiseksi ja Venetsiaan asti piti tulla hyvää pitsaa saadakseen. Roomassa maistoin känkkylöihimme verrattavan kadunvarsipitserian spottivalojen alla koko päivän lojuneita kuivia pitsaviipaleita, jotka kaikessa rehellisyydessään oli uudelleenlämmityksessä poltettu, alun perin mauttomiksi valmistettu ja odottelulla kuivatettu pitsan sijasta tavallisen pahan piirakan makuisiksi. Vemetsian paikan hinta oli halpa, kuitenkin meidän känkkylöiden laatulafkojen listan yläpäästä. Valintakriteerinä oli tiskillä olevien valmiiden pitsojen puute ja bonuksena pitsojen valmistus asiakkaiden silmien edessä, jolloin varmistettiin ettei koirille tarkoitettuja sekundajauhelihoja käytetty, kuten huhut kotikaupungin kämäpitserioiden joukossa liikkuvat. Kuten kylttikin sanoi, Italian parasta pitsaa. Vähän kallista mutta yhtä hyvää kuin kotikaupungin känkkylöiden peruslätyt ilman erikoiskastiketta. Vain salaatti puuttui. Suomi yksi, Italia nolla. Vielä kun jalkapalloa opittaisiin pelaamaan.
Toinen ruoka-aiheinen jymyuutinen huonojen italialaisten pitsojen lisäksi. Tänään söin ensimmäistä kertaa ruokaa, jossa oliivit olivat hyviä! Kilohinnan pilkun paikan väärin katsottuani ostin jotain onttoa leipää, jossa oli vihreitä oliiveja ja yllätyksekseni oliivit ennemminkin lisäsivät makukokonaisuuteen kuin ottivat siitä kaiken pois. Poikkeuksellisesta tuloksesta huolimatta pysyn meta-analyysin jälkeen edellisissä päätelmissäni oliivien vaarallisuudesta.
Kaikessa laitosmaisuudessaan ja ulkoistettuaan aamiaispalvelunsa, aamiainen voi olla hostellilla positiivinen yllätys. Huomenna Triesteen. Hirveä nuha. Nenä valuu kuin kaikki housut mitä rinkaani olen valitsemaan onnistunut. Taitaa olla sitä akuuttia vyöttömyyttä tai kroonista väärän koon valitsemista.
Kuuden tunnin yöunet sain yöjunan sohvaosastolla jalkojen kävely- ja yhdistetyn flunssan aiheuttaman lihassäryn helpottamiseksi. Aamulla viideltä Venetsian rautatieaseman penkillä tein innovaation istualleen nukkumisen tutkimusalalla ja sain lisänä puolentoista tunnin aamu-unet rinkkaan nojaten. Yhdistetty tulos ei optimaalinen mutta tilanteeseen nähden mainio.
Luulin olevani nokkela katsellessani karttaa ja päättäessäni kävellä toisella saarella olevalle hostellilleni. Järkeilin Venetsialaisten rakentaneen vuosisatojen aikana saarirykelmän saarien välille siltoja transportaation helpottamiseksi. Jostain syystä unohdin Italian ja Espanjan olevan lähes identtisiä keskenään eikä näin kummassakaan maassa järkeilyllä ohitettaisi edes ensimmäistä estettä. Tässä tilanteessa se este oli haivainto siitä, ettei seuraavan saaren rannan läheisyydestä huolimatta missään ollut siltaa avittamassa vetten päällä kävelyä. Ei auttanut kuin ostaa lippu vesibussiin (Oululaisista opiskelijajärjestöjen vappuperinteistä poiketen Venetsiassa vesibussit todellakin ovat busseja, jotka liikkuvat vedessä). Turistien omien lippuhintojen näkeminen mursi sisälläni järkytyspadon ja tuotti lähes raiteiltani suistaneen tunteen, joka vielä saman päivän sisällä tuli takaisin déjà vun lailla internetin tuntitaksan nähdessäni majoituspaikassa. En tiedä mitä paikalliset omalla Venetsia-kortillansa maksavat mutta tässä kyllä vietiin turistiä kuin verottajaa sakin hivutuksessa käyttäen hyväksi turistien hädän alaisuutta heidän huomatessaan matkustaneensa puoli maailmaa todetakseen Venetsian rannalla oman soutuveneen jääneen kaikessa kiireessä sinne keittiön pöydälle, mihin se illalla laitettiin, jotta varmasti tulisi mukaan.
Oli jo mielessä Rooman metroon astuessani, saatuani lopulta koko päivän kestäneen juna-aikataulun tulkinnan jälkeen selville kehotuksen käyttää U:ta niin kuin ”urbaani” tarkoittavankin todellisuudessa M:ää niin kuin ”metro”, että rinkka ruuhkaisessa julkisen liikenteen transportaatiomoduulissa saattaisi olla hankala asia. Roomassa oli onni tarttunut rinkan renkseleihin Kolosseumissa vierailun aikana eikä ruuhkaa metrossa ollut. Toista se oli Venetsiassa vesibussin linjan loppupään pysäkillä. Tunnin odottelun jälkeen kaikkien laiturille tulleiden paattien oltua liian täyttä käännyin noituen kannoillani suunnaten takaisin rautatieasemalla jättäen jonkun paikallisen samaa asiaa kiroilemaan ja laatikoitaan pysäkille potkimaan. Nyt koko päivän ruuhkaliikenteessä ajeltuani totesin, ettei kukaan tai mikään edes tarkista onko sikakalliita lippuja ostettu. No rehellisyys köyhdyttää.
Täällä voi nähdä Muranossa lasia ja jopa ostaa sitä kaupoista, jotka mainostavat itseään ilmaisella sisäänpääsyllä (?), muilla saarilla kirkkoja ja kaikkialla kauniita taloja, kanaaleja sekä kaiken kokoisia ja näköisiä veneitä, paatteja sekä jollia. Ruuhkasta huolimatta jokin oli julkisilla veneillä ajelussa kovin rauhoittavaa. Yhden perheen monopolilla pyöritettävää Gondoliajelua en edes harkinnut. Verenpaine oli jo korkealla ja vanne päätä kiristi.
Annoin Italialla toisen mahdollisuuden pitsamaan maineensa todistamiseksi ja Venetsiaan asti piti tulla hyvää pitsaa saadakseen. Roomassa maistoin känkkylöihimme verrattavan kadunvarsipitserian spottivalojen alla koko päivän lojuneita kuivia pitsaviipaleita, jotka kaikessa rehellisyydessään oli uudelleenlämmityksessä poltettu, alun perin mauttomiksi valmistettu ja odottelulla kuivatettu pitsan sijasta tavallisen pahan piirakan makuisiksi. Vemetsian paikan hinta oli halpa, kuitenkin meidän känkkylöiden laatulafkojen listan yläpäästä. Valintakriteerinä oli tiskillä olevien valmiiden pitsojen puute ja bonuksena pitsojen valmistus asiakkaiden silmien edessä, jolloin varmistettiin ettei koirille tarkoitettuja sekundajauhelihoja käytetty, kuten huhut kotikaupungin kämäpitserioiden joukossa liikkuvat. Kuten kylttikin sanoi, Italian parasta pitsaa. Vähän kallista mutta yhtä hyvää kuin kotikaupungin känkkylöiden peruslätyt ilman erikoiskastiketta. Vain salaatti puuttui. Suomi yksi, Italia nolla. Vielä kun jalkapalloa opittaisiin pelaamaan.
Toinen ruoka-aiheinen jymyuutinen huonojen italialaisten pitsojen lisäksi. Tänään söin ensimmäistä kertaa ruokaa, jossa oliivit olivat hyviä! Kilohinnan pilkun paikan väärin katsottuani ostin jotain onttoa leipää, jossa oli vihreitä oliiveja ja yllätyksekseni oliivit ennemminkin lisäsivät makukokonaisuuteen kuin ottivat siitä kaiken pois. Poikkeuksellisesta tuloksesta huolimatta pysyn meta-analyysin jälkeen edellisissä päätelmissäni oliivien vaarallisuudesta.
Kaikessa laitosmaisuudessaan ja ulkoistettuaan aamiaispalvelunsa, aamiainen voi olla hostellilla positiivinen yllätys. Huomenna Triesteen. Hirveä nuha. Nenä valuu kuin kaikki housut mitä rinkaani olen valitsemaan onnistunut. Taitaa olla sitä akuuttia vyöttömyyttä tai kroonista väärän koon valitsemista.
perjantai 9. toukokuuta 2008
Kiireen pikainen matkasuunnitelmapäivitys
Huomenna yöjunalla Venetsiaan ja siellä sunnuntai yö. Siirtyminen päivän aikana Triesteen ja siellä kaksi yötä ennen maan vaihtoa. Hyvä suunnitelma.
Koko päivä Vatikaanissa. Noheva mies se paavi. Köyhiä Herran pelolla kiristää ja aarreaittansa täyttää. Kortit lähetin Vatikaanista vaikka hyvä, että enää rahaa oli kaikkien museovierailujen jälkeen.
Nyt kiire Kolosseumille vaikka vasta huomenna piti mennä. Joku systeemi siellä, missä 15 euron kertamaksulla täytyy tunnissa juoda niin paljon kuin jaksaa ja palkaksi saa ilmaisen sisäänpääsyn alueen pubeihin - tai jotain.
Koko päivä Vatikaanissa. Noheva mies se paavi. Köyhiä Herran pelolla kiristää ja aarreaittansa täyttää. Kortit lähetin Vatikaanista vaikka hyvä, että enää rahaa oli kaikkien museovierailujen jälkeen.
Nyt kiire Kolosseumille vaikka vasta huomenna piti mennä. Joku systeemi siellä, missä 15 euron kertamaksulla täytyy tunnissa juoda niin paljon kuin jaksaa ja palkaksi saa ilmaisen sisäänpääsyn alueen pubeihin - tai jotain.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)